6kk ollut kaksi lasta -miten tämä voi olla näin helppoa?

["nekku"]

IIIIk! Meinaan pakahtua, kun elämä on niin ihanaa. Meillä lapset 3v ja toinen 6kk. Pelkäsin etukäteen tosi paljon, että miten meillä menee, mutta meillähän menee aivan ihanasti.

Esikoinen on aina ollut mallia "hankala". Alun koliikki ja myöhemmin ilmi tullut tulinen tempperamentti on pitänyt kädet täynnä töitä. Kun vauva tuli alkusyksystä kotiin olin muutaman viikon ihan shokissa, miten pärjätään. Sitten palaset yhtäkkiä loksahtivat paikoilleen. Esikoisen uhmis hellitti ja vauva osoittauttui todella leppoisaksi. Nykyisin päivät ihastelen kaksikon puuhia. Ovat jo ihan kamut keskenään ja en osaisi enää kuvitella, minkälaista elämä olisi yhden lapsen kanssa.

Summa summarum: jos joku esikoisen vauva ajasta uuvahtanut nyt miettii, että yksi vai kaksi lasta, niin oman kokemuksen perusteella suosittelen, että kaksi

 

["Jenis"]

Peesi, sanasta sanaan ja ikäeroa myöten Kahden kanssa todellakin voi olla helpompaa kuin yhden, en uskois jos en itse näkis

 

["Kukka"]

Itse jännitin kolmannen lapsen tuloa. Ja kappas - kaikki sujuikin kuin tanssi. Samoin kun neljäs tuli. Ja kun viides tuli. Todella riemukasta ja rentoa vauva-arkea olen saanut elellä. Esikoisen ollessa pieni oli kaikkein rankinta.

 

["vieras"]

Sehän on ihanaa Kuulostaa hyvältä. Oliko esikoinen siis 2 v 6 kk kun kuopus syntyi?

Meillä vasta yksi lapsi 7 kk, vähän mietitty milloin aikaisintaa saisi toinen tulla...

 

["vieras"]

Täällä sama juttu.. Tosin minulla vauva on reilut 1 kk vanha ja esikoinen 1v8kk. Pelkäsin etukäteen miten selvitään arjesta kun mies palasi isyyslomalta takaisin töihin kolme viikkoa sitten. Mutta tämä on sujunut helpommin kuin olisin uskonut! Nyt vauva nukkuu minun mahan päällä kun löhöilen tässä fatboylla ja esikoinen leikkii dubloilla vieressä. Helpompaa tämä on ollut kaikin puolin kuin esikoisen kanssa kahdestaan vauva aikana

 

[halipupu harmaana]

Toivottavasti teillä ap onni jatkuu edelleen. Meillä kuopukselle puhkesi 8kuisena maitoallergia ja sen jälkeen en sitten nukkunut 4 kuukauteen yhtään yötä kunnolla ja esikoinen oli reilu 3v. vintiö. Toivottavasti teillä on parempi tuuri ja pysytte terveinä!

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28030994]Sehän on ihanaa Kuulostaa hyvältä. Oliko esikoinen siis 2 v 6 kk kun kuopus syntyi?

Meillä vasta yksi lapsi 7 kk, vähän mietitty milloin aikaisintaa saisi toinen tulla... [/QUOTE]

Kyllä, esikoinen oli melko tarkalleen 2,5v, kun vauva syntyi

 

[nuoriäti]

Kuulostaa tutulta.. Meillä ikäero lapsilla 1v 8kk arki paljon helpompaa kahen lapsen kanssa. Mukava ihastella kun lapset leikkii yhdessä.

 

[a.p.]

Kuulostaa tutulta.. Meillä ikäero lapsilla 1v 8kk arki paljon helpompaa kahen lapsen kanssa. Mukava ihastella kun lapset leikkii yhdessä.

Juuri niin. Viikonloppuna esikoinen oli kasannut pulkan täyteen vaatteita. Makasivat siinä pulkassa esikoinen ja vauva tyytyväisen oloisen. Esikoinen käänsi pään vauvaan päin ja sanoi: "ollaanks me kavereita?"

 

[petite]

Kyllä se aina alkaa sujumaan oli lapsia yksi tai vaikka neljä. Jostain syystä se arki alkaa aina jotenkin sujumaan. Itse nostan kunniaan rutiinit ja kaikkien lasten huomioimisen!

 

[satutytti]

Meillä lapsilla ikäero 1v5kk ja on ollu tosi helppoo vaikka kuopuksella olikin paha koliikki alussa. En oo ollu kertaakaan väsyny (esikoisen ollessa vauva olin vaikka oli paljon helpompi vauva, ei koliikkia ym), nyt kun lapset isompia, esikko 3v ja kuopus yli 1,5v niin leikkivät yhdessä koko ajan, riitoja tietty on jonkun verran, mut niistä on toisilleen niin paljon seuraa, on samanlaiset leikit, samoja kavereita. Meille sopi tää ikäero hyvin, mulla on kotiäitinä tosi helppoja päivät, nautin tästä kyllä ihan täysillä. Myös mulle tuli yllärinä miten helposti kaikki lähti sujumaan, koko kuopuksen raskausajan murehdin et miten pärjään ja miten esikoinen suhtautuu ja kuinka väsyny tuun olemaan, kaikki ihan turhaan kun alusta asti suju niin hienosti.

