40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)

Kaari64, ai sinä olitkin Helsingissä.
No niin, sinne Naistenklinikalle pitää soittaa ensin. Ja tuntui että pääseekö/eikö pääse riippuu siitä kuka siellä vastaa puhelimeen. Onko empaattinen hoitaja/kätilö vai kylmä ihminen.
Kun soitin ekan kerran, sanottiin että ei oteta vastaan koska ei ole kipuja eikä runsasta vuotoa hyytymien kera. Kun soitin toisen kerran, oli empaattinen ihminen, soitin jo ihan itku kurkussa ja sanoin että pelottaa ihan kauheasti että se on kohdun ulkopuolella....minulla kun oli korjattu munanjohtimet vasta pari kuukautta aiemmin, siis poistettu sterilisaatioklipsit joten se pelko oli kyllä ihan aiheellinen pelko.
Eihän siellä ultrassa juurikaan näkynyt, muuta kuin se että raskaus oli kohdun sisällä ja jo se helpotti, vastasi ihan sitä viikkoa 5+ kooltaan ja kehitykseltään.
Toinen vaihtoehto on kai sitten Kätilöopisto, arkena, ymmärsin että sinne tarvitaan neuvolan lähete mutta hei saathan sinä sen kun kerrot tilanteesta ja stressistäsi ja iästäsi.......en ole varma voiko sinne marssia vaan sisälle.
Molempien puhelinnumerot löydät googlettamalla.
Olisi ihanaa jos raskautesi jatkuisi ja vuoto olisi harmitonta.
Ajatelkoon miehesi ihan mitä haluaa :heart:

 

Kaari64; Minulla on kokemusta noista raskaudenaikaisista vuodoista. Tästä nykyisestä vuosin ruskeaa tuhrua noin kolmen vkon ajan. Edellisestä lapsesta vuosin vkosta 5-6 alkaen ihan kirkkaanpunaista verta ja se vuoto ei ollut mitään pientä, side meni parissa tunnissa. Tuota kirkkaanpunaista vuotoa kesti noin vuorokauden jonka jälkeen vuoto muuttui mustaksi ns vanhaksi vereksi ja siitä pikkuhiljaa vaaleni vaaleanruskeaksi. Sen jälkeen olin viikon-kaksi vuotamatta ja taas alkoi sama rumba alusta. Se oli ihan kauhean piinaavaa aikaa!

Minä juoksin päivystyksessä tämän tästä. Minut otettiin hyvin vastaan ja ultrattiin joka kerta. Lisäksi kokeiltiin kohdunsuu joka oli aina tiukasti kiinni. Eka ultrassa ei näkynyt mitään, epäilivät kohdun ulkoista. Toisessa ultrassa näkyi tyhjä sikiöpussi. Kolmannessa näkyi minun ja lääkärin suureksi yllätykseksi vauvanalku ja syke.

Mulle sanottiin että niinkauan kuin ei ole kipuja eikä vuodon mukana tule hyytymiä niin kaikki on varmasti hyvin. Nuo vuodot ovat kuulemma tosi yleisiä. Minulla vuodon syy selvisi np-ultrassa; istukka oli ihan lähellä kohdun suuta ja se siellä vuosi.

Kaikkea hyvää sinulle, toivon sydämestäni että sinulta löytyy sieltä masusta pikkuinen vaavinalku!

Joku kysyi miten nuo murkkuikäiset ovat suhtautuneet vauvauutiseen. Tuosta edellisestä suhtautuminen oli tosi ihanaa, olivat innoissaan ja huolehtivat raskausaikana kovasti minusta. Pelkäsivät että kuolen kun lähdin synnyttämään=).

No, tästä nykyisesta. Mulla jännitti ja pelotti kertoa. Kerroin eka tuolle 16-vuotiaalle. Jännitykseni purkautui nauramisena. Kun kerroin niin hän tuumasi että jaa, taas tulee yksi kitisijä lisää. Mutta sitten huomasi nauruni eikä enää uskonut raskauttani. Vaikka kuinka yritin sanoa että totta se on niin sanoi ettei usko. Eli kerrottu ainakin on=). Nuorempi tuumasi että jopas te innostuitte. Kun kysyin onko pettynyt niin vastasi ettei ole pettynyt mutta on yllättynyt. Eli hyvin ottivat uutisen, nuorempi hieman nihkeämmin. Mulla kyllä pelotti kertoa, olin varma että vanhempi pakkaa tavaransa ja muuttaa pois kotoa.

