Huh-huh! Onpas mulla ollut jännä tunteroinen, aivan sydän pamppaillen olen lukenut kuulumisianne
.
Ninni-70 Sydämen pohjasta lähettelen sulle onnitteluita plussan johdosta :heart::hug:! Aivan ihana ylläripylläri :kiss:!
mur-mur Sun viivoissa mulla vasta on jännää ollutkin. Kiitos niistä
. Kyllä tuossa viimeisimmässäkin jotain näkyy. Toivottavasti viiva vahvistuu ja pulskistuu vielä, etkä joutuisi taas karsaasti pettymään :hug:. Oletkos tänään testaillut?
Tervetuloa uusille kuumeilijoille
HopeAgain ja
PippuriPiia-70 minunkin puolestani :kiss::flower:. Olkoon onni vauvahaaveissanne myötä.
Kiitos teille kaikile matkaanlähdön kiemuroissa kanssani myötäeläneille :kiss:. Eipä se kivaa ollut parun ja itkun kanssa matkaan lähteä, mutt loppujen lopuksi junamatkakin oli ns. hauska. Toheloin asemalla niin, että matkalaukku jäi auton perään. Kun olin jo junassa ja torvi soi enkä päässyt enää ulos, huomasin, että olin todellakin noussut junaan vain käsilaukku olallani
. No eiku soittamaan veljenpojalle, ett tule äkkiä takaisin, mutt eipä hän ehtinytkään ja siitä alkoi hirveä soittorumba ja neuvottelu konnarin kanssa, miten laukku saataisiin ajoissa Helsinkiin. Lopulta tein radikaalin päätöksen ja hyppäsin junasta pois toisella asemalla ja siinä odottelin reilun tunnin, ett pääsin lähtöasemalle takaisin (ilmaisella, kiitos kiltin konnarin). Naatiskelin ravintolavaunussa ainoana asiakkaana lasillisen punaviiniä ja ihailin ohikiitäviä laakeita maisemia. Ei siis hassumpaa. Niin juu ja veljenpoika tietty roudas mun matkalaukun juuri tämän siskon luokse
.
Sisko tuli mua asemalta hakemaan ja kipastiin kaupan kautta, josta ei sit saatukaan sidukkaa, kun kello oli pari minuuttia yli yhdeksän. Aiemmin oli käyty siskonpojan ja siskon ja toisen siskon poikien haudoilla ja itketty silmät päästä toistamiseen. Niinpä tyydyttiin sitten saunomaan ilman siideriä, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä mun toinen sisko luulin mun juoneen jotain muutakin, niin tööt ja seis olin päivän tunneryöpytyksen jälkeen. Saunottajasiskolta siirryin sitten tän toisen siskon hoteisiin alkuyöksi odottelemaan yöjunan lähtöä ja siitä kipasin taksilla ennen kahta asemalle.
Junassa tuli heti joku 'laitapuolen kulkija' juttelemaan ja kysymään onko mulla mitään väkevää mukana. Sanoin, ettei ole eikä aikaakaan, kun tämä sama nuori mies palas kavereittensa kanssa takaisin ja tarjosi mulle makuuhyttinsä avainta ja selitti, ett hän ei sitä tarvi kun heillä on muuta puuhaa. Rohkelikkona päätin kattoa keitä hytissä on ja kun siellä majaili ennestään 2 nuorta neekerinaista, uskaltauduin kiipeämään 'ylähyllylle' ja siellä torkuin kolmisen tuntia, kunnes viiden jäljestä könysin ravintolavaunuun kärkkymään, milloin kahvitarjoilu alkaa ja kittasinkin kahvia siihen malliin, ett lentoasemalla sitä oli tulla korvistakin.
Mies oli lupauksensa mukaan ulkoovella vastassa, kun pääsin kentälle taksilla. Oli tehnyt matkaselvityksenkin meidän puolesta. Eikä se olis kuulema onnistunutkaan, ellei matkaa olis mun nimellä varattu. Mies oli niin säikyn näköinen ja mitä nöyrintä palvelijaa, etten voinut muuta kuin harmitella edellispäiväistä suukopua. Ja kyllähän mä tavallaan miehen äkäilyn ymmärrän, sillä lähtöpäivä oli hänen ainoa mahdollisuutensa päästä käymään mm. motonetilla ja jossain muualla mistä olis saanut veneeseen varaosia yms. sellaista. Sitä vaan sanon edelleenkin, ett olis voinut informoida haaveistaan ääneen, eikä vain ajatella. Ei siitä nyt kuitenkaan enempää.
Kentällä sanoin miehelle ekana, ett hän saa nyt tarjota mulle siiderin, ett saan kahvinmaun suusta pois ja hän tarjosi senkin nurisematta. Se oli mun eka testini alkaako käyttäytyä ihmisittäin. Ei hän hoputtanut mua kansainväliselle puolellekaan kuten normaalisti, vaan antoi mun käydä ensin rauhassa tupakalla. Tuokin on yleensä ollut taistelun takana. Jos kotoa lähdetään, en sais ottaa savun savua ku jo naputtaa. Lento tuntui pidemmältä kuin koskaan, varmaankin siksi, etten saanut nukuttua ja olin kuitenkin tolkuttoman väsynyt.
