5vuotias joka valehtelee,kiukuttelee eikä mitään tottele. mitä mä teen?

[vieras]

tätä on kestäny jo kauan. se on ihan hirvee käytökseltään ja mun hermot alkaa nyt oleen lopussa.
se keksii asioita ettei tarvis nukkua ja sillon en myöskään minä nuku.
se vinkuu jatkuvasti joka asiasta,ei halua syödä,ei halua sitä ja tätä tai haluaa tota ja tätä...
ei tottele mitään enää,ei siis mitään.
oon ihan voimaton enkä tiedä mitä tekisin.
meillä on tuon tytön lisäksi 1vuotias ja 2 vuotias lapsi. parisuhde on kunnossa jne.

 

[huokaus, ja kolme vielä!!!]

Sano sille että älä vingu. Kyllä tuon ikäinen jo jotain tajuaa. Sun täytyy keksiä sille jotain spesiaalitehtäviä ja semmosta kahdenkeskistä puuhaa ilman noita pienempiä. Se haluaa huomiota, ei muuta.

 

[4n äiti]

lapsi viestii sinulle käytöksellään kun ei saa muutoin viestiään läpi. hänellä on jokin vialla tai ei vaan saa positiivista huomioita. odota seuraava rauhallinen tilanne, vaikka luette yhdessä jotain. ja kysy lapselta suoraan, mikä häntä vaivaa, mitä hän tahtoo.

 

[hoitaja]

varma että saa tarpeeksi huomiota?
jos saa ja huono käytös jatkuu siitä huolimatta niin ei muuta ku kova kovaa vastaan vaan. kaikki "etuudet" pois ja ne on ansaittava hyvällä käytöksellä takaisin.

 

[Huom]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

 

[4n äiti]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

 

[ap]

onhan toki huomion saaminen vähentynyt kun on enemmän lapsia,mutta saa se osakseen multa huomiookin.
ehkä pitää sitten vain enemmän ja enemmän keksiä jotain touhua. tässä viimeaikoina vaan sen touhun loputtua alkaa heti kitinä ja kitisee kaupassakin. muuten on kiltti luonteeltaan.

 

[Huom]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

Sulla on sitten tosi epätyypillisiä lapsia, jos eivät vingu. Ole onnellinen. Kun juttelee esim. kavereiden kanssa, niin useimmissa perheissä vinkumista esiintyy tuon ikäisillä -ja paljon. Ja vanhemmilla on pinna kireällä.
Ja miten niin uhma on ohi tuossa iässä? viisi-kuusivuotiaat kuuleman mukaan vasta kampoihin vanhemmilleen pistävätkin.

 

[halipupu]

Voisiko olla huomionhalua tms? Tee sellainen hyvänkäytöksen kalenteri ja kun on vaikka 5 kertaa käyttäytyny hyvin, niin teette jotain kivaa yhdessä esim. uimahalliin, luistelemaan jne. mistä nyt tyttö sattuu tykkäämään. Kannattaa myös ihan keskustella asiasta ja kysyä miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Ainakin valehteleminen on sellainen juttu, josta on helppo keksiä lapselle esimerkki miksi valehteleminen ei kannata ja mitä tapahtuisi jos aikuisetkin aina valehtelisivat.

Meillä huumori tepsii hyvin ja jos poika tekee jotain mitä en jaksa sietää tai kuunnella, niin alan itse tehdä samaa ja nopeasti poika huomaa, kuinka tyhmästi hän tekee. Just vähän aikaa sitten kaikki oli tyhmää ja sitten aloin itse sanoa kaikkea tyhmäksi, ja kohta jo naurettiin koko jutulle ja se jäi.

Meillä tuohon nukumiseen auttaa se, kun sanon että "oikei ei tartte nukkua, mutta pitää pysyä omassa sängyssä ja olla hiljaa, että muut saavat nukkua" eli toisia perheenjäseniä pitää oppia kunnioittamaan ja rajata oma käytöstyää niin, että se ei ole muilta pois. Ja kohta siellä nukutaan kun ei tartte nukkua. Jaksamista!

 

[vieras]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

kyllä meillä kans kokeillaan että mitä saa tehdä. Saako sillä vinkumisella sen mitä haluaa vai ei. Testataan ulvomisen pätevyyttä. Meillä on valehtelusta yms. turhasta vinkumisesta jäähy tai videokielto yms. ei ainakaan saa sitä mitä vinkuu. On pikkuhiljaa oppinut että nätisti pyytäminen on tehokkaampaa, jopa pikkusiskolta.

 

[vieras]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

kyllä meillä kans kokeillaan että mitä saa tehdä. Saako sillä vinkumisella sen mitä haluaa vai ei. Testataan ulvomisen pätevyyttä. Meillä on valehtelusta yms. turhasta vinkumisesta jäähy tai videokielto yms. ei ainakaan saa sitä mitä vinkuu. On pikkuhiljaa oppinut että nätisti pyytäminen on tehokkaampaa, jopa pikkusiskolta.

Lisään vielä että meillä oli joku aika myös semmosta että vänkytettiin vastaan jos jotain sanoi tai käski... jäähy, videokielto, kerhokielto.

 

[4n äiti]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

Sulla on sitten tosi epätyypillisiä lapsia, jos eivät vingu. Ole onnellinen. Kun juttelee esim. kavereiden kanssa, niin useimmissa perheissä vinkumista esiintyy tuon ikäisillä -ja paljon. Ja vanhemmilla on pinna kireällä.
Ja miten niin uhma on ohi tuossa iässä? viisi-kuusivuotiaat kuuleman mukaan vasta kampoihin vanhemmilleen pistävätkin.

no meillä ollaan laitettu ilmeisesti lapset ruotuun aikaisin, koska pahin uhma on 3 veellä. 5 veehän on jo erittäin yhteistyökykyinen. ei meillä tosiaan vinguta, mutta tiedän lapsia jotka vinkuvat. me olemmekin luopuneet omista menoistamme, jotta lapsille jää aikaa. ja huolehdimme lasten riittävästä unensaannista ja syömisestä (nälkäinen ja väsy varmasti vinkuu). jos lapsi käyttäytyy huonosti, on siihen aina jokin syy ja hän koittaa käytöksellään ilmaista itseään. meillä ei ole pinna lasten takia kireällä, mutta kysy onko se työn takia: on. mutta sitä ei pureta lapsiin.

 

[ap]

Voisiko olla huomionhalua tms? Tee sellainen hyvänkäytöksen kalenteri ja kun on vaikka 5 kertaa käyttäytyny hyvin, niin teette jotain kivaa yhdessä esim. uimahalliin, luistelemaan jne. mistä nyt tyttö sattuu tykkäämään. Kannattaa myös ihan keskustella asiasta ja kysyä miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Ainakin valehteleminen on sellainen juttu, josta on helppo keksiä lapselle esimerkki miksi valehteleminen ei kannata ja mitä tapahtuisi jos aikuisetkin aina valehtelisivat.

Meillä huumori tepsii hyvin ja jos poika tekee jotain mitä en jaksa sietää tai kuunnella, niin alan itse tehdä samaa ja nopeasti poika huomaa, kuinka tyhmästi hän tekee. Just vähän aikaa sitten kaikki oli tyhmää ja sitten aloin itse sanoa kaikkea tyhmäksi, ja kohta jo naurettiin koko jutulle ja se jäi.

Meillä tuohon nukumiseen auttaa se, kun sanon että "oikei ei tartte nukkua, mutta pitää pysyä omassa sängyssä ja olla hiljaa, että muut saavat nukkua" eli toisia perheenjäseniä pitää oppia kunnioittamaan ja rajata oma käytöstyää niin, että se ei ole muilta pois. Ja kohta siellä nukutaan kun ei tartte nukkua. Jaksamista!

taidammekin tuollaisen kalenterin tehdä.
kiits vinkistä.