Kaikille mukavaa viikonloppua!

miina ja vauvanalku 15+5 tai jotain, selviää varmaan rakenneultrassa

 

Vielä mikä viiko sulla nyt onkaan ja entä ne raskausoireet tällä hetkellä?
Jonotin sinne naistenklinikan päivystykseen jotakin 5-6 tuntia ennen kuin tuli minun vuoroni, ja olin kuolla nälkään ja siellä ekaa kertaa tunsin pahoinvointia ja olin iloinen siitä koska se oli hyvä raskausoire!

 

Miina70 meillä kanssa nuo murkkupojat kotona, täyttävät syksyllä 13 ja 15 vuotta samaan aikaan kun vauvan on aika syntyä.
Veljekset kanssa eniten pelkäävät miten minä selviän, ja ovat kysyneetkin että voiko siihen synnytykseen kuolla.
Jotenkin tuntuu ihanalta että he saavat hoitaa vauvaa ja uskon että hoitavatkin, mitään negatiivista eivät ole sanoneet.
Veljeksillä on eri isä, suomalainen, ja ovat niin pienellä ikäerolla etteivät muista oikein mitään siitä ajasta kun pikkuveli syntyi, tarkoitan siis isoveli oli tasan 2v vanha.
Kylläpä mä nyt kirjoitan sekavasti. Siis pojilla on sama isä, suomalainen, mutta nykyinen mieheni on afrikkalainen jotan pikkusisarus tulee olemaan ihan erivärinen ja kiharatukkainen, mutta meidän pojat eivät ole rasisteja joten ei kai se haittaa :heart:

 

Vauvatoive10; Tuo meidän tytär on kyllä koko perheen prinsessa. Pojat tykkäävät hänestä ihan kauheasti. Tuntuu että mitä isommaksi tytär tulee niin sitä enemmän pojat touhuavat hänen kanssaan. Kun he tulevat kotiin jostakin niin ensimmäisenä kysyvät siskoaan. Ylpeänä esittelevät kavereilleen aina kun sisko on oppinut jotain uutta.

Myös tämä tyttö kyselee aina veljiään. Tänäänkin kaupassa nousi kauhea mekkala jos veli meni liian kauaksi ostoskärryistä jossa sisko istui. Voi että isoveljet ovat ylpeitä kun joku fanittaa heitä noin paljon =) .

Vai sellainen ihana kiharapää teille tulee. Meillä käy kerhossa kaksi tummaihoista tyttöä, ai että he ovat syötävän suloisia, todellakin! :heart:

miina70

 

Minulla olisi menossa nyt 5+5. En tiedä oireista, ainakin lämmöt ovat edelleen koholla...

Huh, ei kai tässä auta kuin vain katsoa ja odottaa. Huomenna taidan soittaa sinne Naistenklinikalle ja katsoa, mitä siellä ovat mieltä.

Minua huolestuttaa se, että minulla on ollut noita pahoja verenvuotaja viime vuosina useamman kerran, esim. viime keskenmenossa verarvot tippuivat 135 tuonne 80 kieppeille. menin kamalan huonoon kuntoon. Kävin juuri viime torstaina kokeissa, joissa katsotaan löytyykö minun veren hyytymistekijöistä jotain häikkää.
Niin, ja ensi viikolla torstaina ollaan lähdössä Lappiin lomalle puoleksitoista viikoksi. Entäs, jos siellä alan valumaan kuin seula.... En tiedä.

Menkkakipuja ei oikeastaan ole, tuntuu vaan sellainen kova painon tai paineen tuntu tuolla kohdun paikkeilla. Mistä sitten johtuukaan!

Kiitos teille avusta!

 

Miina, voikun meilläkin menisi isoveljien ja vauvan kanssa noin hyvin, juuri tuollaiseksi olen sen kuvitellut, haaveissani.
Joo kyllä varmaan tulee enemmän tumma lapsi, jotenkin nämä isät periyttää enemmän geenejään lapseen, kuin äiti, tukka on ainakin kihara kaikilla lapsilla ja enemmän isän näköä kuin äidin, kaikilla mitä tiedän.
Elämä on ihmeellistä, minulla ei ollut koskaan edes ulkomaalaista poikaystävää, ja nyt sitten vanhoilla päivilläni saan vielä lapsen, 4-vuotis hääpäivän aikaan.

 

Kaari64, soita sinne NKL:lle ja kerro tilanteesta ja edellisestä km:stä myös ja tulevasta matkasta ja kaikesta huolestasi, toivotaan siellä olevan se sama ystävällinen kätilö kuin minunkin kohdallani ja pääset tutkimukseen, ei mullakaan viikkoja enempää silloin ollut.
Hyvää yötä ja toivotaan parasta.

