40 + so what, wol 14 (2019)

Miten kuva laitetaan? Voitte varmistaa, etten näe harhoja

 

Miten kuva laitetaan? Voitte varmistaa, etten näe harhoja

Lataa kuvaa aijaan kautta..ja sitten liität noiden tämän viestilaatikon yläreunassa olevan "vinon kasin/rinkuloiden " kautta. Aijaa.comista siis kopsaat sen linkin ja liität tänne...

 

Näkyykö kuva? Testikuva

 

Näkyykö kuva? Testikuva

Eipä tuo jätä juuri tulkinnanvaraa - eli onnea!!

 

@MörkökröM, onnea! Pikkuiselle tahmaiset tarrasukat, että pysyy kodissaan seuraavat 9kk!

 

Näkyykö kuva? Testikuva

Mahtavaa ♡ näkyyy ja paaaljon onnea ♡

 

Onko sinulla tutkittu kohtu?
Eräällä oli pientä röpelöä palluraa täynnä kohtu, eikä siksi alkio kiinnittynyt. Asia hoidettiin kuntoon ja raskaus alkoi.

Ultralla on useasti katsottu ivf-hoitojen yhteydessä ja on kuulemma erittäin ”siisti ja sileä 3-kerroksinen rakenne”. Onko jokin muu tutkimusmenetelmä tarkempi?

 

Näkyykö kuva? Testikuva

Hyvin näkyy, varovaiset onnittelut! Toivottavasti tulee vielä se vahva plussa!

 

@MörkökröM varovaiset onnittelut täältäkin!

Tänne ei mitään uutta. Hiljaiseloa tullut vietettyä, kun ei ole kerrassaan mitään raportoitavaa. Hoitoon pääsyä odotellaan, "ensikäyntiin" vielä 2vkoa. Huoh.
Mies on vetänyt inomania ja minä fertinova vai mikä se oli. Sekä raskausvitamiinia uskollisesti kerran päivässä. Kai siitä edes jotain hyötyä on ja jostakin luin, että näitä pitäisi syödä n.3kk että alkaa näkymään elimistössä, joten ompahan ainakin valmiiksi tehty taas kaikkemme jos ja kun joskus päästään follikkeleita kasvattelemaan.

Tsemppiä kaikille, kevät on onneksi ihan nurkan takana jo!

 

@MörkökröM oi miten ihanaa, lämpimät onnittelut!

Mulla menee nyt aika surkeasti tällä rintamalla. Aloitettiin siis kolmas stimulaatiokierros heti perään, aloitus tehtiin "sokkona" eli lääkäri vain päätti päivän jolloin aloitan pistokset, ei tsekattu ultraa juuri ennen eikä välitetty miten vuoto ajoittuu - tämä varmaan sinänsä ihan ok, koska hänellä pitkä kokemus, ja osasi laskea päivät sen perusteella milloin edellinen punktio oli tehty (ja koska mulle ei suunnitella tuoresiirtoja, kohdun limakalvon kehitys ja kohdun hormonaalinen ympäristö ovat toissijaisia). No, aloitin piikittelyt viime viikolla ja maanantaina ultrattiin. Munasarjat oli usean päivän piikityksenkin jälkeen totaalihiljaiset, niitä tuskin löytyi, ihan rusinat siis. Hyvä jos edes pari antraalifollikkelia näkyi. Tämä oli aikamoinen sokki ja lääkärillekin kyllä yllätys. Tauotettiin kaikki lääkkeet ja nyt eilen perjantaina katsottiin tilanne uudestaan, ihan sama juttu.

Mulla siis 46-synttärit jo alle kuukauden päästä kolkuttelee ovella ja nyt oli tarkoitus tämä viimeinen kierros vielä tehdä. Lääkäri sanoi, ettei se klinikan puolesta nyt ole niin tiukasti siihen yhteen päivämäärään sidottu, että sen puolesta kyllä vielä saa tämän yhden nyt yrittää. Mutta kun nuo munasarjat vielä saisi tuosta heräämään jotenkin henkiin. Sovittiin uusi aika kolmen viikon päähän, nyt ei mitään lääkkeitä. Tämä oli sikäli yllätys, että vielä alle kuukausi sitten mulla oli menestyksekäs stimulaatiokierros, yli 10 follikkelia, 8 kypsää munasolua, 7 hedelmöittyi ja lopulta saatiin 2 blastoa. Nyt sitten ei mitään, näkymät kuin menopaussin jälkeen. Lääkäri sanoi, että tämä on varmaan merkki siitä, että munasarjareservit ovat hiipumassa ja nyt ei vain pystytä tekemään suoraan kolmatta stimulaatiota ilman taukoa (2 siis tehtiin ihan peräjälkeen). Kuulemma tuskin tilanne on lopullinen, koska ihan äsken vielä tuli hyvät tulokset, eikä munasarjojen pitäisi totaalisammua näin äkisti, mutta luultavasti tässä nyt tarvitaan vähän aikaa. Toivon todella että muutaman viikon tauon aikana alkaisi elpymistä tapahtua.

