4v lapsen puheen viivästymä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kirjoittelen tänne lähinnä vertaistuen toivossa. Meillä tilanne tämä: 4 vuotias ihana tyttö, joka muuten kehittynyt ja kasvanut normaalisti, mutta puhetta tulee niukasti, mitään diagnoosia (vielä ainakaan) ei ole. Meidän kunnassa puheterapiaan iiisot jonot, yksityiselle pääsimme arviokäynnille (kunnalta palveluseteli). Tukiviittomat otettu käyttöön, pari kertaa nyt tultu kotiin opettamaan. Myös kuvia aletaan ottamaan käyttöön. Säännölliset puheterapiat aloitetaan vasta huhtikuussa. Nyt ollaa hakemassa lähetettä foniatrialle ja kelan tukemaa puheterapiaan.
Tyttömme ymmärtää puheen hyvin, ainoa ongelma siis puheen tuottaminen. Sanoja tulee jonkun verran ja pieniä lauseita. Olisi kiva kuulla jos täällä on ollut tai on samaa ongelmaa. Miten puhe on lähtenyt sujumaan? Onko viittomista ollut apua?? Ym. Välillä tulee niin paha olo ja huoli tästä tilanteesta. Pelkään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lapsi siis tavallisessa päiväkodissa 4-5 kertaa viikossa. Viittomia sielläkin käytössä
 
Se tulevaisuus riippuu varmaan paljon siitä, millaisen diagnoosin saatte ja mikä on syynä tuohon.
Meillä on tapaus, joka aloitti puheterapian jo 3 vuotiaana, kun sanoja ei ollut. Eskariin mennessä puhui vajailla sanoilla ja 10 vuotiaana loppui puheterapia. Puhuu nykyään ihan ymmärrettävästi.

Viittomia ja kuvia on turha pelätä, ne kyllä tippuu siinä vaiheessa pois, kun lapsi tuntee tulevansa ymmärretyksi ilmankin. Viittomista voi olla paljonkin apua, jos lapsi saa sillä itsensä ymmärrätyksi.

Kelalla on varmaan yhä vaatimuksena puheterapian maksusta se, että lapsi saa vähintään korotettua vammaistukea. Jos ette saa kelan maksamana, niin sitten vaan yhteyttä hoitotahoon, että saa kunnalta maksumääräyksen, jos ei kunnan oma puheterapeutti hoida terapiaa. Meillä on mennyt edestakaisin maksajataho, itsehän siitä ei joudu maksamaan. Kuntien säästökurssilla sitä terapiaa saa yleensä vähemmän kuin kelan maksamana.

Puheterapian työ tehdään sitten kotona. Terapeuttikäynnillä saadaan harjoitukset, joita kuuluu tehdä päivittäin kotona, oli sitten vikana mikä tahansa. Eli joka päivä hetki harjoituksia. Jos diagnoosissa mainitaan dyspraksia, niin silloin se tarkoittaa toistoa, toistoa ja vielä kerran toistoa eli paljon harjoitusta.

Suosittelen käymään niin tukiviittoma- kuin sopeutumisvalmennuskurssilla, jos sellaiseen löytyy mahdollisuus.
 
Olen huomannut sen monessa perheessä jossa vanhemmat lässyttävät lapselle, puhuvat sillai jännästi sössöttäen niin niissä tuo puheen kehitys on viivästynyt. Eräskin tuttuni lässyttää 4-vuotiaalle ja ei se osaa puhua kun jotain vähän lässyttämällä myös. :rolleyes:
Mistä se lapsi oppii puhumaan kunnolla jos kotona ei saa mallia. kerhosta/hoidosta/koulusta sitten joskus ehkä.
 
Nykypäivänä vanhemmilla on luuri koko ajan kädessä ja lapsille ei puhuta riittävästi. Lyödään lapsellekin tabletti käteen, jotta vanhemmat saa olla rauhassa.
 
Lapsi kyllä oppii puhumaan vaikka vanhempi katsoisikin kännykkää jos hänellä ei ole mitään erityishaastetta. Meillä poika 3v. on nyt käynyt jo puheterapiassa 2-vuotiaasta ja ymmärtää hyvin mutta ei osaa tuottaa puhetta. Tukitoimet lähtivät pyörimään jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lapsesi voisi hyötyä pienemmästä päiväkotiryhmästä. Kun lapsia on paljon, ei hoitajat ehdi resursseiltaan tukea lapsen kehitystä riittävästi.

Meillä lähdettiin tilannetta selvittämään neuvolan kautta, sieltä lääkärille ja erityislääkärien tutkimusjaksolle. Sieltä saatiin diagnoosi. Diagnoosilla aloitettiin puheterapia ja pienempi päiväkotiryhmä. Teillä asian hoitamista on odoteltu yllättävän kauan?
Pienempi päiväkotiryhmä ja puheterapia ovat auttaneet lasta todella paljon kehittämään sanoja ja puhetta. Kannattaa vaatia nyt asiaan perehtymistä ja mennä terveydenhuollon ammattilaisille puhumaan asiasta.
 
Niin se menee, on pakko sanoa, vaikka saattaa loukata jotakin:notworthy:
Mutta on parempi olla aukomatta päätään mitään taustoista tietämättä. Meidän puhumattoman lapsen kanssa kyllä on saanut kaikenlaiset kommentit kuulla. Kaiken maailman kaikkitietäviä on riittänyt, vähitellen on oppinut heidän juttujensa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Oli näitä, joiden mielestä lapset oppii kyllä omaan tahtiinsa itse puhumaan, joillakin menee vaan kauemmin (siinä vaiheessa oli jo takana pitkä puheterapia ja diagnoosit, sekä paljon harjoitustoistoja, mutta tulosta ei vielä paljon näkynyt, paikka integroidussa erityisryhmässä, joka oli erikoistunut juuri puheentukea tarvitseviin jne).

Yksi pahimmista jutuista, mitä levitellään yleisenä totuutena on se, että lasta ei pitäisi ymmärtää, jos hän ei osaa puhua oikein tai on puhevirheitä, ne muka saa korjattua tuolla. Lapsen kehityksen kannalta tärkeintä on tulla ymmärretyksi keinoilla millä tahansa, oli ne sitten ilmeet, eleet, viittomat, kuvat tai "virheellinen" puhe. Oikea tapa on toistaa itse kunnollisella selkeällä kielellä, mitä lapsi haluaa tai sanoo. Sillä varmistuu, että ymmärtää mitä lapsi haluaa ilmaista ja samalla hän saa esimerkin siitä oikeasta äänneasusta. Jos se oma tulkinta on väärä, niin lapsi pystyy helposti ilmaisemaan, ettei se nyt noin ole.
 

Similar threads

Yhteistyössä