 

kaari64 satuin vilkaisemaan tänne pinoon-ja mitä luenkaan?.. siun vuotosi EI välttämättä olekkaan km:sta johtuvaa-voi kun näin olisihin!!!:heart:

Soittele ihmeessä sinne Naistenklinikalle ja koeta kovasti saada ittesi sinne ultrattavaksi!!

..tuo painontunne siellä kohdun seutuvilla on ihan normaalia r-oiretta hyvin monella-miullahin oli.

Toivon, että siun raskaus jatkuisi ja pääset vain nyt säikähdyksellä!!:heart:

Paljon plussakeijun pölyä, sitä kesto sellaista, sekä tarraa&liimaa!!!!

 

Huomenta!

Nyt kyllä valuu verta ihan kunnolla. Se siitä. Sitä ihminen on vain niin kumma kapistus, että jos on pienikin mahdollisuus, sitä alkaa haaveilemaan ja toivomaan....

No, olen alkanut pehmittää tuota miestä...Jospa sen pään saisi käännettyä lopulta kohti vauva-ajatuksia, tosin aika alkaa käydä vähiin ja tämä on jo toinen keskenmeno...vanhuus ei tule yksin....Mutta, kuten sanoin...toivossa on hyvä elää...

 

kaari halitus :hug:

MS ja Taisto 7+0 :heart:

 

kaari64 :'( :hug: :'(

..Toivoa pienestä vielä varmaan on :heart: ..

 

Oon enempi "pörränny " tuolla lokakuisissa, mutta taustailen silloin tällöin täällä kun oon melkeen nelikyt.
Tänään jäin koukkuun tohon Kaarin tarinointiin, mitä oonkin lukenut sivutolkulla..
Ihan ensiksi voimahaleja ja toivottavasti vuodot ois sittenkin harmittomia. Itsekin niistä aiemmin kärsin ja niin vain pikkuinen sinnittelee mukana. :hug: :hug:

Niin, miksi aloin kirjottamaan alun alkaen.. Jo noin neljä sivua sitten alkoi raivostuttamaan, miten aikuinen ihminen antaa kohdella itseään. Olet henkisen väkivallan uhri, eikä ukkos ansaitse sinua. Ymmärrätkö, että annat hyväksyntäsi pahoinpitelylle joka päivä, minkä vietät hänen kanssaan. Tuo käytös ei lopu ikinä. Sinulla on oikeus onneen, mitä et tämän ihmisen kanssa saa.
Mieti lapsiasi, millaisen kuvan parisuhteesta he saavat. Heidän mielestään narsistinen alistaminen on ihan normaalia ja tätä käytösesimerkkiä he jatkavat omissa parisuhteissaan sitten myöhemmin.
Herää..!!! Jos pahin tapahtuu ja raskaus menee kesken, niin luuletko että seuraava raskaus olisi yhtään parempi..
Olen todella surullinen puolestasi. Olen seurannut sivusta vastaavia parisuhteita lähipiirissäni, jotka onneksi ovat päätyneet uhrin "heräämiseen" ja eroon.

Kaikella lämmöllä ja toivon paljon hyvää sulle ja kaikille muillekin!!

Terkuin, Puskajussi :heart:

 

tälläkin palstalla näköjään jaetaan elämän iloja ja suruja. Jonkin verran olen palstailut kuumeilijat 40+ palstalla.

Nyt pamahti plussa viime maanantaina ja ikää on 41v. Sen sijaan että olisin onneni kukkuloilla mieleni on vallaneet jos jonkinlaiset huolenaiheet ihan ahdistukseksi asti.

Tietenkin keskenmenon huoli on suuri mutta olen kehitellyt terveysongelmista varmaan jo aivan suhteettoman suuria huolia. Ikä, todella vaikeat suonikohjut ja odotettavat verensokeriongelmat (aiemmissa raskauksissa raskausdiabetes) aiheuttavat huolta siitä kuinka jaksan/selviän raskausajasta. Tosin lääkäriltä kysyin jo suunnitteluvaiheessa riskeistä niin hän totesi että suurin riski on se että et enää tule raskaaksi.

Miten teidän muiden henkinen kantti on "kestänyt" raskauden hieman kypsemmällä iällä?
Entä fyysiset vaivat onko niitä ollut?

 

Onnittelut plussasta Ämy ja tervetuloa.

