5 v uhkailee vahingoittaa itseään

[Saiskos apua]

Miten teidän mielestä pitäisi suhtautua 5 v tyttöön, joka kiellon saatuaan uhkaa satuttaa itseään? Näitä tilanteita on viime aikoina tullut aika usein eli ensin tyttö tekee jotain kiellettyä kun kiellän ja moitin hän uhkaa vahingoittaa esim. veitsellä itseään. Olen yrittänyt huomioida tyttöä mahdolliimman paljon myönteisissä asioissa ja muutenkin aantanut aikaa nyt enemmän kuin aiemmin. Pikkuveli 1,3 v. Itselleni vaan tulee asiasta todella ahdistunut olo kun kieltää pitää, mutta siitä saa aina uhkauksen.

 

[maranooka]

Ota ihmeessä yhteyttä ammattiauttajiin. Neuvola osaa varmasti neuvoa oikeat yhteystyötahot! Luulen, että tuollaisessa tapauksessa ei ihan oman perheen kesken kannata tilannetta kovin kauaa katsella. Ainakaan ammattiauttajien kanssa keskustelu ei "pahempaa" voi saada aikaan. Itse ottaisin varmasti yhteyttä jonnekin! Voimia teille! :hug:

 

[Saiskos apua]

Meidän neuvola täti on aivan toivoton tapaus, hän ei ota kantaa mihinkään asiaan vaan sanoo voi, voi mitäs pitäs tehdä. En kyllä juuri tätä asiaa ole ottanut esille, mutta aikaisemmista kokemuksista kyllästyneenä en viitsi häneltä enää mitään kysyä. Voihan tuo tytön uhkailu olla sellaista pahemman puoleista kokeiluakin, mutta tosiaan pahimmasta päästä. Mistä ihmeestä tuo voi saada sellaista edes mieleensä, meillä kun ei olla katsottu telkkariakaan pariin kolmeen viikkoon laisinkaan ja muutenkin perhe-elämämme on todella kunnosssa.

 

[entäpä]

Kyllä minä vaan olisin aika herkästi hakemassa neuvoa. Jostain hän nyt on tainnut tällaisia ajatuksia saada päähänsä, ehkä jotkut (isommat) lapset ovat sitten esim. pihalla puhuneet jotain mistä on sanut moisia päähänsä? Entäs paikkakuntanne perheneuvola? Tai sitten tuolla mannerheiminlastensuojeluliiton sivuillakin (www.mll.fi) on jossain ollut ainakin aikaisemmin sellainen "kyselypalsta", jossa voitaisiin osata neuvoa. (En ole varma onko nykyään toiminnassa... Muistaakseni sai ihan henkilökohtaisestikin keskustella sähköpostin tms. välityksellä.)

 

[Nonnuli]

Oma poikani keksi käyttää myös itsemurhalla uhkailua ja oli aika saman ikäinenkin. Onhan se hyvin tehokas keino ja aiheuttaa vanhemmassa varmasti jonkin laista reaktioita. Meillä se meni ohi, kun siihen ei kiinnitetty isommin huomiota. Muutaman kerran juteltiin aiheesta ja sitten jätettiin uhkailut omaan arvoonsa. Minun mielestäni asiasta ei tarvitse olla kamalan huolissaan! On eri asia tietysti jos lapsi alkaa toteuttamaan uhkauksiaan...

 

[webmama]

Apua hakisin. Kuulostaa aika hurjalta noin pienen lapsen käytökseksi...

 

[Saiskos apua]

No hyvä kun on jollain muullakin samanlaista kokemusta. Meillä tyttö on muuten hyvin iloinen ja tasapainoinen, mitä nyt on aina ollut herkkä suuttumaan ja loukkaantumaan. Keskustelin tänään yhden kaupungin puistotoiminnasta vastaavan kanssa asiasta ja hän oli myös sillä linjalla, että tuo on varmasti enemmänkin sellaista kokeilua, koska tyttö on muuten tasapainoinen. Kyllä siinä tietysti vähän on sellaista mustasukkaisuutta pikkuveljeä kohtaan. Luulenpa, että annan asian olla jonkin aikaa ja sitten jos ei mene ohi täytyy ottaa yhteyttä auttaviin tahoihin. Tyttö muuten leikkii usein yhden 10 vuotiaan luona ja kyselinkin, onko he katsoneet jotain pelottavia ohjelmia. Ei osannut sanoa, mutta sovimme , että hän saa katsoa vain lastenohjelmia kaverilla ja jos kaveri haluaa katsoa jotain muuta meidän tytön on tultava kotiin. Aion jutella myös sen kyseisen leikkikaverin kanssa asiasta, tämä kaveri on ihan mukava ja meille ennestään tuttu, joten uskon asian hoituvan.

 

[iltatähtien äippä]

Jos lapsi ei ole hiljainen ja masentuneen oloinen ja uhkaukset tulee aina jos on jostain kielletty niin ajattelis kans että se on jonkinlainen vallankäytön väline hänellä nyt.Hän on ehkä huomannut että sillä on sinuun vaikutusta ja ajattelee että tällä saakin roolit toisinpäin eli kiristettyä ja manipuloitua sinua. Kun kiellät torut häntä muista eritellä teko ja lapsi, siis että toruessakin lapsi on hyvä ja rakas mutta teko oli paha ja huono ja kielletty, ettei hän ajattele pikkupäässään olevansa huono ja ansaitsevansa jotain pahaa.Oletko kysellyt onko hänellä kenties jotain "omallatunnolla" mistä hän voisi ajatella noin ja sitten ei ole uskaltanut puhua mitään ja tavallaan itse rankaisee itseään?? Keskustelkaa asiasta, kyllä ton ikäseltä voi minusta jo ihan kysyä että miks sä haluaisit tehä itelles pahaa ja sua pitäs sattua??Nää on vain amatööri psygologiaa ja maalaisjärkeä. :hug:

 

[Riina]

Hei!
Useimmissa kunnissa on neuvolapalveluiden lisänä neuvolapsykologi, jonka pitäisi osata tällaisissa jutuissa juuri neuvoa. Eli jos neuvolatäti on urvelo, psykologiin voi ottaa itse suoraan yhteyttä. Meillä neuvolapsykologi on käynyt mm. perhekahvilassa puhumassa äidin jaksamisesta ja uhmaiästä ja hän oli ihan ok. Eli ei tarvitse leimautua mitenkään, jos on häneen yhteydessä. Hän varmaan osaa suoraan sanoa puhelimessakin, että liittyyko tuo johonkin kehitysvaiheeseen, vai pitäisikö olla enemmän huolissaan.