 

["vieras"]

Meillä esikoisen vauva-arki oli ihanaa ja helppoa, vauva oli tyytyväinen, ei juuri itkenyt jne. Olin todella varma tekemisistäni ja hoitamisistani, en kokenut epävarmuutta ja koin olevani niin hyvä kaikessa ja kaikki sujui hyvin.

Kun seuraava syntyi, oli esikoinen hieman reilu 2,5-vuotias. Kuopus itki erittäin paljon ja leimattiin koliikiksi, vaikka olikin maitoallergiaa. Kaikki vaikeutui potenssiin tuhat kuopuksen synnyttyä. Koko kuopuksen ensimmäinen vauva-arki oli erittäin hankalaa, koin itseni tosi epävarmaksi, olin väsymyksestä puolikuollut, tuntui, etten jaksa mitään, en kotitöitä saati ulkoilua, sinnittelin vain päivästä toiseen. Kotitöiden määrä triplaantui jne. Vasta kun kuopus täytti 3 v, voin sanoa, että elämä alkoi helpottaa.

 

[äly hoi]

Nainen on naiselle susi. Ei voi muuta sanoa.

Jaksaminen on niin kovin yksilöllistä. Tällaisilla ketjuilla luodaan mielikuvaa, että kahden lapsen kanssa väsynyt äiti on epäonnistuja. Maalaillaan pilvilinnoja elämänmakuisilla kuvauksilla perheidyllistä ja jokainen, joka ei siihen yllä, tuomitaan. Miettisitte vähän mitä kirjoitatte.

 

[satutytti]

En usko että kukaan tuomitsee. Se, ettei jaksa esim. kahden lapsen kanssa on ihan ihmisestä kiinni ja siitä minkälaisia ne lapset on. Onko täällä joku sanonu että jos on väsyny on epäonnistunu???miksei saa kertoo omia positiivisia kokemuksia? yleensä ne "negatiiviset" jutut tuodaan esiin ja monille tulee kuva et kahden pienen kanssa on vaikeeta ja äiti on aina väsyny, miks ei voi kertoo myös siitä kun kaikki meneekin helposti??mikä siinä on sellanen että väsynyt äiti tuomitaan epäonnistuneeks???

 

[Madicken04]

Nainen on naiselle susi. Ei voi muuta sanoa.

Jaksaminen on niin kovin yksilöllistä. Tällaisilla ketjuilla luodaan mielikuvaa, että kahden lapsen kanssa väsynyt äiti on epäonnistuja. Maalaillaan pilvilinnoja elämänmakuisilla kuvauksilla perheidyllistä ja jokainen, joka ei siihen yllä, tuomitaan. Miettisitte vähän mitä kirjoitatte.

Eli mitään positiivista ei saa lapsiperhearjesta kirjoittaa kun joku ottaa sen heti loukkauksena...

Mielestäni antaa enemmänkin kuvaa siitä kuinka vauvat ja be isommatkin lapset voivat olla erilaisia. Kuten ap:n tapauksessa kun taustalla oli yksi haastava vauva/uhmis ja pelko siitä miten arki vauvan myötä sujuu ja nyt uusi vauva onkin helpompi tapaus ja esikoinenkin uhma helpottanut. Kiva kokea välillä yllätyksiä näinkin päin.

 

[HippuTAR]

Nainen on naiselle susi. Ei voi muuta sanoa.

Jaksaminen on niin kovin yksilöllistä. Tällaisilla ketjuilla luodaan mielikuvaa, että kahden lapsen kanssa väsynyt äiti on epäonnistuja. Maalaillaan pilvilinnoja elämänmakuisilla kuvauksilla perheidyllistä ja jokainen, joka ei siihen yllä, tuomitaan. Miettisitte vähän mitä kirjoitatte.

Häh? Mistä sä tollasta keksit?

Ainako pitäis vaan valittaa, koskaan ei sais puhua siitä mikä on hyvin?
Mä en missään kohtaa nähny minkäänlaista tuomitsemista ketään kohtaan, paitsi sun tekstissä.

 

[Dragonfly77]

Samaa mieltä että kaksi on ehdottomasti helpompi kuin yksi. En siksi laita lapsia hoitoonkaan esim. enolleen yksin. On vaikeampi jäädä kotiin yhden kuin kahden kanssa.

