Olen pahoillaniHohhoijaa täällä kp1.
Nyt ei tiedossa mitään suunnitelmia että minne, miksi, mitä.
Paljon onnea @PikkuIitanÄitiTäällähän on sattunut ja tapahtunut monenlaista - onnea plussista ja myötätunnot pettyneille
Olen seuraillut keskustelua taustalla, ja jään nyt sivuun. Syy on paras mahdollinen: viime torstaina 4.2 meille syntyi pieni tyttövauva
Raskaus oli pas-alkuinen ja odotuksen loppuvaiheessa tuli pulmia verenpaineiden kanssa, muutoin voin hyvin odotusajan. Maailmaan tultiin kuitenkin varsin dramaattisesti lanssikyydin jälkeen hätäsektiolla, mutta vauva on terve ja kaikki hyvin nyt
Paljon peukkuja ja plussatuulia lähetän teille kaikille täältä kuuluisasta vauvakuplasta!
Kuulostaa tutultaOmanapainen päivitys, mutta olen aivan hukassa!
Kriisiä pukkaa!
Tuota tuota. Miehen kanssa oli ihan helv*etillinen riita aamulla. Hän huusi suutuspäissään, "kerran tästä ei tule mitään ja se vie SUN mielenterveyden niin olkoot koko paska!"
Minä menin ihan lukkoon. Siis - miehestä johtuva lapsettomuus. Olen yrittänyt omalla toimillani extrata hedelmällisyyttä kaikilla vitamiineilla. Olen se, joka on soitellut klinikoille. Olen se, joka on taistellut tuulimyllyjä vastaan silloinkin, kun ne huutaa takasin että "ette te sitä lasta saa IKINÄ", olen se, joka on jättänyt käytännössä kaiken pahaa tekevän (sokeri, hiilihydraatit, nikotiini, alkoholi) pois tottakai.
Olen yrittänyt saada meitä eteenpäin hoidoissa. Olen tehnyt kaikkeni, että nyt kuluvana vuonna olisimme päässeet siirtoihin enemmän, kuin 2 kertaa. Olen yrittänyt säästää rahaa. Olen jättänyt kaiken "hauskan" mistä minä pidän, eli suurimpana rakkautena irtokarkit ja sitten satunnaisen tupakoinnin ja alkoholin käytön. Kaiken.
Ja edelleen, minä olen meistä se "terve". Eli sen, jonka ei periaatteessa tarvitsis jättää sokeria ym pois, mutta totta helkkarissa olen halunnut sen meidän takia tehdä - kaiken maksimoidakseni!
Samaan aikaan mies tupakoi aina kun saa siihen mahdollisuuden, on siis oikeasti riippuvainen siitä paskasta. Ei ole jättänyt sokereita ym paskaa pois, eikä oikeastaan ole ottanut selvää mistään mitään.
Ottaa vaan sen, mikä vastaan tulee.
Minä otin selvää eri hoitopaikoista, xxx- vinkkasi maksuhommeleista ja monta muuta asiaa. Siis minusta tuntuu siltä, että olen yrittänyt 110% tehdä asian eteen töitä, samalla kuin se toinen osapuoli on vain "nönnönnöö joo joo"- meiningillä.
Mutta nyt se sattui ihan hemmetin pahasti. Eli vuosi aktiivista yritystä takana ja alunperin vuodesta 2016 ja nyt kun kaikki 7 alkiota ollaan menetetty niin hän toteaa, että "kerran se käy SUN mielenterveydelle niin lopetetaan koko paska".
Eli tässäkö tämä oli?
Ajattelevatko teidän miehenne noin? Siis näinkö tämä vain päättyy? Snaps vaan ja sillä siisti?
Kuulostaa hyvinkin tutulta. Varmaan jokaisessa suhteessa tällä taipaleella tulee kisaväsymystä ja silloin tulee lauottua vihapäistyksissään mitä sylki suuhun tuo. Varmasti miestäsikin harmittaa jälkikäteen se mitä tuli sanottua. Monesti miehet eivät stressaa näitä asioita samalla tavalla kuin naiset. Toisaalta miestäsi saattaa ottaa itsetunnolle se, että teillä lapsettomuus johtuu hänestä ja että sen vuoksi sinä stressaat enemmän. Kautta aikain miesten osuus on ollut se lapsen siittäminen ja kaikki loput on olleet naisten heiniä. Välillä on hyväksikin molempien päästellä ylimääräisiä höyryjä ulos. Nyt asia saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä, mutta ajan kuluessa mielikin tasoittuu ja pääsette taas tekemään uusia suunnitelmia puoleen tai toiseen. Valtavasti voimia tämän tilanteen läpi käymiseen!Omanapainen päivitys, mutta olen aivan hukassa!
