5-vuotias aivan sekaisin,mitä voi enää tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Minäkin väsynyt.
  • Ensimmäinen viesti
Minäkin väsynyt.
Hei.
Nyt tarvitaan apua, ideoita mitä tahansa.
Kyse on 5-vuotiaasta pojasta jolla ei käytökseensä mitään diagnoosia ole. Lapsen elämän tilanteen olleet vaihtelevia, muuttoja, eroja jne. Nyt tilanne ollut vakaampi vanhempien taholta jonkin aikaa. Lapsi ollut käytöksensä takia sijoitettuna 4vk ja tällöin vanhemmille annettu vinkkejä /keinoja miten pärjätä lapsenkanssa. Tässä aikaa kohta 1 1/2vuotta. Sijoituksen jälkeen elämä n.puoli vuotta sujui kohtalaisen hyvin kunnes alamäki taas alkoi.

Lapsi manipuloi muita lapsia pahasti sekä käyttäytyy agressiivisesti. Potkii, lyö, tönii.
Uhkailee vetää turpaan jos muut eivät tottele, tekee samaa aikuisille.
Jankuttaa ( Jos vaikka karkkia haluaa) asiasta monia kymmeniä keroja vaikka aikuinen miten ilmaisisi ettei lapsi saa haluaamaansa.
Yökastelua on,lähes joka yö. Joskus jopa 2kertaa. Heräilee öisin jolloin saattaa herättää veljensäkkin. Menee velven sänkyyn yöllä nukkumaan joilloin veli joutuu siirtyä muualle (3.v)
Alistanut veljen kokonaan, käytös alkaa myös siirtyä veljeen. Veli myös luulee että hänen tarvitsee totella veljeään EI AIKUISIA.5-vuotias on kuristanut poikaa, aiheuttanut pojalle monet tikit milloin minnekkin. Veli kuitenkin aivan eri lapsi ilman isoveljen seuraa.

Ei ymmärrä että säännöt pätevät häneen, kuvittelee selkeästi voivansa tehdä mitä haluaa.
Puhuu tappamisesta, leikit äärimmäisen rajuja.Muita leikkejä ei ole kuin tappelu leikit. Ei kykene toimimaan ryhmässä eikä pysty noudattamaan ohjeita. Leikkiin kykenee kun se on hyvin ohjattua. Nauttii kuitenkin leipomisesta ja askartelusta aikuisen opastuksella.
Pelaamisesta tietokoneella huvin kiinnostunut ,sielläkin pelaisi taistelu ym.pelejä.
Heräili öisin salaa pelaamaan.Vkl on annettu pelata 1h, ja siitä puhuu koko viikon.
Pelit jouduttu ottamaan pois. Ajoittain pelaamista kokeiltu mutta lapsen elämä menee tästä ihan sekaisin.Selkeä peli ongelma. Saa myös raivareita pelaamisesta ja sen rajoittamisesta.

Päivät saattavat pojan kohdalla olla yhtä huutoa, raivareita, arestia, torumista jne.
Lapsi ei myöskään kunnioita aikuisia, eläimiä ei mitään.
Äärimmäinen huoli on veljestä jolla ei ole tilaa kehittyä omana itsenään ollenkaan.
Äiti tehyt kaikkensa ja alkaa olla hyvin väsynyt tilanteeseen. Lapsilla selkeät säännöt kotona ja niistä pidetään kiinni mutta elämä siinä talossa yhtä taistelua.Lasten vanhemmat eronneet, isä oli erotessa hyvin väsynyt poikaansa eikä paljon heitä tapaa.

Poika tuntuu väsyttävän jokaisen aikuisen lähellään. Tarhassa käy, siellä samat ongelmat. Miettivät pojalle avustajaa. Mutta eivät kovin aktiivisia pojan suhteen ole olleet. Mutta entäs äiti? Hänellä on myös toinen lapsi, eikä pysty kaikkea aikaansa ja huomiotansa antamaan tälle 5-vuotiaalle? Mitä tässä enää voi tehdä? Minun mielestäni lapsi ei kauaa kotona pysty asumaan, lasta pitäisi kotona valvoa ympärivuorokauden ja äidin pitäisi käydä vielä töissäkin. En pysty edes kuvailemaan sitä tilannetta. Pitäisi jokaisen kokea se itse.
Mitä tämä edes voisi olla?
 