 

[äly hoi]

En usko että kukaan tuomitsee. Se, ettei jaksa esim. kahden lapsen kanssa on ihan ihmisestä kiinni ja siitä minkälaisia ne lapset on. Onko täällä joku sanonu että jos on väsyny on epäonnistunu???miksei saa kertoo omia positiivisia kokemuksia? yleensä ne "negatiiviset" jutut tuodaan esiin ja monille tulee kuva et kahden pienen kanssa on vaikeeta ja äiti on aina väsyny, miks ei voi kertoo myös siitä kun kaikki meneekin helposti??mikä siinä on sellanen että väsynyt äiti tuomitaan epäonnistuneeks???

Ei tässä suoraan lue, että epäonnistunut, mutta sellainen pohjavire on.

Jos haluaa aloittaa jonkun hyvänmielenketjun, niin voihan sen laittaa vaikka otsikolla -päivän hyvät uutiset- ja sitten vaikka tuo pulkkatarina (jos siis on edes totta). Sen sijaan haluttiin avata ketju siitä, että kahden lapsen kanssa on helppoa ja tätä tulivat hyeenat tukemaan omilla kommenteilla. Näin ei kaikilla ole ja jos VÄHÄNKÄÄN miettii muita ei tee rasvaisia yleistyksiä.

 

[Vieras112]

Nainen on naiselle susi. Ei voi muuta sanoa.

Jaksaminen on niin kovin yksilöllistä. Tällaisilla ketjuilla luodaan mielikuvaa, että kahden lapsen kanssa väsynyt äiti on epäonnistuja. Maalaillaan pilvilinnoja elämänmakuisilla kuvauksilla perheidyllistä ja jokainen, joka ei siihen yllä, tuomitaan. Miettisitte vähän mitä kirjoitatte.

Ihan totta että jaksaminen on yksilöllistä, mutta mun mielestä on oikein mukava lukea jonkun onnistumisen kokemuksistakin välillä. Miksi oman onnen jakaminen on yhtäkkiä muuttunut silmissäsi toisen alaspainamiseksi?

 

["mona"]

Meillä täällä 3v ja 8kk vauva ja elämä on ollut niiin paljon helpompaa kuin esikoisen kanssa. Lapsista melkein alusta asti seuraa toisilleen. Vauva viihtyy ku esikoinen juoksentelee ympäriinsä ja esikoinen hyörii vauvan ympärillä ja ihan oikeestikin osaa viihdyttää ja laittaa tuttia. Omat päivät menee mukavammin kuin esikoisen vauva-aikana.

 

["mona"]

[QUOTE="mona";28031527]Meillä täällä 3v ja 8kk vauva ja elämä on ollut niiin paljon helpompaa kuin esikoisen kanssa. Lapsista melkein alusta asti seuraa toisilleen. Vauva viihtyy ku esikoinen juoksentelee ympäriinsä ja esikoinen hyörii vauvan ympärillä ja ihan oikeestikin osaa viihdyttää ja laittaa tuttia. Omat päivät menee mukavammin kuin esikoisen vauva-aikana.[/QUOTE]

Niin ja moni yhden vauvan äiti ihmettelee et miten sä jaksat noiden kanhden kanssa eikä meinaa uskoa et on helpompaa kuin yhden kanssa.

 

["ilona"]

Voi kuinka mukavalta kuulostaa! Itse odotan toista ja hieman olen jänskäillyt miten kahden kans menee kun esikoisen kanssa olin ihan poikki vaikka olikin suht helppo vauva. Kiva kuulla että se voi mennä noinkin päin!

 

["Jenis"]

Nainen on naiselle susi. Ei voi muuta sanoa.

Jaksaminen on niin kovin yksilöllistä. Tällaisilla ketjuilla luodaan mielikuvaa, että kahden lapsen kanssa väsynyt äiti on epäonnistuja. Maalaillaan pilvilinnoja elämänmakuisilla kuvauksilla perheidyllistä ja jokainen, joka ei siihen yllä, tuomitaan. Miettisitte vähän mitä kirjoitatte.

? Kylläpä osasit vääntää negatiivisen kautta tämän ketjun! Herranjestas sentään. Kuka tässä on tuominnut, muut kuin sinä?

 

[tastas]

Jos haluaa aloittaa jonkun hyvänmielenketjun, niin voihan sen laittaa vaikka otsikolla -päivän hyvät uutiset- ja sitten vaikka tuo pulkkatarina (jos siis on edes totta).

LOL

 

["Elina"]

Nainen on naiselle susi. Ei voi muuta sanoa.

Jaksaminen on niin kovin yksilöllistä. Tällaisilla ketjuilla luodaan mielikuvaa, että kahden lapsen kanssa väsynyt äiti on epäonnistuja. Maalaillaan pilvilinnoja elämänmakuisilla kuvauksilla perheidyllistä ja jokainen, joka ei siihen yllä, tuomitaan. Miettisitte vähän mitä kirjoitatte.

Komppaan. Täällä täydelliset äidit kilpaa kehuskelevat