tositarinaa
Alan nyt vähän keriä tätä vv-asiaa.
Itselläni noin kaksi vuotta sitten (46v) tuli ensimmäisiä viiveitä kk-vuotoihin, aluksi parisen kuukautta jäi väliin, välillä huimia vuotojaksoja..jopa 70 vrk..ja sitten ne loppuivat puoleksi vuodeksi. Kunnes taas tulivat, miten tulivat.
Sitten tulivat kuumat aallot ja ylipäänsä hikoilu. Dödöt pettivät alvariinsa. Kuumotuin kummissakin paikoissa (autossa, yksin), mutta myös sosiaalisissa (kaupan jonot, työympäristö, aamiaispöydässäkin
) Opin silloin välttämään kuumia juomia, kahvia ja teetä, ja erityisesti viiniä ja muita verenkohauttavia juomia. (ainakin sellaisissa tilanteissa, missä arvaa loimotuksen tulevan!)
Nyt olen ollut jo reilut 10 kk ilman vuotoja. Hikoilua on edelleen, mutta pärjään sen kanssa kyllä. Naamani kaunistuu päivä päivältä, kun veri kiertää niin hyvin (=niin freessiä, että...)
Minulla ei ole mitään hormonikorvaushoitoa, enkä aio hankkiakaan. Olen sellainen rintasyöpä-vaara-potilas.
Eli summa summarum, kyllä vv-oireista voi selvitä ihan näinkin. Naturana ja asiat ottaen ihan rauhallisesti, luonnollisesti.
Nyt sitten oottelen seuraavaa elämänjaksoa..hmm..mummoutumista kai ja iloisin mielin.
(mitäpä sitä pullikoimaan elämälle, se meidät antoi ja takaisin aikoo ottaa)
Itselläni noin kaksi vuotta sitten (46v) tuli ensimmäisiä viiveitä kk-vuotoihin, aluksi parisen kuukautta jäi väliin, välillä huimia vuotojaksoja..jopa 70 vrk..ja sitten ne loppuivat puoleksi vuodeksi. Kunnes taas tulivat, miten tulivat.
Sitten tulivat kuumat aallot ja ylipäänsä hikoilu. Dödöt pettivät alvariinsa. Kuumotuin kummissakin paikoissa (autossa, yksin), mutta myös sosiaalisissa (kaupan jonot, työympäristö, aamiaispöydässäkin
) Opin silloin välttämään kuumia juomia, kahvia ja teetä, ja erityisesti viiniä ja muita verenkohauttavia juomia. (ainakin sellaisissa tilanteissa, missä arvaa loimotuksen tulevan!)Nyt olen ollut jo reilut 10 kk ilman vuotoja. Hikoilua on edelleen, mutta pärjään sen kanssa kyllä. Naamani kaunistuu päivä päivältä, kun veri kiertää niin hyvin (=niin freessiä, että...)
Minulla ei ole mitään hormonikorvaushoitoa, enkä aio hankkiakaan. Olen sellainen rintasyöpä-vaara-potilas.
Eli summa summarum, kyllä vv-oireista voi selvitä ihan näinkin. Naturana ja asiat ottaen ihan rauhallisesti, luonnollisesti.
Nyt sitten oottelen seuraavaa elämänjaksoa..hmm..mummoutumista kai ja iloisin mielin.
(mitäpä sitä pullikoimaan elämälle, se meidät antoi ja takaisin aikoo ottaa
)