Mulla itsellä oli tossa keväällä tehtävänä kertoa omille pojilleni (3ja6vee) meidän avioerosta. Selitin, ettei se missään nimessä ole lasten vika, että äiti ja isi eroaa ja isi muuttaa muualle. Paljon keskusteltiin ja vastailin poikien kysymyksiin totuuden mukaisesti. Sanoin myös jatkuvasti, että isi ja äiti rakastaa poikia ihan yhtä paljon kuin ennenkin, eikä he saa syyttää meidän erosta itseään. Helppoahan ei tietenkään ollut kertoa asiaa, ja vasta nyt monen kuukauden jälkeen pojat on asian kunnolla ymmärtäneet ja asiasta selvinneet. Selitin myös, että pojat pääsevät isänsä luokse aina kun haluavat ja isin voi pyytää meillä käymään jos ikävä yllättää. Aluksi kun isi oli muuttanut, pojat myös soittivat joka ilta hyvät yöt isällensä. En nyt tiedä oliko tästä mitään apua, toivottavasti edes jotain. Muistat vaan vastata lapselle rehellisesti ja painottaa, ettei ero ole lapsen syytä. Tsemppiä!