 

Täällä viivat tummui hienosti, melkein tasavahvat viivat ja ehkä vähän ilakoin, että jotain tässäkin kropassa tapahtuu. Mutta tänään töissä täti kurvasi paikalle ja ei epäilystäkään, etteikö se ollut siinä. No en kauheasti ehtinyt asiasta innostua, kun oli niin epävarmaa, mutta harmittaa silti.
Uuteen ja viimeiseen kiertoon siis. Päätin lopettaa yrittämisen, kun 42v tulee täyteen ja hoitonhin olin jo päättänyt olla menemättä. Vähän haikein mielin tietenkin jätän ajatuksen vielä yhdestä vauvasta, mutta toisaalta hyvillä mielillä uuteen elämänvaiheeseen, jossa on tilaa muullekin kuin lasten tarpeille.
Tsemppiä kaikille ja kohta taas jännäillään uutta kiertoa

 

Täällä viivat tummui hienosti, melkein tasavahvat viivat ja ehkä vähän ilakoin, että jotain tässäkin kropassa tapahtuu. Mutta tänään töissä täti kurvasi paikalle ja ei epäilystäkään, etteikö se ollut siinä. No en kauheasti ehtinyt asiasta innostua, kun oli niin epävarmaa, mutta harmittaa silti.
Uuteen ja viimeiseen kiertoon siis. Päätin lopettaa yrittämisen, kun 42v tulee täyteen ja hoitonhin olin jo päättänyt olla menemättä. Vähän haikein mielin tietenkin jätän ajatuksen vielä yhdestä vauvasta, mutta toisaalta hyvillä mielillä uuteen elämänvaiheeseen, jossa on tilaa muullekin kuin lasten tarpeille.
Tsemppiä kaikille ja kohta taas jännäillään uutta kiertoa

No voi itku. Suuret pahoittelut! Toivottavasti uusi kierto tuo pysyvän plussan.

 

TsemppiäMeillä on täällä pieni down vauva jos haluat jotain vertaistukea yms niin saa laittaa viestiä.

Kiitos on ollut psyykkisesti raskasta aikaa tämä, kolmen viikon päästä tarkempiin tutkimuksiin perinnöllisyyspoliklinikalle. Kuulemma tuon NIPTtrin vastaus on 99% luotettava. Eli ei kannata paljoa muuta ajatella, kuin että lapsella on down. Ensin kaivoin kaiken tiedon syndroomasta ja nyt tuli tietoähky, en jaksa ajatella koko asiaa.
Huomenna neuvola ja suurin huolen aihe tällä hetkellä on että kuuluuhan sydänäänet. Kaksi keskenmenoa oli keskeytyneitä, joten pelko lapsen menettämisestä on suuri, etenkin kun luin että nämä downit kuolevat kohtuun useammin kuin terveet.
Haluamme siis pitää lapsen, olen vain niin kiitollinen tästä elävästä pienestä sikiöstä.

 

Ja anteeksi kaikille tämä itsekeskeinen vuodatus, olen nyt niin syvällä jossakin kriisissä etten jaksa kirjoittaa mitään vastavuoroista.

 

Täällä viivat tummui hienosti, melkein tasavahvat viivat ja ehkä vähän ilakoin, että jotain tässäkin kropassa tapahtuu. Mutta tänään töissä täti kurvasi paikalle ja ei epäilystäkään, etteikö se ollut siinä. No en kauheasti ehtinyt asiasta innostua, kun oli niin epävarmaa, mutta harmittaa silti.
Uuteen ja viimeiseen kiertoon siis. Päätin lopettaa yrittämisen, kun 42v tulee täyteen ja hoitonhin olin jo päättänyt olla menemättä. Vähän haikein mielin tietenkin jätän ajatuksen vielä yhdestä vauvasta, mutta toisaalta hyvillä mielillä uuteen elämänvaiheeseen, jossa on tilaa muullekin kuin lasten tarpeille.
Tsemppiä kaikille ja kohta taas jännäillään uutta kiertoa

Voimia

 

Kiitos on ollut psyykkisesti raskasta aikaa tämä, kolmen viikon päästä tarkempiin tutkimuksiin perinnöllisyyspoliklinikalle. Kuulemma tuon NIPTtrin vastaus on 99% luotettava. Eli ei kannata paljoa muuta ajatella, kuin että lapsella on down. Ensin kaivoin kaiken tiedon syndroomasta ja nyt tuli tietoähky, en jaksa ajatella koko asiaa.
Huomenna neuvola ja suurin huolen aihe tällä hetkellä on että kuuluuhan sydänäänet. Kaksi keskenmenoa oli keskeytyneitä, joten pelko lapsen menettämisestä on suuri, etenkin kun luin että nämä downit kuolevat kohtuun useammin kuin terveet.
Haluamme siis pitää lapsen, olen vain niin kiitollinen tästä elävästä pienestä sikiöstä.

Tuo alku oli kaameaa ja koko raskauden sain pelätä, että menetän neidinVielä nyt kun tyttö on ehjänä täällä käyn läpi sitä kaikkea ja yritän tottua ajatukseen, että oikeesti saatiin vauva ehjänä maailmaan. Jos lohduttaa tämä vauva-aika on hyvinkin normia ja saa elää niin kuin muittenkin kanssa. Sitten kun jaksat meiltä löytyy facesta ryhmää missä on muitakin downvauvojen äitejä ja odottajia. Alun jälkeen minä aattelin et asia kerrallaan, keskityn nyt vaan vauvajuttuihin ja sitä mukaa kun kasvaa niin muihin. Nämä pienet on kaikki yksilöitä ja turha murehtia vikalistaa liian pitkälle

 

Tuo alku oli kaameaa ja koko raskauden sain pelätä, että menetän neidinVielä nyt kun tyttö on ehjänä täällä käyn läpi sitä kaikkea ja yritän tottua ajatukseen, että oikeesti saatiin vauva ehjänä maailmaan. Jos lohduttaa tämä vauva-aika on hyvinkin normia ja saa elää niin kuin muittenkin kanssa. Sitten kun jaksat meiltä löytyy facesta ryhmää missä on muitakin downvauvojen äitejä ja odottajia. Alun jälkeen minä aattelin et asia kerrallaan, keskityn nyt vaan vauvajuttuihin ja sitä mukaa kun kasvaa niin muihin. Nämä pienet on kaikki yksilöitä ja turha murehtia vikalistaa liian pitkälle

Kyllä, tuo menettämisen pelko on kuormittavaa, eniten pelottaa sydämen tilanne. Mielelläni liittyisin fb- ryhmään.

 

@Katti75 välillä näitä lepokiertoja vaan tulee, ei sille voi mitään. Minulla oli yksi samanlainen kierto, jossa hoito keskeytettiin kun munasarjat oli täysin levossa. Sieltä ne heräili taas seuraavaan kiertoon. Toivottavasti sinullakin. Ja ihanaa, kun klinikalla ei oteta asiaa niin päivän päälle.

@MörkökröM minäkin jo vähän ehdin iloita puolestasi. Kurjaa kun kävi noin, mutta ihana asenne sinulla! Kovasti tsemppiä viimeisen kiertoon!

@Mymmeli43 Hurjasti voimia ja tsemppiä tutkimuksiin. Toivottavasti kaikki on pienellä hyvin.

Itse olen tänään hajonnut ja kerännyt itseäni, kun ensimmäinen ja viimeinen pakastealkiomme ei selvinnyt sulatuksesta! Olin eilen vielä toiveikas, että nyt viimeisellä mahdollisuudella voisin vihdoinkin tulla raskaaksi, mutta aamulla tuli ilmoitus klinikalta kuin märkä rätti naamaan. Se oli sitten siinä. Ei näin tyhjää oloa voi ollakaan. Uusia hoitoja ei tule, syliin ei saatu mitään. Ei edes pientä toivon pilkahdusta. Tässäkö tämä elämä sitten oli. Tuntuu niin turhalta. Ikuisesti lapseton.

 

Kovasti voimia vaikeiden asioiden käsittelyyn @MörkökröM , @Mymmeli43 sekä @PumpuliNumpuli

 

@Katti75 välillä näitä lepokiertoja vaan tulee, ei sille voi mitään. Minulla oli yksi samanlainen kierto, jossa hoito keskeytettiin kun munasarjat oli täysin levossa. Sieltä ne heräili taas seuraavaan kiertoon. Toivottavasti sinullakin. Ja ihanaa, kun klinikalla ei oteta asiaa niin päivän päälle.