 

[vieras]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

Sulla on sitten tosi epätyypillisiä lapsia, jos eivät vingu. Ole onnellinen. Kun juttelee esim. kavereiden kanssa, niin useimmissa perheissä vinkumista esiintyy tuon ikäisillä -ja paljon. Ja vanhemmilla on pinna kireällä.
Ja miten niin uhma on ohi tuossa iässä? viisi-kuusivuotiaat kuuleman mukaan vasta kampoihin vanhemmilleen pistävätkin.

no meillä ollaan laitettu ilmeisesti lapset ruotuun aikaisin, koska pahin uhma on 3 veellä. 5 veehän on jo erittäin yhteistyökykyinen. ei meillä tosiaan vinguta, mutta tiedän lapsia jotka vinkuvat. me olemmekin luopuneet omista menoistamme, jotta lapsille jää aikaa. ja huolehdimme lasten riittävästä unensaannista ja syömisestä (nälkäinen ja väsy varmasti vinkuu). jos lapsi käyttäytyy huonosti, on siihen aina jokin syy ja hän koittaa käytöksellään ilmaista itseään. meillä ei ole pinna lasten takia kireällä, mutta kysy onko se työn takia: on. mutta sitä ei pureta lapsiin.

no onpa mukava ettei teillä tosiaan olekaan tuota 5 v tai 6v uhmaa menty läpi, meillä ollaan 5v uhmassa paremmalla puolella, 6 v uhmaa odotellessa.

 

[Huom]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

Sulla on sitten tosi epätyypillisiä lapsia, jos eivät vingu. Ole onnellinen. Kun juttelee esim. kavereiden kanssa, niin useimmissa perheissä vinkumista esiintyy tuon ikäisillä -ja paljon. Ja vanhemmilla on pinna kireällä.
Ja miten niin uhma on ohi tuossa iässä? viisi-kuusivuotiaat kuuleman mukaan vasta kampoihin vanhemmilleen pistävätkin.

no meillä ollaan laitettu ilmeisesti lapset ruotuun aikaisin, koska pahin uhma on 3 veellä. 5 veehän on jo erittäin yhteistyökykyinen. ei meillä tosiaan vinguta, mutta tiedän lapsia jotka vinkuvat. me olemmekin luopuneet omista menoistamme, jotta lapsille jää aikaa. ja huolehdimme lasten riittävästä unensaannista ja syömisestä (nälkäinen ja väsy varmasti vinkuu). jos lapsi käyttäytyy huonosti, on siihen aina jokin syy ja hän koittaa käytöksellään ilmaista itseään. meillä ei ole pinna lasten takia kireällä, mutta kysy onko se työn takia: on. mutta sitä ei pureta lapsiin.

Täydellisen äidin perikuva siis. Tässähän pitää kaikkien muiden alkaa tuntea melkoista alemmuudentunnetta, kun ei pystytä samaan suoritukseen ja saada aikaan vinkumattomia lapsia...Not.
Lapset nyt vaan ovat erilaisia, kuten aikuisetkin. Jotkut vinkuvat, jotkut eivät. Joitain on helpompi kasvattaa kuin toisia.

 

[Huom]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

Sulla on sitten tosi epätyypillisiä lapsia, jos eivät vingu. Ole onnellinen. Kun juttelee esim. kavereiden kanssa, niin useimmissa perheissä vinkumista esiintyy tuon ikäisillä -ja paljon. Ja vanhemmilla on pinna kireällä.
Ja miten niin uhma on ohi tuossa iässä? viisi-kuusivuotiaat kuuleman mukaan vasta kampoihin vanhemmilleen pistävätkin.

no meillä ollaan laitettu ilmeisesti lapset ruotuun aikaisin, koska pahin uhma on 3 veellä. 5 veehän on jo erittäin yhteistyökykyinen. ei meillä tosiaan vinguta, mutta tiedän lapsia jotka vinkuvat. me olemmekin luopuneet omista menoistamme, jotta lapsille jää aikaa. ja huolehdimme lasten riittävästä unensaannista ja syömisestä (nälkäinen ja väsy varmasti vinkuu). jos lapsi käyttäytyy huonosti, on siihen aina jokin syy ja hän koittaa käytöksellään ilmaista itseään. meillä ei ole pinna lasten takia kireällä, mutta kysy onko se työn takia: on. mutta sitä ei pureta lapsiin.

no onpa mukava ettei teillä tosiaan olekaan tuota 5 v tai 6v uhmaa menty läpi, meillä ollaan 5v uhmassa paremmalla puolella, 6 v uhmaa odotellessa.

