L
liikaa
Vieras
Siis omani. Täyttää muutaman kk_n päästä 8.
Huomasin eilen, että askista (joka oli käsilaukussani) oli hävinnyt tupakkaa. Ilmoitin asiasta aamulla ennen töihin lähtöä ja sanoin että kotiaresti jatkuu tasan niin kauan, että syyllinen tunnustaa. Isommat lapset siis 11- ja 13-vuotiaita.
Ja kun tulin töistä, isommat kertoivat että tuo tokalle luokalle menevä oli heille kertonut ottaneensa tupakat. Ja kun menin puhumaan asiasta tämän nuorimman kanssa, niin lopulta sitten sanoi ottaneensa ne. Kertoi että olivat vain leikkineet niillä kaverinsa kanssa ja heittäneet pois. Eivät olleet yrittäneet polttaa niitä. Ja uskon kyllä tämän version tarinasta. Pidin hyvin tiukan puhuttelun sekä varastamisesta että tupakkaan koskemisesta ja annoin kaksi päivää kotiarestia. Ei siis lupa mennä edes omalle pihalle. Lapsi tuntui katuvan asiaa.
Mutta mietin nyt, oliko rangaistus riittävä? Toiminko oikein, miten mun ois pitänyt asia hoitaa?? Pelottaa, jos asiat luisuvat kokonaan käsistäni, ja tuosta lapsesta kasvaa joku syrjäytyvä häirikkönuori
Hänellä on todella huono isäsuhde ja traumoja siitä ajasta jolloin asuin isänsä kanssa (oli minua kohtaan väkivaltainen) sekä eron jälkeisestäkin ajasta, jolloin isänsä on "hylännyt" monet kerrat, eikä ole lupauksistaan huolimatta tavannut tai pitänyt yhteyttä lapseensa. Tämän takia lapsi kävi vuoden verran kasvatusneuvolassa juttelemassa ja käsittelemässä asiaa psykologin kanssa.
Ahdistaa, ollaanko tässä luisumassa nyt jotenkin täysiin pois oikealta polulta tuon lapsen tulevaisuuden suhteen vai oliko tää vain ihan tavallista kokeilunhalua ja typerää käytöstä kaverin kanssa?
Huomasin eilen, että askista (joka oli käsilaukussani) oli hävinnyt tupakkaa. Ilmoitin asiasta aamulla ennen töihin lähtöä ja sanoin että kotiaresti jatkuu tasan niin kauan, että syyllinen tunnustaa. Isommat lapset siis 11- ja 13-vuotiaita.
Ja kun tulin töistä, isommat kertoivat että tuo tokalle luokalle menevä oli heille kertonut ottaneensa tupakat. Ja kun menin puhumaan asiasta tämän nuorimman kanssa, niin lopulta sitten sanoi ottaneensa ne. Kertoi että olivat vain leikkineet niillä kaverinsa kanssa ja heittäneet pois. Eivät olleet yrittäneet polttaa niitä. Ja uskon kyllä tämän version tarinasta. Pidin hyvin tiukan puhuttelun sekä varastamisesta että tupakkaan koskemisesta ja annoin kaksi päivää kotiarestia. Ei siis lupa mennä edes omalle pihalle. Lapsi tuntui katuvan asiaa.
Mutta mietin nyt, oliko rangaistus riittävä? Toiminko oikein, miten mun ois pitänyt asia hoitaa?? Pelottaa, jos asiat luisuvat kokonaan käsistäni, ja tuosta lapsesta kasvaa joku syrjäytyvä häirikkönuori
Hänellä on todella huono isäsuhde ja traumoja siitä ajasta jolloin asuin isänsä kanssa (oli minua kohtaan väkivaltainen) sekä eron jälkeisestäkin ajasta, jolloin isänsä on "hylännyt" monet kerrat, eikä ole lupauksistaan huolimatta tavannut tai pitänyt yhteyttä lapseensa. Tämän takia lapsi kävi vuoden verran kasvatusneuvolassa juttelemassa ja käsittelemässä asiaa psykologin kanssa. Ahdistaa, ollaanko tässä luisumassa nyt jotenkin täysiin pois oikealta polulta tuon lapsen tulevaisuuden suhteen vai oliko tää vain ihan tavallista kokeilunhalua ja typerää käytöstä kaverin kanssa?
Sitten ostettiin mynthoneita ja purkkaa ja tuuleteltiin vaatteet, kaikki oli tosi jännää. Isäkin rupes epäilee, ja meinasi antaa kunnolla selkää asiasta, mutta äiti ei uskonut minusta niin pahaa, joten vältyin. Koko ala-aste meni rajua elämä eläessä, henkeenkin taisin oppia vetämään n. 13-vuotiaana, heh.
Eli ei se aina sen kaavan mukaan mene... Tupakka jäi kokonaan pois pikkuhiljaa aikuistuessani ja tajutessani sen älyttömyyden.