@MörkökröM minäkin jo vähän ehdin iloita puolestasi. Kurjaa kun kävi noin, mutta ihana asenne sinulla! Kovasti tsemppiä viimeisen kiertoon!

@Mymmeli43 Hurjasti voimia ja tsemppiä tutkimuksiin. Toivottavasti kaikki on pienellä hyvin.

Itse olen tänään hajonnut ja kerännyt itseäni, kun ensimmäinen ja viimeinen pakastealkiomme ei selvinnyt sulatuksesta! Olin eilen vielä toiveikas, että nyt viimeisellä mahdollisuudella voisin vihdoinkin tulla raskaaksi, mutta aamulla tuli ilmoitus klinikalta kuin märkä rätti naamaan. Se oli sitten siinä. Ei näin tyhjää oloa voi ollakaan. Uusia hoitoja ei tule, syliin ei saatu mitään. Ei edes pientä toivon pilkahdusta. Tässäkö tämä elämä sitten oli. Tuntuu niin turhalta. Ikuisesti lapseton.

Voi ei! Olen todella pahoillani! Anna itsellesi aikaa surra rauhassa ja sen jälkeen suuntaa katse kohti uusia seikkailuja. Nyt ei oikein löydy sanoja lohduttamaan eikä tilannettasi voi ymmärtää täysin muut kuin saman kokeneet. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää elämääsi.

 

@Katti75 välillä näitä lepokiertoja vaan tulee, ei sille voi mitään. Minulla oli yksi samanlainen kierto, jossa hoito keskeytettiin kun munasarjat oli täysin levossa. Sieltä ne heräili taas seuraavaan kiertoon. Toivottavasti sinullakin. Ja ihanaa, kun klinikalla ei oteta asiaa niin päivän päälle.

@MörkökröM minäkin jo vähän ehdin iloita puolestasi. Kurjaa kun kävi noin, mutta ihana asenne sinulla! Kovasti tsemppiä viimeisen kiertoon!

@Mymmeli43 Hurjasti voimia ja tsemppiä tutkimuksiin. Toivottavasti kaikki on pienellä hyvin.

Itse olen tänään hajonnut ja kerännyt itseäni, kun ensimmäinen ja viimeinen pakastealkiomme ei selvinnyt sulatuksesta! Olin eilen vielä toiveikas, että nyt viimeisellä mahdollisuudella voisin vihdoinkin tulla raskaaksi, mutta aamulla tuli ilmoitus klinikalta kuin märkä rätti naamaan. Se oli sitten siinä. Ei näin tyhjää oloa voi ollakaan. Uusia hoitoja ei tule, syliin ei saatu mitään. Ei edes pientä toivon pilkahdusta. Tässäkö tämä elämä sitten oli. Tuntuu niin turhalta. Ikuisesti lapseton.

Olen niin pahoillani puolestasi, ei ole sanoja

 

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. RV23 menossa ja rakenneultrassa kaikki oli hyvin, tässä kai voi huokaista helpotuksesta. Täytin tässä hiljattain 44v., mutta iästäni huolimatta kaikki on sujunut tosi hyvin ja varsinkin nyt keskiraskaudessa olen nauttinut täysillä raskaushormonien tuomasta tyyneydestä ja yleisestä ilon tunteesta. Normaalissa elämässä olen äkkipikainen inhorealisti

Hauskinta on ehkä se, että tässä raskaana ollessa iski oikea vauvakuume, ihan tosissani mietin sitä kuinka pian uskaltaisi taas hoitoihin toista yrittämään (tämä raskaus on saanut alkunsa lahja-alkiosta ja loppujen lopuksi aika helposti, vaikkakin rahaa siihen meni).

Raskaudesta oon saanut myös valtavasti voimia, koska nyt on muu elämä vähän koetellut. Asunnostani, jonka vasta sain rempattua viimeisen päälle, löytyi vakava sisäilmaongelma. Nyt on juristit mukana taistelemassa taloyhtiötä ja myyjää vastaan eikä mitään tietoa milloin ja miten tämä päättyy. Oon tässä ollut kohta 3 kk evakossa ensin hotelleissa ja nyt (vaikeiden) sukulaisten luona. Onneksi löysin vuokra-asunnon johon voin sitten tuoda vauvan ja asua siellä suht. mukavasti, mutta rahaa tulee palamaan (taas!). Iloitsen kuitenkin siitä, että raskaushormonit suojaa tosi tehokkaasti, normaalissa tilassani olisin jo päätynyt mielisairaalaan.

