6-vuotiaan prinsessan uhma...

Hyviä vinkkejä kaivataan! Meidän neiti 6-v kiukuttelee, väittää vastaan joka asiasta, todella pikkutarkka esim.hiuspinnit täytyy olla just niinkuin itse haluaa,yms. Kerhossa ja kavereiden luona käyttäytyy kuin enkeli, kotona alkaa riehuminen ja kaikenmaailman temppuilu!
Tiedän että kuuluu tuohon ikään mutta jos jollakin on jotain vinkkejä, joilla vähän vois hillitä "temppuiluja", otan niitä ilolla vastaan! =)

 

Huoh, kuulostaa erittäin tutulta... Kaikesta tulee sanomista, ei voisi laittaa kauluria tai hanskoja ja mitä nyt milloinkin, sitten kun sanoo että kyllä laitat niin neiti päättää sitten ettei hän lähde ym.
Touhuaa myös koko ajan jotain joten kaikkeen saa kehottaa aina sata kertaa, esim. vaihda nyt jo viimein ne vaatteet tai tuu nyt syömään.
Varsinkin isänsä kanssa sukset menee ristiin ja tulee riitaa ja huutoa.
Vinkkejä kaivataan myös täällä! :attn: :attn:

 

meillä 6 vuotias tytär ja kauhea ärjyminen ja huuto jos ei mene asiat mielen mukaan :x
Eilenkin sai ulkona pienestä asiasta päähänsä että "ei " ja rähjäsi niin että vein hänet itse(siis minä kannoin hänet ) sisään,ulkoovi kiinni jne.kun alkoi potkia terassin huonekaluja,minua jne....että rauhoittuu...........,lähetin kaverin kotia jne. itse menin vähän perässä ja sitten sovittiin jne.mutta ihan kuin pieni murrosikä Muuten aivan ihan utelias apuri kotona jne....mun rakas esikko =) pippuria löytyy
Sitä täs mietin et onko "oikea keino" esim..kantaa hänet sisään rauhoittumaan mutta puhe ei tehoa......... saati sitten käskyni jne.....

 

niin...missä vaiheessa teillä muut uhmat on ollu? mä kun en oikein tiä mis vaihees on tai onko ees kadonnut uhma senjälk kun täytti3v!!!! sitä ennen oli kuin enkeli. sitten ihan kauheeta taistelua. nyt täytttää 6 marraskuulla.

 

Mulla on ollu 3kpl 6v, ja kaikilla on ollu hirveet uhmat, mä en voi muuta neuvoa antaa kun, kestäkää, se menee ohi. Mun lapsilla se uhma on kestäny parista kuukaudesta puoleen vuoteen, mut sit on rauhallista, seuraava paha uhma tulee 11v. Lapset 16v, 14v, 10v ja 3v8kk.

 

Itse oon nyt havainnu parhaaksi keinoksi olla ite ihan yli rauhallinen, vaikka kuinka suututtais, ja antaa kaks vaihtoehtoa, tyyliin nyt siivoat tai olet koko illan sisällä, saat itse päättää. Tää tepsii aika hyvin meillä nyt. Huomaa kyllä kun ei aina jaksa olla kärsivällinen että uhmaa sitten vaan entistä enemmän, kai se huomaa että alkaa tehota kiukuttelu.
Välillä oon myös huomannu että tytöllä on itselläänkin jotenkin paha mieli siitä omasta kiukuttelusta, joskus tilanne laukeaa kun ottaa syliin ja kysyy että mikä on...
Ja jokus taas ei sitten auta mikään mutta yritetään tässä nyt vinkkejä antaa toisillemme kun samassa veneessä ollaan! =)

 

Olen Nti Tintturan kanssa samaa mieltä. Kun vain itse pysyy rauhallisena, se auttaa. Minusta on myös tärkeää, ettei lapsi saa kiukkuamalla ja huutamalla tahtoaan läpi. Annan yleensä kaksi vaihtoehtoa; syötkö puuroa vai etkö syö mitään. Tai; laitatko siniset- vai punaiset sukkahousut ( Pitsiset eivät ole vaihtoehtona pakkasella ).

Mutta en itsekkään mikään yliäiti ole, välillä palaa hermot ja silloin huutaa sekä lapset että äiti, ei hyvä ei.

 

Mutta en itsekkään mikään yliäiti ole, välillä palaa hermot ja silloin huutaa sekä lapset että äiti, ei hyvä ei.[/quote]



Toi on totta

 

kun ei sana auta vaik melkein itse huutais ja komantaisi välillä . Joskus olen jopa taluttanut tytön käsivarresta mukana kun ei suostu johonkin

paras siis kun itse rauhallinen mutta en aina ole kun tavallinen ihminenhän minä tässä vaan olen....

 

kun ei sana auta vaik melkein itse huutais ja komantaisi välillä . Joskus olen jopa taluttanut tytön käsivarresta mukana kun ei suostu johonkin

paras siis kun itse rauhallinen mutta en aina ole kun tavallinen ihminenhän minä tässä vaan olen....

Joo siihen ku aina pystyiski että rauhallinen olis niin ei varmaan ois niitä ongelmiakaan kun ei lapset jaksais kiukutella kun ei olisi mitään vaikutusta!

 

empä tiä,musta kyl tuntuu et meil ei auta mikään.... jumankauta kun suurimman osan pvästä oikeesti vaan kiukuttelee,valittaa,koittaa komentaa,huutaa pikkusiskolle jne!! jäähystäkään ei tunnu olevan mitään apuja.... ja kaikista ärsyttävintä on se,kun yrität jutella jostain niin nauraa vaan tekemälleen tyhmyydelle!!!!!!!! :kieh: tai sitten kun yritätä jutella,niin ei se kuule mitään mitä puhut!! kysyn että mistä just juteltiin,niin "en mä tiä"!!!!! vaikka pysäytän hänet,katon silmiin,puhun rauhallisesti, ei auta. HELP!?!?

 

meillä on ainakin huomion hakuakin paljolti,mutta missä raja mitä pitää sietää? kuitenkin häntä yritetään huomioida ja tehdä kahdenkeskisiäkin asioita. pikkusisko(1.5v) on kova paikka hälle, ikäero 4v4kk. taasen poika vauva (2.5kk) on niiiiiiin ihana tytönmielestä.