Sinä et nyt ymmärrä että vika on sinussa ja siinä, että et keskity lapsiisi tai kun huonouttasi saatat vaikka purkaa omaa ärtymystäsi lapsiin. Sitähän ei voi missään nimessä tehdä. ; )
Eihän lapsella mitään uhmaa kuulu olla 3 vuoden iän jälkeen.

 

[äippä]

meillä samanlaista. hahmotuksessa ainakin häiriötä. ehkä adhd(menossa tutkimuksiin) voimia teille

 

[4n äiti]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

Sulla on sitten tosi epätyypillisiä lapsia, jos eivät vingu. Ole onnellinen. Kun juttelee esim. kavereiden kanssa, niin useimmissa perheissä vinkumista esiintyy tuon ikäisillä -ja paljon. Ja vanhemmilla on pinna kireällä.
Ja miten niin uhma on ohi tuossa iässä? viisi-kuusivuotiaat kuuleman mukaan vasta kampoihin vanhemmilleen pistävätkin.

no meillä ollaan laitettu ilmeisesti lapset ruotuun aikaisin, koska pahin uhma on 3 veellä. 5 veehän on jo erittäin yhteistyökykyinen. ei meillä tosiaan vinguta, mutta tiedän lapsia jotka vinkuvat. me olemmekin luopuneet omista menoistamme, jotta lapsille jää aikaa. ja huolehdimme lasten riittävästä unensaannista ja syömisestä (nälkäinen ja väsy varmasti vinkuu). jos lapsi käyttäytyy huonosti, on siihen aina jokin syy ja hän koittaa käytöksellään ilmaista itseään. meillä ei ole pinna lasten takia kireällä, mutta kysy onko se työn takia: on. mutta sitä ei pureta lapsiin.

Täydellisen äidin perikuva siis. Tässähän pitää kaikkien muiden alkaa tuntea melkoista alemmuudentunnetta, kun ei pystytä samaan suoritukseen ja saada aikaan vinkumattomia lapsia...Not.
Lapset nyt vaan ovat erilaisia, kuten aikuisetkin. Jotkut vinkuvat, jotkut eivät. Joitain on helpompi kasvattaa kuin toisia.

höpö höpö kukaan mikään täydellinen ole, miksi täällä aina ollaan itsetunto nollissa? sattunu vaan sellaset lapset, jotka tottelee. ja oli kuule kiven takana saada nykyinen 12 vee totteleen. mutta sain ja hänkin oli 5 veenä aivan yhteistyökykyinen. ajattelin aikanaan asian niin, että jos en saa alle 5 veetä tottelemaan niin miten saan murkun? totta kai muuten lapset ovat erilaisia ja aikuiset. kunhan havainnoin, ettei meillä oikeastaan kukaan vingu, enpäs ole aikasemmin ajatellutkaan asiaa. 2 vee joskus kirkuu, mutta tosi harvoin ja silloin on tosi kyseessä, kitkemme tapaa parhaillaan.

 

[4n äiti]

Eikös tuo ole aika normi 5-vuotias? Meillä on samanlaista käytöstä 4,5 v:llä. Elämä on välillä pelkkää vinkumista ja rajojen kokeilemista.

ei minusta vinkuminen ja valehteleminen ole todellakaan mitään normia. ei meillä ainakaan ole ollut. uhmaikäkin on jo ohi tuossa vaiheessa.

Sulla on sitten tosi epätyypillisiä lapsia, jos eivät vingu. Ole onnellinen. Kun juttelee esim. kavereiden kanssa, niin useimmissa perheissä vinkumista esiintyy tuon ikäisillä -ja paljon. Ja vanhemmilla on pinna kireällä.
Ja miten niin uhma on ohi tuossa iässä? viisi-kuusivuotiaat kuuleman mukaan vasta kampoihin vanhemmilleen pistävätkin.

