6 v. ja käytös

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

minä vain

Jäsen
23.05.2004
584
0
16
Poikamme täyttää kohta 7 v. ja käyttäytyy aina vieraiden läsnäollessa riehakkasti ja jollakin tavalla levottomasti. On ollut pienestä pitäen vilkas ja touhukas, mutta tuo käytös kylässä tai jos meillä on vieraita alkaa jo todella mietitytää. Vieraiden lähdettyä tai kyläilyn päätyttyä poika "tyhjenee kuin ilmapallo" ja on taas oma itsensä. Olemme keskustelleet asiasta paljonkin ja aina poikaa kaduttaa ja harmittaa oma käytöksensä. Kertoo, että yrittää olla fiksu, mutta ei mahda itselleen ja sille, että villiintyy mitään.
Eskarista ei ole tullut negatiivista palautetta. On eskarissa pikemminkin hieman arka poika, joka ei tykkää rajuista leikeistä. Kavereita on eskarissa ja kotona ihan kivasti ja leikit sujuvat ok.
Väsyneenä saa myös itku- ja huutoraivareita. Huutaa ja itkee aikansa ja lopettaa sitten. Näitäkin mielestäni häpeilee jälkeenpäin ja pyytää käytöstään anteeksi.
Pitäisikö huolestua? Välillä tuntuu, että olemme hukassa pojan kanssa. Omalla tavallaan hän on hyvinkin herkkä vilkkauden ja voimakkuuden vastapainoksi.
 
6 vuotta on aika hankala ikä, tavallaan se on kuin murrosikä. Lapsi on samalla tavalla vähän hukassa ja iso ja pieni samaaan aikaan.

Oletteko jutelleet, MITEN siellä kylässä ja vieraiden aikana KUULUU käyttäytyä! Siis, TIETÄÄKÖ poika mitä häneltä "vaaditaan". Jos huono käytös ja riehuminen johtuu siitä, ettei oikeasti tiedä muutakaan toiminta- tai käytöstapaa käytännössä. Halusaisi kyllä jotain muuta, mutta ei tiedä mitä se käytännössä on.

Ja ennen vierailua käytössäännöt - mitä saa ja mitä ei saa - käydään läpi. Ja muistutetaan siinä kyläilyn aikanakin ja kehutaan, kun menee hyvin.
 
Tietää varmasti, kuinka ollaan... Siitä kun keskustellaan aina ennen kylään menoa ja aina ennen vieraiden tuloa. Eskarissa poikaa aina kehutaan hyväkäytöksiseksi eli tietää kyllä miten kuuluu olla, mutta jotenkin villiintyy... Eikä käytös toki ole sellaista, että hyppisi seinille. On vain tietynlaista ylimäääräistä kohellusta, jollaista ei normaalioloissa esiinny.
 
Olen myös pohtinut meidän 5-v ja 6-v (kk:n kuluttua jo 7v) käyttäytymistä. Vaikka ovat päiväkodissa aamusta asti iltapäivään, niin tuntuu, että virtaa riittää vaikka millä mitalla vielä kotona, ja varsinkin sisätiloissa.. Meinaa hermot mennä välillä totaalisesti, kun itse teet päivän töitä, ja haluaisit viettää lasten ja miehesi kanssa rauhallisen illan, niin ei onnistu.. Sama riehuminen toistuu tietyissä paikoissa, vaikka kuinka olisi ennen kyläilyä tms sovittu, että siellä ollaan sitten nätisti. Päiväkodissa pojat saavat vain positiivista palutetta käyttäytymisestään. Kotona aamulla se nahistelu ja kilpailu alkaa, ja illalla päättyy nukkumaan mennessä.. Toisinaan ruokapöydässäkin käyttäytyvät kuin 2 vanhat??? Muistelimme juuri, kuinka nätisti pojat söivät " ennen vanhaan".. En tiedä, mikä auttaisi, ei ainakaan uhkailu. Olisiko jollain tällä hetkellä/ ollut aiemmin samaa tilannetta? Ei paljon lohduta, vaikka tuttavat ja ystävät sanovat, että pojat ovat poikia, ja kyllä se siitä...
 

Yhteistyössä