Selvästi ei lapsi pärjää kotona. Tai vanhemmat hänen kanssaan. Olikohan tuo käyttäytyminen sijoituksessa pahempaa? Musta on esim. perin merkillistä, että lapsi voi jotenkin herätä yöllä salaa pelailemaan. Täytyyhän pelit pitää sellaisessa paikassa, ja esim. tietokoneissa salasanat, ettei lapsi niihin käsiksi yksin pääse. Tai mistä hän on alunperin saanut käsiinsä taistelupelejä? Eihän niitä voi saada elleivät vanhemmat niitä hänelle anna? Eihän hän saisi ollenkaan pelata.
 
ap...
Äidin sisko ,pojan kummi. Itsekkin työskentelen lasten parissa ja olen neuvoton. Kaikki neuvot kalliit kokeiltu. Teksti oli varmaan todella sekavaa mutta toivottavasti joku sitä edes ymmärsi!
 
"harmaana"
vaatikaa saada lapsi tarkempiin tutkimuksiin ja ihan OSASTOLLE TUTKIMUSJAKSOLLE! Mikään perheneuvola ei tässä auta. Meidän lapsi oli yhteensä 8vkoa osastolla tutkimusjaksolla ja voin sanoa, että se oli paras mitä meille on ikinä tapahtunu. Todellakin. Sen ansiosta lapsi VIHDOIN saa sitä apua mitä tarvitsee. Sitä ennen perheneuvolassa ehdittiin hämmästellä lapsen käytöstä useita vuosia.
 
ap...
Isä on ostannut niitä pelejä ja äiti sitten ottanut pois. Lapsi yöllä etsinyt niitä kaapeista jonne äiti ne piilotti. Ja yhteen aikaan saattoi yöllä herätä ja tyhjentää ruoka kaapit. Onneksi tämä vaihe meni ohi ja todellakin heillä on nyt keittiön kaapeissa LUKOT!! Niin hullulta kuin se kuullostaakaan. Äiti on johdonmukainen, kärsivällinen (niin pitkälle kuin pystyy), rakastava ja yrittää vieläkin löytää positiivisia puolia tästä tilanteesta ja ehkä jotenkin puolustelee poikaa minkä ymmärrän toisaalta. Poika on kuitenkin hänen rakas lapsi eikä äiti varmaan edes tiedä millaista olisi olla "normaalien" lastenkanssa. Sijoituksessa oli aika vieraskorea (4vk) mutta kyllä ehti hieman näyttää oikeaa minäänsäkkin.
 
Perheterapiaa. Haluamatta syyllistää vanhempia sen enempää (koska varmasti ovat jo syyllistäneet itseään ihan tarpeeksi eikä pelkästä syyllisyyden tuntemisesta ole mitään hyötyä) täytyy ottaa huomioon, ettei lapsen henkinen pahoinvointi (jota tuo käytös kuvaa) synny itsestään. On taustalla sitten vanhempien masennus tai kykenemättömyys vastata lapsen tarpeisiin esim. pikkuveljen synnyttyä (pikkusisaren syntymä voi olla varsin traumatisoivaa, jos tilannetta ei käsitellä ja hoideta asianmukaisesti), ei lapsen oireilu synny tyhjästä vaan taustalla on aina aikuisista lähtöisin oleva tilanne. Pelkkä lapsen vieminen terapiaan ei siis riitä, vaan koko perhedynamiikka ja perhesuhteet on saatava analyysiin, jossa ulkopuolinen tarkkailija voi tehdä havaintoja ja esittää huomaamansa epäkohdat. Lapsi ei ole tarpeeksi kypsä "parantamaan" itse käytöstään, muutoksen on lähdettävä vanhemmista.
 
"ruu"
Meillä lievempi nykyään 9v. Eskarilaisena heräsi yöllä, kiipesi kaapin päälle. Varasti avaimen ja haki pelin.. Synnytyksessä oli happivajetta enemmänkin, siitä tunne elämän häikkää. Vaikea sulattaa auktoriteetteja yms. Kasvaessa on helpottanut. Diagnoosia ei ole vaikka yritetty on. Kaverin pojalla adhd ei noin ilkeä kuin apn kuvailema mutta läheltä liippaa.
 
"liinis"
Haastava lapsi olisi varmaan ollut ihan normaalioloissakin, mutta surullista kyllä nyt äiti paljolti niittää sitä mitä kylvikin.

Ei kai siinä muu auta kuin kestää ja pitää tiukat rajat. Ehdottomasti pitäisi hankkia myös tukiperhe, jotta pikkuveli pääsee välillä eroon veljestään.
 
