8-vuotiaan käytöksestä...

[ap]

Huoh. Huolta ja murhetta riittää.

Mun 2-luokkalainen on aina välillä luokkansa syrjitty ja kiusattu. Silloin, kun kavereita ei ole, käyttäytyy koulussa hyvin. No nyt sit taas on kavereita ollut ja käytös on taas ollut täysin ala-arvoista (ei tee sinällään mitään pahaa, mutta on luokkansa "pelle" ja hauskuutta sit muita ja häiritsee tunteja...).

Lapsi on luokkansa paras niin matematiikassa kuin äidinkielessäkin eli sillä saralla ei ole mitään häikkää. Todistus oli erinomainen paitsi se käytösosio sitten.

Nyt en sitten oikeen tiedä mitä tässä pitäisi toivoa Mä tavallaan ymmärrän lapsen käytöksen, kun todellakin välillä voi mennä viikkoja, että kukaan ei ole leikkinyt hänen kanssaan


Milläs tästä voisi löytää "kultaisen keskitien" En mä edes tiedä kysynkö mä tässä nyt mitään, kuhan pohdin

 

[vieras]

Eli hänellä on vaikeuksia saada kavereita ja kun viimein joku osoittaa huomiota, menee yli: pelleilyksi ja huomion kerjäämiseksi..Ymmärsinkö oikein? Tukala tilanne. Paras olisi jos löytäisi vaikka yhden hyvä kaverin joka olisi aina tukena..

 

[Miuski harmailee]

Minusta hyvä olisi yrittää saada lapsen kierroksia alas, koska yksi syy siihen, ettei kavereita löydy, voi olla tuo liiallinen pelleily. Jos hän pystyisi olemaan tasaisemmin muiden läsnäollessa, voisi kaverisuhteetkin parantua. Oletko puhunut open kanssa asiasta, pystyisikö hän toimillaan tai tilanteita järjestelemällä mitenkään helpottamaan? Tuo sosiaalinen puoli on kuitenkin yksi tärkeimmistä osa-alueista mitä eka-tokaluokilla opetellaan ja se mielikuva itsestä oppijana ja kaverina tuottaa paljon lähtökohtia tulevalle elämänpolulle. Minä en arastelisi olla yhteydessä koulupsykologiin/-kuraattoriinkaan tässä asiassa...

 

[moona81]

Onks teillä puhuttu miten paljon opettajan kanssa tuosta syrjimisestä?

Meilläkin poika toisinaan jäi "kaveriporukkansa" leikkien ulkopuolelle. Oli siis luokalla porukka johon poika toisinaan kuului ja sitten toisinaan pojat päättivät kiusata ja sulkea porukan ulkopuolelle. Ja tämä porukka oli vähän sellainen villikko. Ja alkuun tuli sanomista poikanikin käytöksestä tuossa porukassa. Niinkuin sanottu ryhmässä tyhmyys tiivistyy. No onneksi aika äkkiä loppu toi meidän pojan suoranainen tyhmyyksien tekeminen. Kun asiasta puhuttiin koulussa minä, poika ja opettaja.

Samoiten puhuin opettajan kanssa kun poikani tunsi jääneensä yksinään ja tunsi mielipahaa tästä. Opettaja lupasi pitää silmällä ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin. Hyvin poika onkin nyt taas viihtynyt. Tutustunut toisiin poikiin luokalla.

Opettajalla on ainakin aivan ihana suhtautuminen oppilaisiinsa. Ja siihen ettei ketään kiusattaisi tai syrjittäisi.

 

[ap]

Minusta hyvä olisi yrittää saada lapsen kierroksia alas, koska yksi syy siihen, ettei kavereita löydy, voi olla tuo liiallinen pelleily. Jos hän pystyisi olemaan tasaisemmin muiden läsnäollessa, voisi kaverisuhteetkin parantua. Oletko puhunut open kanssa asiasta, pystyisikö hän toimillaan tai tilanteita järjestelemällä mitenkään helpottamaan? Tuo sosiaalinen puoli on kuitenkin yksi tärkeimmistä osa-alueista mitä eka-tokaluokilla opetellaan ja se mielikuva itsestä oppijana ja kaverina tuottaa paljon lähtökohtia tulevalle elämänpolulle. Minä en arastelisi olla yhteydessä koulupsykologiin/-kuraattoriinkaan tässä asiassa...

Joo lapsen kanssa käydään jo psykologilla muutenkin... Ja keskusteltu on ja opettaja on ollut todella hyvin mukana tässä. Lapsen käytös arvioidaan joka päivä erikseen, että kotiin tulee heti tieto, millainen päivä on ollut...

Olen käsittänyt vähän näinkin, että ilmeisesti kaverit tuppaa kiusaamaan siitäkin, jos on liian kiltisti tunneilla (vähän villi luokka).

 

[ap]

Eli hänellä on vaikeuksia saada kavereita ja kun viimein joku osoittaa huomiota, menee yli: pelleilyksi ja huomion kerjäämiseksi..Ymmärsinkö oikein? Tukala tilanne. Paras olisi jos löytäisi vaikka yhden hyvä kaverin joka olisi aina tukena..