Mulla on mennyt kaikki kyllä tosi hyvin, mitään fyysisiä vaivoja jotka johtuisi iästä ei ole. Tulevalla viikolla on sokerirasitustesti johon automaattisesti joudun (pääsen) ikäni puolesta, mitään siihen viittaavaa ei ole neuvolan rutiinitesteissä ollut...saas nähdä kuinka käy.

Henkinen puolikin ok, tosin on kyllä tullut mietittyä paljonkin tätä ikää, sitä jo mietti yritysvaiheessakin, mutta en ole siitä paineita ottanut.


Minni 23+6 ja ikää 45

 

Minni007[/b Kiitos! Mukava kuulla että sinulla on mennyt kaikki hyvin.

 

Onnittelut plussasta Ämy ja tervetuloa!! =) Mulla on tähän asti raskaus sujunut ihan hyvin.Välillä on ollut vatsa -ja selkäkipuja...Välillä vähän kovempiakin,mutta ovat osoittaneet oireeksi virtsatietulehduksesta,kun minulla on se kroonisena!!Keskenmenopelko mulla oli jossain vaiheessa raskauden alkuvaiheessa,mutta nyt alkaa jo mieli pikkuisen rauhoittumaan...Mä meen viikko kerralla,yrittämättä ajatella niin kauheasti syitä hetkellisiin kipuihin tai muuhun,sillä muuten oon ihan pelokas koko odotusajan....Tsemppiä odotukseen kaikille!! =)

Miita 40V ja pikkuvaavi 13+4

 

Lauantaina kävin ottamassa sen paljon parjatun rokotuksen, ja vain pistoskohta tuli kipeäksi.

Muuten kyllä pahoinvointi ja syömäongelmat jatkuu. Närästykseen olen ottanut Rennietä. Yhtenä yönä mulla oli outo palelukohtaus, vapisin ja palelin, lopulta heräsin ihan hiestä märkänä.

Perjantaina on sitten neuvola, ja asiaa on sinnekin taas kertynyt, kun nyt muistaisi kaikki kysyä.

Tänään on kaunis päivä, kävin äsken jo nautiskelemassa siitä kävelyllä :flower:

roosamaria ja nuppunen 14+

 

Onneksi olkoon Ämy ja tervetuloa mukaan! Kyllä ainakin omat mielialat ovat menneet laidasta laitaan näiden 25 viikon aikana. Murehtiminen taitaa olla osa tätä prosessia! Suurin pelko on koko ajan ollut, että pysyykö vauva kyydissä. Edelleen sitä lähes päivittäin mietin, mutta päivä kerrallaan mennään. Ystävät ja mies ovat olleet hyviä "tuuletuskanavia". Oon saavuttanut nyt jonkinlaisen tasapainon ajatusteni kanssa ja ihan hyvältä tuntuu kaikin puolin. Fyysisiä vaivoja ei ole ollut sen enempää kuin viime raskaudessakaan 5 vuotta sitten: tällä hetkellä jonkin verran liitoskipuja sekä kiristyksiä ja puristuksia siellä täällä (kohdun normaalia kasvua). Aamusokereiden kanssa on ollut koko ajan enemmän ja enemmän ongelmia. Tänään kävin sokerirasituskokeessa ja oikeastaan jo odotan, että neuvolasta soitetaan huomenna, että tarttis alkaa seurata arvoja viikon ajan... En jaksa tällä hetkellä ottaa siitäkään enempiä paineita, sillä noudatan kiltisti oikeata ruokavaliota ja liikun paljon eli en oikeastaan voi itse tehdä tämän enempää asian eteen.

 

mulla nyt tasan 14 viikkoa. olin melkoisen huolissani koko alkuraskauden. syynä kahden vuoden yritys ja tuulimunaraskaus vuosi sitten. eli ensin jännitti juuri se, pysyykö vauvanalku matkassa. mutta ku 12 viikkoa täyttyi ja vallankin viime viikolla, kun vatsa pullahti näkyviin, alkoi suurin huoli hellittää. mullakin tuo ikä mietityttää (41), mutta toisaalta jos nainen on yli nelikymppisenä hedelmällinen niin luonto on silloin sitä mieltä, että nainen jaksaa raskauden ja synnytyksenkin.

on oikeastaan ihanaa olla raskaana! ollaan me kaikki nelikymppiset naiset ylpeitä vatsoistamme ja raskauksistamme, eikö vaan.

yhtälailla muistan huolen aiemmista neljästä raskaudestani 90-luvulla, vaikka olin alle 30-vuotias ja siis fyysisesti paremmassa synnytysiässä. huoli kuuluu tähän juttuun. se kasvattaa sidettä lapseen. oikeastaan sitten vasta ne huolet ja murheet alkavatkin, kun lapsi on syntynyt ja kasvaa. tällä hetkellä kannan huolta murkkuikäiseteni tulevaisuudesta, koulunkäynnistä yms. eli kun olet äiti, olet aina vähän huolissasi.