"harmaa"
Alkuperäinen kirjoittaja Penaalin terävin kynä;22865309:
Perheterapiaa. Haluamatta syyllistää vanhempia sen enempää (koska varmasti ovat jo syyllistäneet itseään ihan tarpeeksi eikä pelkästä syyllisyyden tuntemisesta ole mitään hyötyä) täytyy ottaa huomioon, ettei lapsen henkinen pahoinvointi (jota tuo käytös kuvaa) synny itsestään. On taustalla sitten vanhempien masennus tai kykenemättömyys vastata lapsen tarpeisiin esim. pikkuveljen synnyttyä (pikkusisaren syntymä voi olla varsin traumatisoivaa, jos tilannetta ei käsitellä ja hoideta asianmukaisesti), ei lapsen oireilu synny tyhjästä vaan taustalla on aina aikuisista lähtöisin oleva tilanne. Pelkkä lapsen vieminen terapiaan ei siis riitä, vaan koko perhedynamiikka ja perhesuhteet on saatava analyysiin, jossa ulkopuolinen tarkkailija voi tehdä havaintoja ja esittää huomaamansa epäkohdat. Lapsi ei ole tarpeeksi kypsä "parantamaan" itse käytöstään, muutoksen on lähdettävä vanhemmista.
Vanhempien ohjaus kuuluu automaattisesti kuvioon jos lapsi saa terapiaa. Ainakin jos kyseessä on lapsi joka saa psykoterapiaa niin siihen kuuluu aina myös vanhempien ohjauskäynnit. Itse koen nää ohjauskäynnit ihan äärettömän tärkeinä vaikka meidän lapsen oireilu ei johdu perhetilanteesta vaan muista syistä. Mulle itselle ne käynnit on tosi tärkeitä koska saan purkaa huoliani sinne ja taas monesti saan sieltä tukea omaan vanhemmuuteen ja vahvistusta omalle toiminnalle.
 
ap...
Mitä tarkoitat "nyt äiti paljolti niittää sitä mitä kylvikin?" Kyllä äiti on mielestäni ihmeen hienosti jaksanut ottaen huomioon todellakin lapsen käytöksen. Ja kyllä aiemmin vaihtuneilla elämäntilanteilla ehdottomasti osuutta asiaan mutta tiedän paljon muitakin joilla tilanteet vaihdelleen eikä lapset ole tuollaisia. Tukiperhettä etsitty, mutta soskut laittaisivat pojat samaan perheeseen eikä tämä antaisi pikkuveljelle mitään. Äidille vaan lepo hetken, mikä sekin tärkeää. Mutta entä tämä veli jolta yöllä viedään sänky ja jota kiusataan ja manipuloidaan? Tekee NIIN pahaa katsoa vierestä ja huomata ero kun lapset ovat erillään edes päivän.
 
voimia tarvitaan
Kuulostaa ihan yhdeltä perheeltä jonka tiedän. Asuvat meidän naapurostossa ja tämä isoveli on todella hankala.. pikkuveli ei osannut ainakaan kesällä vielä kunnolla puhua. Mutta en osaa sanoa muuta kun että kyllähän tuollainen täytyy tutkia. Ihan sen pojan itsensä vuoksi ja myös muun perheen jaksamisen takia. Eikä minusta ole ollenkaan häpeämisen aihe, jos on vaikeeta niin silloin pyydetään apua eikä piilotella asioita. Mutta tässä aapeen tapauksessa äiti vissiin haluaakin sitä apua mikä on hyvä.
 
ap...
Siis voiko synnytyksessä tullut happivajaus aiheuttaa tämän kaltaisia oireita? Poika oli 2pv teholla happivajauksen takia joka siis tapahtui synnytyksessä. Mutta ei kai kaikki tämä voi siitä johtua? Ei kai silloin aleta manipuloimaan toisia? Agressiiviseksi? Älykkyyttä pojalta kyllä löytyy. Luulisi että olisi sitten jäännyt äö pienemmäksi :D
 
"huh"
Olen opiskellut lapsen käyttäytymistä ja psykologiaa, mutta tuo kuulostaa aika käsittämättömälle. Voisin jopa sanoa tekstin perusteella, että lasta vaivaa jokin mikä ei ole vanhemmista kiinni pätkääkään. Ehdottomasti hakisin ammattilaisen apua tuossa tilanteessa! Tärkeäähän on säilyttää myös äidin mielenterveys, eikä tuota jaksa kyllä kukaan kauaa täysjärkisenä...
Mulle tulee mieleen joku syndrooma, adhd tai vastaava, mikä on ollut lapsella jo syntyessä.
 