no meillä ollaan laitettu ilmeisesti lapset ruotuun aikaisin, koska pahin uhma on 3 veellä. 5 veehän on jo erittäin yhteistyökykyinen. ei meillä tosiaan vinguta, mutta tiedän lapsia jotka vinkuvat. me olemmekin luopuneet omista menoistamme, jotta lapsille jää aikaa. ja huolehdimme lasten riittävästä unensaannista ja syömisestä (nälkäinen ja väsy varmasti vinkuu). jos lapsi käyttäytyy huonosti, on siihen aina jokin syy ja hän koittaa käytöksellään ilmaista itseään. meillä ei ole pinna lasten takia kireällä, mutta kysy onko se työn takia: on. mutta sitä ei pureta lapsiin.

no onpa mukava ettei teillä tosiaan olekaan tuota 5 v tai 6v uhmaa menty läpi, meillä ollaan 5v uhmassa paremmalla puolella, 6 v uhmaa odotellessa.

Sinä et nyt ymmärrä että vika on sinussa ja siinä, että et keskity lapsiisi tai kun huonouttasi saatat vaikka purkaa omaa ärtymystäsi lapsiin. Sitähän ei voi missään nimessä tehdä. ; )
Eihän lapsella mitään uhmaa kuulu olla 3 vuoden iän jälkeen.

onpas jollakin huono itsetunto tai sisälukutaito. tai paha päivä. mitä tahtoo hän?

 

[Stadilainen]

Täällä on ihan sama.
Pian 5v täyttävä poika,ei syö,ei tee sitä tätä ja tota,ei nuku.hyppii kirjaimellisesti seinillä ja ikkunalaudoilla yms kun pitäs olla päivä levolla.
Valehtelee isäpuoltaan kohtaan kaiken näköistä,hän tekee huonoa ruokaa yms...
Lista on helvetin piykä toisin kun mun pinna pikku hiljaa.
Mies tekee helvetin pitkää päivää töissä ja tuleekin päivittäin himaan vasta lasten nukkuessa.
Perheessä siis toinenki 1v lapsi.
Arki ei suju todellakaan lapsi ei anna siihen mahdollisuutta käytöksellään.
Ei päästä 1v päikkäreitten jälkeen iltapäiv
Ulkoilulle kun vasta 4jälkeen isomman riehumisen takia,poika ei tee mitään niinkuin yritän sanoa. Ja joo olen viettänyt hänen kanssa kaksinkin aikaa ei muutosta tilanteeseen.
Lapsi yksin kertaisesti vaan haluaa tehdä mitä päässään päättää.
Ei kiinnosta vaikka muut syö jäätelöä naaman edessä,ja tekevät hauskoja juttuja ja hän vaan katselee... Tätäkin siis kokeiltu...Ei auta mitään jatkaa paskaa käytöstään päivä toisensa jälkeen,joskus olen jopa miettinyt ettei hän yksin kertaisesti tajua vaan sitä että kun ei toimi niinkuin perheemme säännöissä on ei voi saada ns. Palkintoja (jäätelö yms uimarannalle menot tai vastaava) vaikka tätä on yritetty hänen kanssa keskustellessa puhua...lapsi vaan vastaa kun kysyy että miksi hän on aina niin tuhma eikä oikeasti tottele ikinä mitään...hän vastaa että siksi koska ei saa uusia leluja ja karkkia.... Siihen on vastattu että ei voi saada jos arki ei suju hyvin ja hän ei tee niinkuin muut ja kuuntele vanhempien ohjeita.... Ei ymmärrä.....samaa rataa mennään.
Joskus olen ihan loppu...tuntuu että oma elämä on kokonaan pilalla koska elämästä on hieman hankala nauttia kun ei mikään suju ongelmitta.... Olen tämän pojan yksin huoltaja ollut noin. 5vuotta.....
Olen miettinyt tuki perhettä yms...
Koska kahden lapsen hoito on raskasta muutenkin ilman tälläistä ns. Ongelma lasta...
Muissa perheissä isommat auttavat äitiä....ei ole hankalampia kuin pienemmät lapset...meillä se on toista...

 

[Henkilö]

Minä olen sen havainnut, että huonoon käytökseen on aina joku "oikea" syy piilossa. Ja se ei ole se, ettei saa uusia leluja ja karkkia, se että muki oli väärän värinen tai se, että "meillei oo ikinä mitään kivaa ja kaikilla muilla on". Sitä on oikeastaan turha lapselta itseltään kysyäkään. Ei hän pysty hahmottamaan isoja tunteita, ja uskoo tosiaan että muki nyt vaan ON väärän värinen ja siksi elämä pilalla.

