7kk vauva kitisee/itkee koko ajan, jos näkee mut esim. samassa huoneessa, muiden kanssa leikkii nätisti lattialla...

["anna"]

Mitähän tämä on? Ihan viime aikoina on alkanut mennä niin, että vauva kitisee koko ajan, kun näkee minut, loppuu välittömästi kun otan syliin. Nyt olen sitten yrittänyt harhauttaa hänen huomionsa muualle, ettei opi siihen, että kitisemällä pääsee syliin. Toki muutenkin sylittelen paljon häntä - päivällä toki täytyy tehdä kotitöitäkin yms. mutta meille jää myös aktiivista leikkiaikaa päivittäin.

Lohduton itku saattaa alkaa myös, jos menen piipahtamaan toisessa huoneessa, mutta oikeastaan enemmänkin niin päin, että jos vauva on olohuoneessa leikkimässä eikä näe minua, niin sitten leikki jatkuu hyväntuulisena. Jos näkee minut keittiössä, parku alkaa välittömästi. Nytkin leikkii koko ajan tuossa jaloissa niin, että olemme kosketusetäisyydellä. Siinä viihtyy ihan hyvin. Samanlaista itkemistä en ole huomannut, että olisi isänsä kanssa.

Onko jollain ollut vastaavaa? Jos jäi jotain kirjoittamatta, niin kysykää. Ja auttakaa mua. Asiallisia kommentteja kiitos Tietenkään en halua, että lapsella olisi turvaton olo, mutta ei nyt koko ajan voi sylissäkään istua, ymmärrätte varmaan

 

[Aatamin akka]

Lapsi alkaa huomata, ettei olekaan yhtä äidin kanssa ja pelkää että menet hukkaan.

 

["anna"]

Sitäkö se...? Miten tätä asiaa voisi auttaa (tai ei ainakaan pahentaa)? Esikoinen kyseessä, jos ette arvanneet...

 

[hippiäitee]

Minä olen kyllä ottanut molemmat lapset syliini aina kun ovat syliini pyrkineet.

En ole koskaan käsittänyt miksei lapsi saisi "oppia" saamaan läheisyyttä silloin kun hän sitä itse pyytää.

Esikoisesta tuli vallan itsenäinen nuori mies ja kuopus (nyt 1 v 8 kk vanha) sallii minun poistuvan näköpiiristään koska tietää että heti kun tahtoo minut lähelleen tulen lähelleen.

En tietenkään katoa kauas, saatan piipahtaa toisessa huoneessa tms. ja ilmoitan poistuessani mihin menen ja sanon että "voidaan vaikka jutella" jolloin lapsi saattaa kysellä perääni ja minä sitten vastailen "täällä minä olen, tulen ihan pian". Kovin on tyytyväinen kakara eikä koskaan kätise perääni.

Ei se vauva siitä pilalle mene että tottuu siihen että hänenkin mielipiteellään on jotain merkitystä, sehän on vuorovaikutus-harjoitustakin kun vauva pyytää sylittelyä ja sitten saa sitä myös.

 

["nevis"]

meillä oli vähän sama vaihe.. nyt ollaan kohta 9kk eikä mitään sellasta...tai no jos menen esim vessaan laittamaan pyykkejä ja lapsi olkkarissa niin säikähtää kun alan pyykkejä ravistelemaan ja konttaa huutaen perään, mutta kun näkee niin rauhottuu.
Eli ohimenevää tuo on.. tai ainakin meillä oli

 

[Fantaihana]

Ota syliin aina kun kitisee, sehän on vauvan tapa kommunikoida. Vauvan pitää oppia että hänen tarpeisiin vastataan.
Meillä tänään 6 kk tyttö on ihan samanlainen yleensä auttaa että otan syliin muutamaks minuutiks ja sit yritän laittaa takaisin lattialle. Meillä ärsyttää sekin ettei tyttö vielä ryömi/konttaa. Ei tohon auta kun aika. Meillä helpottaa se et kyseessä on kolmas laps joten isommista on kivasti seuraa ja apua lelujen tarjoamiseen.

 

[tyhjääääää]

Minä olen kyllä ottanut molemmat lapset syliini aina kun ovat syliini pyrkineet.

En ole koskaan käsittänyt miksei lapsi saisi "oppia" saamaan läheisyyttä silloin kun hän sitä itse pyytää.

Esikoisesta tuli vallan itsenäinen nuori mies ja kuopus (nyt 1 v 8 kk vanha) sallii minun poistuvan näköpiiristään koska tietää että heti kun tahtoo minut lähelleen tulen lähelleen.

En tietenkään katoa kauas, saatan piipahtaa toisessa huoneessa tms. ja ilmoitan poistuessani mihin menen ja sanon että "voidaan vaikka jutella" jolloin lapsi saattaa kysellä perääni ja minä sitten vastailen "täällä minä olen, tulen ihan pian". Kovin on tyytyväinen kakara eikä koskaan kätise perääni.

Ei se vauva siitä pilalle mene että tottuu siihen että hänenkin mielipiteellään on jotain merkitystä, sehän on vuorovaikutus-harjoitustakin kun vauva pyytää sylittelyä ja sitten saa sitä myös.

minulla 8kk vauva, joka ei muuta tekisikään kun olisi sylissä.vastaan tarpeisiin, mutta kuitenkin on myös lattialla että teen kotihommia, ei kitinään kuole.

 

["anna"]

Aika usein teenkin niin, että vähäksi aikaa syliin ja sitten takaisin lattialle, kun tuntuu, että viihtyy taas. Meilläkään ei ryömi eikä konttaa, kierii kylläkin paikasta toiseen.

 

[lissukka.]

Meidän 7kk tyttö on ihan samanlainen! Paitsi että samaa esiintyy myös isänsä kanssa.

 

["anna"]

Meillä on vauvan isä päivät työssä 7-16 välin pois kotoa. Eli ollaan kaksin. Tosin käydään kerhossa yms. mutta nekin loppuu pian. Ja lisäksi vauva oli viime viikon kipeä ja nyt olen minä, joten ei olla päästy vähään aikaan mihinkään tapaamaan muita ihmisiä...

 

["annika"]

ihan normaalia ero-ahdistusta mikä kuuluu tuohon ikään. anna olla sylissä vaan jos tahtoo. tai jätä kotihommat suosiolla vähemmälle ja leiki lapsen kanssa lattialla, ei sitä kauaa kestä. kohta se painattaa karkuun tuolla puistoissa ja kaduilla minkä jaloistaan pääsee, nauraa vaan eikä vilkuile taakseen..