Meidän esikoinen (kohta 6v) on ollut härkäpää pienestä saakka. Meillä on siis ollut uhmaa jatkuvasti ihan luonteensa puolesta. Nyt on vaihe, jolloin todella koetellaan vanhempien hermoja eli neiti uskaltaa sanoa vastaan joka asiassa, paiskoo ovia, parkuu lattialla kun ei saa tahtoaan läpi (tuo on nyt tullut uudestaan tavaksi), väittää ettei kukaan rakasta häntä (tyypillistä kuulemma), heittäytyy melkein vauvaksi jne. Sitten ihan yhtäkkiä on todella seesteinen, rauhallinen ja keskittyy esim. piirtämiseen.
Itse sanoisin, että hermot on koetukselle, mutta olen huomannut, että 6-vuotias on kyllä huomattavasti helpompi kuin nuoremmat uhmaikäiset. 6v ymmärtää ja hänen kanssaan voi jo keskustella (kun raivo on laantunut). Meidän 2,5 ja 3,5v uhmaikäiset on aivan toivottomia tapauksia, kun sille päälle sattuvat.
Meillä pakkaa sekoittaa se, että on kolme pientä prinsessaa, jotka kilpailevat selvästi huomiosta. Esim. 6v prinsessamme on erittäin kiltti, rauhallinen, fiksu ja kaikinpuolin ihana lapsi yksin ollessaan. Näin se vain on.
Tsemppiä tulevien eskarilaisten vanhemmille! :hug:
