Hei!
Meillä on 5 ja puol vuotias tyttö. Minkä ikäisenä lapsen "kuuluu" alkaa pitämää huolta omista tavaroistaan? Esim. jos tyttäreni irottaa pinnit tukastaan, sen jälkeen ei ole mitään väliä, löytyykö pinnejä enää koskaan ts. omilla tavaroilla ei ole mitään väliä, merkitystä.
Toinen asia, mitä ihmettelen on se, että minkä ikäisenä muksut alkavat tajuamaan, että kun on pöydässä syömässä leipää ja mukissa maitoa --> tajuavat, että kun on syöty, voi myös juoda ilman erillistä kehotusta.
Tyttäremme on erittäin hyvin kehittynyt ikäisekseen: on motoriseti hyvin taitava, osaa lukea ym.
Mutta, miltei jokaisesta arjen normaalista askareesta tai toiminnasta on aina mainittava vähintään viisi kertaa, ennen kuin mitään tapahtuu: tule syömään, juo maito, pese hampaat, pue päälle....
Esim. ruokapöydässä tyttärellämme on tapana viivytellä. (Tämä ei liity juurikaan siihen, onko hän nälkäinen vai ei). Yhden aterian syömiseen saattaa mennä helposti reilu tunti. Jos uhkailee, että sapuskat otetaan puolen tunnin jälkeen pois, sillä ei ole mitänn merkitystä. Kyseessä on ilmeisesti tapa?
Hyvä keino tietysti on palkita ripeästä ja hyvin suoritetusta tehtävästä ja jättää sanomatta huonoista asioista. Tuntuu niin rasittavalta...Kyllä vanhemmuus on haastavaa!
Meillä on 5 ja puol vuotias tyttö. Minkä ikäisenä lapsen "kuuluu" alkaa pitämää huolta omista tavaroistaan? Esim. jos tyttäreni irottaa pinnit tukastaan, sen jälkeen ei ole mitään väliä, löytyykö pinnejä enää koskaan ts. omilla tavaroilla ei ole mitään väliä, merkitystä.
Toinen asia, mitä ihmettelen on se, että minkä ikäisenä muksut alkavat tajuamaan, että kun on pöydässä syömässä leipää ja mukissa maitoa --> tajuavat, että kun on syöty, voi myös juoda ilman erillistä kehotusta.
Tyttäremme on erittäin hyvin kehittynyt ikäisekseen: on motoriseti hyvin taitava, osaa lukea ym.
Mutta, miltei jokaisesta arjen normaalista askareesta tai toiminnasta on aina mainittava vähintään viisi kertaa, ennen kuin mitään tapahtuu: tule syömään, juo maito, pese hampaat, pue päälle....
Esim. ruokapöydässä tyttärellämme on tapana viivytellä. (Tämä ei liity juurikaan siihen, onko hän nälkäinen vai ei). Yhden aterian syömiseen saattaa mennä helposti reilu tunti. Jos uhkailee, että sapuskat otetaan puolen tunnin jälkeen pois, sillä ei ole mitänn merkitystä. Kyseessä on ilmeisesti tapa?
Hyvä keino tietysti on palkita ripeästä ja hyvin suoritetusta tehtävästä ja jättää sanomatta huonoista asioista. Tuntuu niin rasittavalta...Kyllä vanhemmuus on haastavaa!