E
etäinen
Vieras
HEi!
Miten te teette suru työtä ja mitä apua olette hakenee / saaneet????????
Minulla tuli keskenmeno 13.5.2006 rv26. Makasin sitä enen sairaalassa 3kk kun verta vuoti koko ajan. Sain pitää lasta vieressa kun olin sen alakautta synnyttänyt, mies ei halunut vauvaa nähdä, olimme siihen aikaa riidoissa kun synnytin lapsen. Jouduin olemaan husin naistenklinikalla odottavien osastolla kaksi päivää, pappi kävi hölisemässä jotain turhan päiväistä jonnin joutavaa ja hautajaisista.Kun pääsin sairaalasta kävin kampaajalla leikkaamassa hiukseni.Jatkoin normaalia arkea eteenpäin.Hautajaisissa itkin. mies myös.
Haudalla ollaan käyty kerran. Jälkitarkastuksessa en käynyt kun vantaan neuvolassa oli resussi pula ja aikoja ei ollut minulle.Ihmisenä olen muutunut todella paljon kyynisemmäksi ja vihaisemmaksi.Synnytys palaa mieleeni kun vuoto alkaa näin silloin painajaisia. Asiaa ajattelen viikoa enen kuukautisia.Tuntuu kuin tapahtuma ei olisi tapahtunut minulle olenkaan.
Mieheni kanssa emme ole enään puhuneet asiasta.Ainut mikä tekee minut surulliseksi on se ettei mieheni haluaa enään ikinä yhtään lasta!!!!!!!!!!!!
Pitäisikö minun hankkia apua ja mistä ja mitä?Vai annanko asian olla?
Tuntuu ettei sukulaisetkaan halua puhua asiasta, vaikka heillä on ollut km.
Ainut jolloin minä itken on kun olen känissä.
Miten te teette suru työtä ja mitä apua olette hakenee / saaneet????????
Minulla tuli keskenmeno 13.5.2006 rv26. Makasin sitä enen sairaalassa 3kk kun verta vuoti koko ajan. Sain pitää lasta vieressa kun olin sen alakautta synnyttänyt, mies ei halunut vauvaa nähdä, olimme siihen aikaa riidoissa kun synnytin lapsen. Jouduin olemaan husin naistenklinikalla odottavien osastolla kaksi päivää, pappi kävi hölisemässä jotain turhan päiväistä jonnin joutavaa ja hautajaisista.Kun pääsin sairaalasta kävin kampaajalla leikkaamassa hiukseni.Jatkoin normaalia arkea eteenpäin.Hautajaisissa itkin. mies myös.
Haudalla ollaan käyty kerran. Jälkitarkastuksessa en käynyt kun vantaan neuvolassa oli resussi pula ja aikoja ei ollut minulle.Ihmisenä olen muutunut todella paljon kyynisemmäksi ja vihaisemmaksi.Synnytys palaa mieleeni kun vuoto alkaa näin silloin painajaisia. Asiaa ajattelen viikoa enen kuukautisia.Tuntuu kuin tapahtuma ei olisi tapahtunut minulle olenkaan.
Mieheni kanssa emme ole enään puhuneet asiasta.Ainut mikä tekee minut surulliseksi on se ettei mieheni haluaa enään ikinä yhtään lasta!!!!!!!!!!!!
Pitäisikö minun hankkia apua ja mistä ja mitä?Vai annanko asian olla?
Tuntuu ettei sukulaisetkaan halua puhua asiasta, vaikka heillä on ollut km.
Ainut jolloin minä itken on kun olen känissä.