Elämän intensiteettitaso niin hyvässä kuin pahassakin on ollut viime kuukaudet tosi korkealla. Sanon vaan itselleni koko ajan että tämä asunto-ongelma ja raha-huolet ovat väliaikaisia ja selättävissä, kunhan vauvalla on kaikki hyvin.

 

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. RV23 menossa ja rakenneultrassa kaikki oli hyvin, tässä kai voi huokaista helpotuksesta. Täytin tässä hiljattain 44v., mutta iästäni huolimatta kaikki on sujunut tosi hyvin ja varsinkin nyt keskiraskaudessa olen nauttinut täysillä raskaushormonien tuomasta tyyneydestä ja yleisestä ilon tunteesta. Normaalissa elämässä olen äkkipikainen inhorealisti

Hauskinta on ehkä se, että tässä raskaana ollessa iski oikea vauvakuume, ihan tosissani mietin sitä kuinka pian uskaltaisi taas hoitoihin toista yrittämään (tämä raskaus on saanut alkunsa lahja-alkiosta ja loppujen lopuksi aika helposti, vaikkakin rahaa siihen meni).

Raskaudesta oon saanut myös valtavasti voimia, koska nyt on muu elämä vähän koetellut. Asunnostani, jonka vasta sain rempattua viimeisen päälle, löytyi vakava sisäilmaongelma. Nyt on juristit mukana taistelemassa taloyhtiötä ja myyjää vastaan eikä mitään tietoa milloin ja miten tämä päättyy. Oon tässä ollut kohta 3 kk evakossa ensin hotelleissa ja nyt (vaikeiden) sukulaisten luona. Onneksi löysin vuokra-asunnon johon voin sitten tuoda vauvan ja asua siellä suht. mukavasti, mutta rahaa tulee palamaan (taas!). Iloitsen kuitenkin siitä, että raskaushormonit suojaa tosi tehokkaasti, normaalissa tilassani olisin jo päätynyt mielisairaalaan.

Elämän intensiteettitaso niin hyvässä kuin pahassakin on ollut viime kuukaudet tosi korkealla. Sanon vaan itselleni koko ajan että tämä asunto-ongelma ja raha-huolet ovat väliaikaisia ja selättävissä, kunhan vauvalla on kaikki hyvin.

 

Heippa kaikille.

Olen lueskellut tätä ketjua etäinen toive mielessä, että jossain vaiheessa voisin liittyä joukkoon. En oikein tiedä missä muualla jakaa tätä haavetta uudelle kierrokselle lähtemisestä, joten avaudun nyt teille, vaikka en ole edes odotuksen odotuksen odottaja.

Olen 42v. Meillä on puolison kanssa yläasteikäinen lapsi ensimmäiseltä lapsettomuushoitorupeamalta (pcos, ovulaation induktio). Toisella yrityskaudella ei onnistuttu saamaan kuin pari keskenmenoa, ja yritys loppui joskus 7-9(?) vuotta sitten, en muista tarkkaan. Tuo toinen rupeama jäi meillä puolison kanssa vähän käsittelemättä ja jäätiin luopumisen surun kanssa yksin, kun ei tajuttu purkaa asiaa. Nyt viime viikkoina ollaan avattu aihe ja surtu asiaa yhdessä, puhuttu menneistä tapahtumista, pettymyksistä, odotuksista. Ja kävi ilmi, että kumpikaan meistä ei ole ehdottomasti päästänyt irti siitä ajatuksesta, että ehkä sitä vielä joskus. Nyt toki mulla alkaa lähestyä viimeiset vuodet kun tämä on mahdollista ilman muita toimenpiteitä kuin OI.

Eli asia on pöydällä ja lautakunnan harkittavana. Mulla pelkkä ajatus siitä, että yrittämisen aloittamisen harkitsemisen toive on mahdollista, käynnistää kaipuun ja suunnittelun ja tarpeen jutella asiasta. Joten ajattelin tulla sanomaan teille heippa ja että varmaan tulen tässä kevään mittaan taustailemaan täällä. Katsotaan päädynkö vielä yrittäjien puolelle, plussaamisesta en uskalla vielä edes haaveilla.

 

Heipähei tännekkin!

Tänään iltapvstä sain haamuviivan rfsun norm.testiin dpo 14.

Aamulla testailen uudelleen.https://aijaa.com/Gbzefg

Toivon niin että kaikki menisi hyvin ♡