Mafinka eipä löydy sanoja, ei....
Ei voi ymmärtää miksi tuo kätkytkuolema on niin mysteeri, kun kaikkea mahdollista ja mahdotonta on maailmassa tutkittu. Täällä pienellä paikkakunnalla tiedän ainakin kaksi kätkytkuolematapausta ja toinen on ihan tuttukin.
Piti mennä heti oman alle 4 kk ikäisen vauvelini luo ja rutistaa sylissä ja nuuhkutella pientä. Mulla aina menee niin yli ymmärryksen nuo kamalat jutut, mun käsityskyky ei riitä siihen, että miksi pienten pitää kuolla.
Toivottavasti nyt kukaan ei loukkaannu seuraavasta, mutta mua on aina ottanut päähän se, että jotenkin yritetään sillä vanhempien surua ymmärtää, että kerrotaan tai sanotaan heille, että nyt se lapsi on paremmassa paikassa tai että nyt hän on enkelinä. Omasta mielestäni Jumala ei enää enkeleitä tarvitse, Hänellä on niitä ihan tarpeeksi ja ne ovat olleet olemassa varmaan yhtä kauan kuin Jumalakin. Enkeli ja ihminen on eri asioita.Tulee vain mieleen, että Jumala on kuin joku raakimus joka katselee kenen lapsen veisi seuraavaksi. On eri asia ajatella, että lapsi on ns. taivaassa ja turvassa siellä, mutta se, että Jumala jotenkin ottaisi lapsen itselleen, koska tarvitsee nyt enkeliä töihinsä. Tai että Jumala ottaisi lapsen pois, koska hän on nyt paremmassa paikassa, eikö lapsen paras paikka ole aina vanhempiensa kanssa?
En tiedä miten voisi sitten lohduttaa vanhempia, ei kai millään, niin suuri ja käsittämätön suru on.
Ehkäpä tuo kiiltokuva on iskostunut vähän liian tiukkaan mielen sopukoihin, siis se, jossa enkelilapsi pilven päällä mietiskelee.
Antakaa anteeksi tuo purkaus, en tarkoita todellakaan mitään pahaa kenellekään ja jokainen saa uskoa ihan miten itse kokee itselleen parhaaksi. Tuo oli vain minun oma mielipiteeni. Ja kaikki mikä surua helpottaa on taatusti sallittua. Mulla on kamala viha tuota kuolemaa vastaan, joka varastaa pienten elämän. Ja isojenkin.
Samahan se on tietenkin keskenmenon kohdalla, itsellänikin niitä pari. Mutta siinä ei ehdi vielä näkemään tai elämään lapsen kanssa, vaikka tulevaisuuden haaveet ja unelmat murskautuvat yhtälailla molemmissa. Toisessa vaan jotenkin konkreettisemmin.
Kamalan negatiivista ja surullista kirjoittaa näistä, mutta tuokin on todellisuutta liian monelle ihmiselle. Yksikin on liikaa.
Se on tämän vauva-haaveen kääntöpuoli, huoli on raskauden aikana ja sen jälkeenkin. Itselleni on annettu 8 tervettä lasta, joten sekin on uskomatonta.
Pitäisi osata elää jokainen päivä täysillä,mutta paraskin puhuja täällä, jonka viimeiset pari viikkoa on mennyt vitutuksen merkeissä. Masentaa niin pirusti, eikä edes tiedä pohjimmiltaan mikä vaivaa.
Ottaa päähän kun on niin läski, ottaa päähän kun ukko ei osaa hoitaa raha-asioita, ottaa päähän kun ne rakkaat lapsukaiset kasvaessaan tuottavat jos jonkilaista murhetta ja tuskaa toilailuillaan. En tiedä miten sais taas elämänilon jostain kerättyä kasaan. Ainakaan uutisia katsomalla se ei taatusti tule. Näin asuntovelallisen näkökulmasta katsottuna.
No, ainakin vielä jonkinlainen sosiaaliturva kai Suomessa vielä on, joten kai sitä hengissä pysyy kitkuttamalla.
Anteeksi suodatukseni
siis, joo mikä kirjoitusvirhe, eipä mennyt siis ihan suodattimen läpi, kaikkineen paskoineen tuli taas tuutista teidän niskaanne.
Siis anteeksi vuodatukseni :ashamed:
Palaillaan iloisemmissa merkeissä.......