5v:n käyttäytyminen!!??

  • Viestiketjun aloittaja välillä epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti
välillä epätoivoinen
Nyt meinas taas mennä hermot totaalisesti. Oltiin sairaalassa katsomassa vaaria ja kun lähdön aika tuli niin tyttö rupes itkemään että ei lähdetä vielä vaan jäädään odottamaan mummua ja serkkua. Mutta meillä oli sovittu meno eikä voitu jäädä sinne enää. Saimme kuitenkin itkua tihrustavan tytön pois osastolta suuremmitta kohtauksitta kiristämällä ja uhkaamalla( kurjaa kun näin pitää tehdä), mutta kun aulassa sitten piti laittaa takki päälle niin neiti päätti että hän ei laita takkia kun on muutenkin kuuma (riehumisesta). Karkasikin siinä muutaman kerran ja kantamalla sain tuoda takaisin naulakolle.Kotiin lähdettiin (autolla tosin) sitten ilman takkia pakkasella kun en jaksanu enää taistella.

Mua hävetti neitin käyttäytyminen niin paljon... Tyttö on osannu käyttäytyä mun mielestä kohtuullisen hyvin tähän asti mutta nyt on sattunut useampia vastaavia tilanteita ja hermot meinaa mennä.

Miten te teette vastaavassa tilanteessa että saatte lapsen tottelemaan ilman kauheeta showta??? Entäs mitä tällaisesta käyttäytymistä seuraa? Hyviä ideoita otetaan vastaan erittäin mielellään!!!!

Me ostettiin tytölle tänään sellainen merenneito nukke lähikaupasta, joka ikävä kyllä meni heti rikki ja huomenna oli tarkoitus mennä sitä vaihtamaan, mutta nyt sitten sanoin tytölle että palautan sen nuken ja uutta ei tule että muistais että kannattaa vastaisuudessa käyttäytyä. Asiasta on keskusteltu usein ennenkin mutta mitään varsinaista rangaistusta ei ole saanut, nyt tämän nuken menetyksen lisäksi ei saa katsoa lastenohjelmia eikä videoita ja seuraava karkkipäivä on peruttu. Tuntuu että jotain on pakko tehdä ihan oikeasti että muistaa seuraavalla kerralla että tuollainen ei kannata.
 
Meillä onkohta 4v tytär ja hänen kohdallaan keppi- ja porkkanalinjoista toimii tuo porkkana paremmin, eli siis lahjomalla saan tytön yleensä tekemään mitä pyydetään, uhkailut sen sijaan eivät tehoa. Liian isoja palkintoja ei kannata lupailla, koska meillä ainakin tytöllä on oikea supermuisti lupausten suhteen... Sopivia palkintoja tottelemisesta on ollut esim. jonkun mieluisan videon katselu tai pelin pelaaminen, joskun on täytynyt turvautua makeistenkin lupailuun mikä on tietenkin aika huono vaihtoehto.

Joskus ei tarvitse lahjontaan turvautua, vaan riittää kun saa tytön ajatukset pois riitaa aiheuttaneesta asiasta, kertomalla jotakin ihan muita "hassuja" juttuja. ;)
 
Hellyyttä, rakkautta, huomoita päivittäin lapselle, tiukat rajat joissa pysyt etkä anna periksi kun show alkaa. Noita show-juttuja on varmasti joka perheessä jos jonkinlaisia. Ihan oikein toimit sen takkihomman kanssa. Mä kanssa olisin ottanut vaatteet ja lapsen kainaloon ja silloin olis menty ilman vaatteita. Tai sitten yksinkertaisesti olisin pakolla pukenut vaikka olisi huutanut kuin hinaaja. Tosin aika vaikea tehdä tappelevalle lapselle. Rajat on rakkautta. Ja kun pitää sanansa lapselle niin hyvässä kuin pahassa. Ei anna periksi. Lapsi kyllä tietää mistä narusta vetää... ;)
 
unipupu
Hei, ei yhden kohtauksen takia saa antaa kuin yhden rangaistuksen, loppuu muuten keinot äkkiä!!! Ja samaa mieltä olen että kannustus / kehu/ palkkio on parempi keino. Kertomasi tilanne on tuottanut lapselle pettymyksen ja on tarpeellista että lapsesi saa opetella myös näitä tuntemuksia, ilman pelkoa kohtuuttomista seurauksista.
Kerro lapselle myös miltä SINUSTA tuntui siinä tilanteessa; oppii myös myötätuntoa.
 
hullua
No joo, käytös tuttu monenkertaisesti..ihan tavallista tuon ikäiseltä..eihän hän ole kun lapsi vasta. lapsilla on lyhyt kärsivällisyys ja lyhyt muisti.. kyllä hän siitä tasoituu kun ikää tulee lisää. Lapsi hän on, ei mitään "sotilaskoulutusta" kaipaava.
Olet hankkinut lapsen niin vastoin kun myötä tuulessa.
 
välillä epätoivoinen
Kerronpa nyt miten meillä on edetty tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen.

Toki juttelin lapsen kanssa pitkään ja hartaasti sekä useaan otteeseen että miksi olin vihainen ja mietittiin että miksi tehtiin niin kuin tehtiin ja neuvoin vielä tyttöä itseä miettimään asiaa ihan rauhassa. Aikansa asiaa mietittyään hän itsekin huomasi että hänen käytöksensä ei ollut ihan sitä mitä jo tuon ikäiseltä vieraassa paikassa odotetaan. Kävimme seuraavanakin päivänä sairaalassa ja huomasin että tyttö halusi itsekin näyttää että hän osaa käyttäytyä kunnolla.

Ja noita rangaistuksia tarkentaakseni oli vain se yksi ilta jolloin ei saanut katsoa tv:tä eikä videoita jotta tuo miettiminen sujuisi paremmin. Nyt tänään sitten on se "lomautettu" karkkipäivä ja karkkia ei tule, mutta koska olimme tänään juhlissä joissa tyttö käyttäytyi tosi hienosti kehuimme kovasti tyttöä sekä lainasimme hyvän lastenelokuvan ja ostimme sipsejä illaksi . =) Eli hyvästä käytöksestä seuraa kivaa ja huonosta jotain ei kivaa.

Ei lapsi toisaankaan kaipaa minunkaan mielestäni "sotilaskoulutusta", mutta kuitenkin minun mielestäni lastenkin tulee osata käyttäytyä vieraassa paikassa ihmisten ilmoilla. Toki lapsi saa tuoda oman pettymyksensä ja mielipiteensä esille siitä kuinka haluaisi tapahtuvan, mutta me vanhemmat kuitenkin ollemme vanhempia ja meidän tulee viime kädessä päättää miten toimitaan eikä lapsi saa joka kerta siitä nostaa showta. Itse tunnen olevani liiankin lepsu kasvattaja ja sen vuoksi joskus joudun ottamaan itseäni niskasta kiinni jotta tilanne ei karkaa käsistä lapsen pyöritettäväksi.

Ja kun kerran nämä meidän rangaistukset tehosivat ja saivat tytön miettimään asiaa kaikkien kannalta niin minusta hyvä näin. Lapsihan tarvii rakkautta ja rajoja, ilman kohtuullisia rajoja ei ole rakkauttakaan. :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
 

Yhteistyössä