Niinhän tuo olisi, mutta luokalla on 6 poikaa, joista neljällä on se "oma porukka" ja sit vuorotellen minun poikani ja tämä toinen poika jäävät ulkopuolelle. Niinkuin olisi "pakko" aina jotain kiusata ja syrjiä

Olen yrittänyt saada lasta ystävystymään tämä toisen pojan kanssa, joka jätetään ulkopuolelle, mutta eivät vaan mene leikit oikeen yhteen

 

[Välittäjä]

Hei ap! Voi että sinun kirjoituksesi koski sieluuni. Ajattele miltä sinusta tuntuisi, jos olisit 8-vuotias eikä kukaan leikkisi koulussa kanssasi viikkoihin. Nyt topakasti tekemään asialle jotain! Äiti voi vaikuttaa. Menet käymään opettajan luona "vanhempainvartissa" ja selvitätte asiaa, miksi lastasi syrjitään. Se on kiusaamista! Kiusaaminen voi jättää elinikäiset traumat. Lisäksi, että tiedät opettajan tietävän ja puuttuvan asiaan, niin voit itse kannustaa lasta tutustumaan muihin. Mielestäni lapsesi olisi hyvä käydä koulukuraattorilla. Ja ehkä uusi harrastus antaa lapselle useinkin paljon, jos se on vaan sellainen, josta lapsi ITSE pitää.

Kerron sinulle omasta 8-vuotiaasta pojastani. Muutimme uudelle paikkakunnalle noin vuosi sitten. Opettaja auttoi poikaani tutustumaan luokkatovereihin heti alkuun nimeämälle lapselleni "kummit", jotka neuvovat uuden koulun tiloja ja tapoja. Hän sai heti kavereita. Lapseni on sinun lapsesi tapaan erittäin hyvä matematiikassa ja äidinkielessä. Koulussa voi joutua kiusaamisen kohteeksi valitettavasti myös sen vuoksi, että on "liian hyvä".. Hän oli myös "liian kiltti" ja hänen oli vaikea sanoa "ei". Ystävänä hän on todella mukava kaveri ja hänestä tuli suosittu kaveri etenkin uuden jääkiekkoharrastuksen aloittamisen jälkeen. Lasta alkoi kiusata poika, joka oli hänen kaverinsa. Hän oli kateellinen. Tilanne meinasi mennä pahaksi, koska lapseni ei alkuun kertonut kotona kiusaamisesta. Kun se tuli ilmi ja asiaan puututtiin, niin se loppui heti. Lapseni elämänilo ja onnellisuus palasi.

Onko lapsesi ainoa lapsesi? Toivon, että saatte nopeasti apua. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta voisit varmasti kotona keskustella siitä, millainen on mukava kaveri ja ihan käytännössä miten kavereita saadaan ja miten ystävyydestä pidetään huolta. Onko lapsesellesi jo kasvanut sydämen päälle kova kuori, jonka hän peittää huonolla käytöksellä jne. Alla on pieni lapsi, joka ei halua olla yksin, kukapa haluaisi. Rukoilen hänelle apua enkeleiltä, jos et pahastu.

 

[joskus kiusattuna ollut]

Minusta hyvä olisi yrittää saada lapsen kierroksia alas, koska yksi syy siihen, ettei kavereita löydy, voi olla tuo liiallinen pelleily. Jos hän pystyisi olemaan tasaisemmin muiden läsnäollessa, voisi kaverisuhteetkin parantua. Oletko puhunut open kanssa asiasta, pystyisikö hän toimillaan tai tilanteita järjestelemällä mitenkään helpottamaan? Tuo sosiaalinen puoli on kuitenkin yksi tärkeimmistä osa-alueista mitä eka-tokaluokilla opetellaan ja se mielikuva itsestä oppijana ja kaverina tuottaa paljon lähtökohtia tulevalle elämänpolulle. Minä en arastelisi olla yhteydessä koulupsykologiin/-kuraattoriinkaan tässä asiassa...

Joo lapsen kanssa käydään jo psykologilla muutenkin... Ja keskusteltu on ja opettaja on ollut todella hyvin mukana tässä. Lapsen käytös arvioidaan joka päivä erikseen, että kotiin tulee heti tieto, millainen päivä on ollut...

Olen käsittänyt vähän näinkin, että ilmeisesti kaverit tuppaa kiusaamaan siitäkin, jos on liian kiltisti tunneilla (vähän villi luokka).

Se voi olla totta. Juttelehan paljon lapsesi kanssa. Tiedäthän ettei kiusaamista tarvitse kenenkään sietää.

 

[vinkki]

Pääkaupunkiseudulla on sellaisia viikonloppukursseja, jonka nimeä en kyllä nyt muista, jossa opetellaan sosiaalisuutta kaveriporukassa eli miten saa kavereita ja opetellaan pitämään puolensa kiusaamistilanteissa. Googlesta ja kyselemällä varmaan löytää... Joku koulutukseltaan lasten kanssa toimimisen ammattilainen sellaisen oli keksinyt ja hyvää palautetta on saanut.