Syy on yleensä juuri se vanhemman huomio. Vanhempien pitäisi hyvänä hetkenä antaa positiivista huomiota, niin paljon kuin ikinä pystyy. Pikkusisarusten kanssa se on tietysti vaikeampaa . Mutta vanhemmalle lapselle voi antaa vähän vastuuta vauvanhoidossa - lapsille tekee mahtavan hyvää saada tuntea itsensä tarpeelliseksi! Tietenkään he eivät aina heti ole innoissaan tehtävistä, mutta jos he jotain tekevät, pitää muistaa kiitellä ja painottaa miten vaikea ilman heitä olisi selvitäkään!

Kyllä lapsikin kärsii huonosta käytöksestään ja huomaa että häntä pidetään hankalana. Mutta ei hän välttämättä osaa muuttua, vaikka haluaisi.

Omaa kokemusta on. Meillä 5- ja 7-vuotiaat muuttuivat ihan mahdottomiksi, kun saatiin vauva. Oikeastaan kunnolla vasta kun vauva oli jo yli puolivuotias, joten en heti tajunnut yhdistää sitä siihen. Tuntuivat ihan pilalle hemmotelluilta kakaroilta, jotka ovat aina saaneet kaiken ja aina annettu vinkumiselle periksi - vaikka totuus oli päinvastainen. Vaikka ihan johdonmukaisesti oltiin toimittu ja toimittiin, yhtäkkiä se ei tehonnutkaan. Kaikesta valitettiin. Jatkuvasti vinguttiin ja yritettiin sillä saada milloin mitäkin. Jos jotain sai - oli se sitten ruokaa tai synttärilahjan - se oli ihan vääränlaista. Meillä oli kaikki tyhmää, lelut tyhmiä, kavereilla oli parempaa. Tältä palstaltahan sain sitten vihjeen, että lisää aikaa ja positiivista huomiota lapsille. Alkuun tietysti heti ajattelin, että olenhan minä antanut. Mutta kyllä sitä vaan oli varaa lisätä! Tilanne muuttui oikeastaan perheen lomamatkalla, kun kerrankin oltiin vaan rauhassa yhdessä ja tehtiin kaikenlaista pientä ja rentoa yhdessä. Sen jälkeen oli helppo jatkaa siitä, kun kotiin palasi kaksi tyytyväistä lasta. Sitten ei kun kehumaan kaikesta mikä meni hyvin - olkoon vaikka miten pieni asia! Muistin kehua, miten he ovat hyödyllisiä. Annoin vastuullista tekemistä - ja miten paljon heistä olikaan oikeasti hyötyä! Hoidettiin vauvaa yhdessä. Lupailin että kun nyt odotatte että vauva nukahtaa, sitten luetaan yhdessä jne.

 

[Ulkopuolelta seurannut]

Seurasin sivusta tuttavaperhettä vieraisilla. Isompi lapsi ja sitten tämä melkein viisivuotias: pienempi pahalla tuulella aamusta alkaen. Samalla kun äiti tulee (suihkusta esimerkiksi) käytös muuttuu korvia raastavaksi vinkumiseksi ja vauvamaiseksi lässytykseksi, ja sitä jatkuu ja jatkuu, kolmatta vuorokautta. Ei mene nukkumaan, kaikki mitä tarjotaan on pahaa..jäätelö tosin kelpasi sittenkin kun laitoin pakastimen kiinni, no ei sit. Sikäli kuin olen seurannut aiemmin tuo huomiotta jääminen ei tosiaankaan ole syy. Tyyppi on kertakaikkiaan vaan tavallista huomiohaluisempi, kateellisempi ja juonikkaampi persoona. Kaikki on hyvin vain sinä hetkenä kun koko yleisö seuraa hänen tanssi ja riehuntaesityksiään. Manipulointi tulee olemaan hänen aseensa tulevaisuudessa, mutta todennäköisesti hurmaavana tyyppinä löytää tehokkaampia keinoja tässä meillä treenaillessaan...