Olen tottunut että minua katsotaan kieroon puistossa kun näytän niin nuorelta mutta tässähän ihan kalpenee teidän rinnalla kun osalla on jo kolme muksua
Itsellä Otso-poika 2,5 ja Milna-tyttö 7vkoa. Mieli tekisi kolmatta mutta mies ei suostu ja pää tuntuu jo nyt hataralta
Mitenkä teillä kolmen lapsen äideillä ja teillä joiden lapsilla on ikäeroa vain n.vuosi on tapahtunut lapsentekopäätös? Miten olette saaneet miehen taivuteltua vai onko mukana ollut aina ripaus sattumaa? On ihanaa, hienoa ja upeata kuulla ikäisistäni kolmen lapsen äideistä! Olen kyllästynyt sääliviin katseisiin ikätovereiltani kun ajattelevat elämäni olevan järkyttävän tylsää ja´aikuista`. Itse tunnen olevani etuoikeutettu ja äärettömän onnellinen. Enkä tunne itseäni tippaakaan liian aikuiseksi!
Pelkään että vauva kasvaa niin nopeasti isoksi että putoan kyydistä. Otso oli niin vaikea koliikki-vauva että en edes muista ensimmäistä 2kk vauvan kanssa, nyt nautin täysin rinnoin ihanasta, tuoksuvasta vauvastani! Te muut, kertokaa elämästänne koska kiinnostaa kuulla tarinoitanne. Kavereillani ei vielä ole vauvoja ja tunnen olevani välillä vähän orpo! =)