Kriisiä pukkaa!
Tuota tuota. Miehen kanssa oli ihan helv*etillinen riita aamulla. Hän huusi suutuspäissään, "kerran tästä ei tule mitään ja se vie SUN mielenterveyden niin olkoot koko paska!"
Minä menin ihan lukkoon. Siis - miehestä johtuva lapsettomuus. Olen yrittänyt omalla toimillani extrata hedelmällisyyttä kaikilla vitamiineilla. Olen se, joka on soitellut klinikoille. Olen se, joka on taistellut tuulimyllyjä vastaan silloinkin, kun ne huutaa takasin että "ette te sitä lasta saa IKINÄ", olen se, joka on jättänyt käytännössä kaiken pahaa tekevän (sokeri, hiilihydraatit, nikotiini, alkoholi) pois tottakai.
Olen yrittänyt saada meitä eteenpäin hoidoissa. Olen tehnyt kaikkeni, että nyt kuluvana vuonna olisimme päässeet siirtoihin enemmän, kuin 2 kertaa. Olen yrittänyt säästää rahaa. Olen jättänyt kaiken "hauskan" mistä minä pidän, eli suurimpana rakkautena irtokarkit ja sitten satunnaisen tupakoinnin ja alkoholin käytön. Kaiken.
Ja edelleen, minä olen meistä se "terve". Eli sen, jonka ei periaatteessa tarvitsis jättää sokeria ym pois, mutta totta helkkarissa olen halunnut sen meidän takia tehdä - kaiken maksimoidakseni!
Samaan aikaan mies tupakoi aina kun saa siihen mahdollisuuden, on siis oikeasti riippuvainen siitä paskasta. Ei ole jättänyt sokereita ym paskaa pois, eikä oikeastaan ole ottanut selvää mistään mitään.
Ottaa vaan sen, mikä vastaan tulee.
Minä otin selvää eri hoitopaikoista, xxx- vinkkasi maksuhommeleista ja monta muuta asiaa. Siis minusta tuntuu siltä, että olen yrittänyt 110% tehdä asian eteen töitä, samalla kuin se toinen osapuoli on vain "nönnönnöö joo joo"- meiningillä.
Mutta nyt se sattui ihan hemmetin pahasti. Eli vuosi aktiivista yritystä takana ja alunperin vuodesta 2016 ja nyt kun kaikki 7 alkiota ollaan menetetty niin hän toteaa, että "kerran se käy SUN mielenterveydelle niin lopetetaan koko paska".
Eli tässäkö tämä oli?
Ajattelevatko teidän miehenne noin? Siis näinkö tämä vain päättyy? Snaps vaan ja sillä siisti?
@Hulbertiina kiitos ja juu saa lisätä listalle@Helmi-21, tervetuloa mukaan! Toivottavasti toiveenne täyttyy pian. Haluatko tuonne meidän listalle?
Kuulostaa ihan hyvältä määrältä. Laatu kärsii, jos rakkuloita on kovin paljon. Ja ikään nähden tosi hyvä määrä. Onpa teillä hurjat päivät. Isot murheet pojan kanssa ja omat toiveet yhtäaikaa. Voimia niiden kanssa painimiseen ja toivottavasti pojan leikkaus menee hyvin.Heips!
Kiitos tsempeistä, päivä kerrallaan, ei muu auta.
Tänään eka ultra takana ja siellä näytti et 6-8 munarakkulaa olis kypsymässä. Onko määrältään vähän vai normaali? Nosti mun Menopur annosta ja rinnalle jarrulääke Fyremadel. Ens viikon tiistaina sit tsekataan tilanne ultralla ja jos kaikki ok, niin ens viikon to tai pe olis punktio. Eli onneksi ei satu pojan operaatiopäivän kans päällekkäin.
Kaupallinen yhteistyö: Storytel