Perille kun päästiin, olinkin jo lähtöepisodin melkein unohtanut, sillä hotelli ja sen ympäristö oli niin ihana, ettei siellä totisesti voinut kantaa vihaa ja kiukkua sisällään. Ja hyvä niin. Kun mies maanantaina otti vähän enemmän kuppia ja soitteli kavereilleen, hän ei muusta puhellutkaan kuin äkkilähdöstään ja mun tulosta asemalle junalla. Kai hän sitä vielä päässään työsti. Juttujaan kuunnellessani kuitenkin ymmärsin, ett hän ei pitänyt juttua isonakaan, kun olin kuitenkin päässyt ehjänä perille, ja koneeseenkin ehdin lopulta, vaikka se karjavaunu oli kaikenkukkuraksi 40 minsaa myöhässä ja miehellä oli takuulla ollut jännät paikat tuleeko lähdöstä mitään..
Vois melkein sanoa, ett "Loppu hyvin, kaikki hyvin", paitsi et kotimatkalla sain lopulta kuitenkin valtavan raivarin. Kaivelin esiin kaikki mahdolliset törkyjutut mitä mies on yhteiselon aikana tehnyt ja uhkasin edelleen, ett tän kuun loppuun eli tähän päivään asti katson miten mies käyttäytyy ja jos ei muutosta tapahdu, hän saa luvan häipyä elämästäni. Normaalisti mies olisi sanonut jotain ilkeää, mutt nyt yllättäen hän vain yritti rauhoitella minua ja ajoi lopulta loppumatkan kotiin, kun näki, että alan olla raivotessani vaarallinen kuski.
Eilen aamuna olikin sitten mitä ihaninta herätä kotona, kun poikakissa nuoli mun kättä ja tytteli nukkui yhä jaloillani. Tänä aamunakin meillä oli ns. "hidas herätys", sillä vaikka olisin ollut jo nousemassa ylös, "jouduin" lojua vuoteessa pidempään, kun kissat ettivät paikkaa jaloiltani ja kyljestä.
ONON Menkkojen odottelin alkavan reissussa jo tiistaina, mutt ne alkoivatkin vasta keskiviikkona, hyvin hitaasti ja epävarmasti. Keskiviikkoaamuna tein testinkin ihan varuulta, mutt blankohan se oli. Tisut olivat lupaavan herkät tiistaina, mutt pidin mielessä ett ne on sitä ennen menkkojakin. Tuskastuttavia olivat nuo kaksi päivää kun odotti ja pelkäsi menkkojen alkavan. Sitten, kun alkoivat ns. kunnolla, olikin taas aika nöyrtyä suuremman edessä. Tiistai-aamuna pupuiltiin ja silloin pelkäsin sen aloittavan menkat heti, mutt toisin kävi. Kun menkat alkoivat, olin pahoillani miehen puolesta, sillä häntä reissussa pupuiluttaa enemmän kuin kotona. Perjantaina vuoto sitten loppui ja lauantai-aamuna ihan itse tein aloitteen seksiin ja yllätys yllätys, se tuntuikin ihan hyvältä
. Mies teki kerrankin parhaansa, ett minä saan siitä jotain irti. Ja kuinkas ollakaan, tuon pupuilun jälkeen alkoi pieni vuoto taas ja niin meni mulla reissusta kaikkiaan 4 päivää jatkuvasti suihkussa ravaten. Melkein kuin ei olis menkkoja ollutkaan, kun vain illalla pidin sidettä, muuten hoitelin vuodon alapääpesuilla. Ei siis ihme jos oli suihkun lattia jatkuvasti märkänä. Altaallakin silloin lojuin ja sieltä sit kipasin suihkuun, kun tuntui, ett jotain valskaa. Ts. tuntuu kuin mulla ei olis oikeasti menkkoja ollutkaan ja tänä aamuna olinkin jo dipata r-testin, ihan varuulta =). En kuitenkaan dippaa.
Anteeksi tämä pitkä ja omanapainen vuodatus. En minä ole vieläkään varma mitä tuon miehen kanssa teen. Hän on varmaan arvoitus itselleenkin, sillä arkena hän on kuin toinen ihminen. Viinanhimo tai mahdollisuus juomiseen ja yritys kieltäytyä siitä näyttää hänen pinnaansa viikonloppuisin kiristävän. Nyt reissussa hän kuitenkin malttoi olla vetämättä övereitä, sekin on uutta ja tuntui ihan kivalta, kun ei tarvinnut olla koko aikaa 'lapsenlikkana' toisen toheloidessa.
Nyt näyttää alkavan aari taas paistaa, joten vetäisen kumpparit jalkaan ja lähden nurtsin leikkuuseen, mies siitä illalla jo pätkän ajoi (sekin uutta) ja kävipä hän hakemassa leikkuriin bensaakin puolestani. Palaillaan..
.. ja
mur-mur, mä toivon sun tänään vahvemman viivasen dippaavan. Odotan jännityksellä sun kuvias :kiss:.