"harmaana"
Mitä tarkoitat "nyt äiti paljolti niittää sitä mitä kylvikin?" Kyllä äiti on mielestäni ihmeen hienosti jaksanut ottaen huomioon todellakin lapsen käytöksen. Ja kyllä aiemmin vaihtuneilla elämäntilanteilla ehdottomasti osuutta asiaan mutta tiedän paljon muitakin joilla tilanteet vaihdelleen eikä lapset ole tuollaisia. Tukiperhettä etsitty, mutta soskut laittaisivat pojat samaan perheeseen eikä tämä antaisi pikkuveljelle mitään. Äidille vaan lepo hetken, mikä sekin tärkeää. Mutta entä tämä veli jolta yöllä viedään sänky ja jota kiusataan ja manipuloidaan? Tekee NIIN pahaa katsoa vierestä ja huomata ero kun lapset ovat erillään edes päivän.
Meillä oli ihan tismalleen sama tilanne. Siis oikeesti, nuorempi veli PELKÄS isompaa. Se oppi vaistoamaan millon isoveli on sillä mielellä, että pitää pysyä kaukana ja esim. nukkumaanmennessä jäi portaisiin viivyttelemään, ettei tarvis mennä yläkertaan isoveljen kans. Meidän oli yhessä välissä pakko tehä niin, että isompi meni ylös nukkumaan ja pienempi jäi alas koska pelkäs. Koko perhe tunsi olonsa kuin kävelisi kananmunien päällä: koko ajan sai olla varpaillaan ja pelätä millon tää tyranni räjähtää ja hyppii silmille. Mutta elämä on rauhottunu ihan älyttömän paljo nyt. En ois ikinä uskonu. Ja nykyään tuo pienempi veli menee samaan huoneeseen veljensä kanssa nukkumaan eikä ollenkaan näytä merkkejä siitä, että pelkäis. Raivokohtauksia on ollut tänä vuonna tasan 2 kertaa. Siis semmosia OIKEITA raivokohtauksia. Voi että, miten mä voisin auttaa teitä pääsemään asiassa eteenpäin?
 
"harmaana"
Meidänkin lapsi on muuten todella älykäs.

Äidin syyttäminen on tässä tilanteessa ihan turhaa ja tyhmää. Äiti luultavasti syyttää itseään jo muutenkin ja varmasti aivan turhaan. Todennäköisesti äiti menee joka ilta nukkumaan kivi sydämellä ja miettii, mitä voisi tehdä toisin ja miten pienen ihmisen elämän saisi kuntoon. Äiti kärsii jo ihan riittävästi ilman syytöksiä.
 
ap...
Kyllä äiti apua haluaa mutta aika väsynyt ja tottunut tilanteeseen. Eli siis ei sitä itse jaksa etsiä, sen takia tässä kyselenkin mitä voisin tehdä?Sijoitukseenkin poika saatiin hirveän vakuuttelun kautta. Mitenkään eivät voineet uskoa millainen poika on. Osaa siis hetken olla kunnollinen ja suloinen. <3 Poika käynnyt toimintaterapiassa 2vuotta ,mielestäni ei edistystä.
 
"harmaana"
Lisään tähän vielä, että meille tuo diagnoosi tuli aikalailla täytenä yllätyksenä. Ei ollenkaan osattu epäillä masennusta koska lapsi ei ollenkaan oireillut vetäytymällä pois joukosta, itkemällä jne. KAIKKI oireet hänellä oli hyvin ulospäin suuntautuvia, agressiivisia ja suorastaan vaarallisia. Raivokohtauksia tuli usein. Uhmakkuushäiriö puolestaan näkyy auktoriteetin polkemisena, sääntöjen välinpitämättömyydellä. Ja kuten sanoit, myös meidän lapsi väsytti kaikki ihmiset ympärillään.
 
"huh"
jatkan... Tuli mieleen tuosta happivajeesta. Mun mieheni veli oli kärsinyt saman syntyessään. Oli ollut lapsena TODELLA vilkas, ei puhunut vielä 4vuotiaanakaan yhtään selkeää sanaa (vain jotain omaa siansaksaansa). Puhe vieläkin takkuilee, mutta on todella rauhallinen ja ujo persoona... Veljestä muutenkin huomaa, ettei ihan kaikki ole kotona tai jotain outoa siinä on, mutten osaa sanoa mitä.
 

Yhteistyössä