 

Nimimerkki............monesko..............LA
Hepuli71 (38).........2 lapsi...............1.7.2010, TAYS
Star .......................3 lapsi...............2.7.2010
Päikki (41)..............2 lapsi...............3.7.2010
Jadette (40)............3 lapsi...............6.7.2010
Minni (45)...............2 lapsi...............12.7.2010
Kääkkänä (33)........5 lapsi...............27.7.2010, EKKS
Sukulaku ................2 lapsi...............27.7.2010, Naistenklinikka
Kaislakerttu (43).....3 lapsi..............11.8.2010
Roosamaria69 (40).3 lapsi..............17.9.2010, Naistenklinikka
Pinkki69 (xx)...........x lapsi...............6.9.2010
Miina70 (39)...........4 lapsi...............6.9.2010, LKS
Emily67 (42)...........1 yhteinen.........xx.xx.xxxx
vauvatoive10 (42)..3 lapsi..............28.9.2010 Kätilöopisto
tete-a-tete (41)......5 lapsi..............20.9.2010
miita1969 (40)........3 lapsi..............23.9.2010 Tyks
Unna68 (41)...........3 lapsi..............18.10.2010
Rinja (39)................x lapsi..............xx.xx.xxxx
rinafina (44)............6 lapsi..............3.11.2010
MamaStella (39)......6:s 2 yht..........7.11.2010 Queens Hosp.Cent 6
Ämy (41).................x lapsi...............xx.xx.xxxx


Syntyneet:..........................LA..................Syntynyt
Tirulii (41).............1 yht...........24.01.10.........22.1.2010 tyttö :flower:
Äiti murmeli (42).....4 lapsi.......27.01 2010......1.2.2010, tyttö :flower:
Johanna68 (41)......4 lapsi.......24.4.2010.......28.2.2010 poika :flower:

Kadonneet lampaat
Metsämamma.(43)..xx lapsi..................LA.21.12.2009

Taustajännäilijät:
Annekristiina
Uudi
Mur-mur

 

tete-a-tete, olen samaa mieltä! Äiti on aina huolissaan jostain..itse olen ainakin niin hassu. että jos´ei muuta murhetta ole niin saatan töissä miettiä että laittoikohan esikoinen kaulaliinaa yms. Se vaan kuuluu äitiyteen olla loppuun saakka huolissaan, vaikka sitten niistä 60 v. lapsista =)

Minulla onneksi vuoto silloin loppui lyhyeen, tai ei sitä nyt kyllä voi edes vuodoksi sanoa...ilmeisesti sisätutkimus vähän ärsytti ja antoi väriä paperiin pyyhkiessä..mutta aina se säikäyttää!
Olin viime yön töissä, ja aamulla olin niin huonolla hapella että oksensin kun tulin kotiin. Raskaushormoonit taitaa vaikuttaa tuohonkin, ja lisäksi yöllä vähän huimasi välillä. Eikä ole aiemmin ollut unirytmi näin sekaisin, tai oikeastaan kun ei saa nukuttua ollenkaan niin ei ole edes minkäänlaista rytmiä! En tiedä kauanko jaksaa öitä valvoa, täytyy katsoa seuraava yövuoro vielä ja jutella sitten esimiehen kanssa.

Minulla on torstaina äitipolilla lääkäri ja ultra, olen tietty alkanut jo sitä jännittämään
Onneksi on nyt vapaata ja vasta perjantaina töihin, tuntuu että on aika puhki!

Ja sulais nuo lumet, että näkis kunnolla ikkunasta pihalle

T. Unna ja Toivo 9+3

 

Veitte sanat suustani, aika samanlaisia huolenaiheita meillä kaikilla.
Tänään työpaikan vessassa yökkäsin ja kyökkäsin, en siis oksentanut mutta viittä vaille,
ja katsoin vihertävää naamaani peilistä ja ajattelin että eikö tämän pitäis jo loppua kun olen viikolla 13??
Katselin tänään Doctor Philiä ja siinä oli tosi rankka kertomus 12-vuotiaan Downin Syndrooma-autistipojan perheestä, äidillä oli tosi rankkaa. Murheita on niin monenlaisia.
Itsehän en mennyt verikokeisiin, ja pani taas vähän miettimään. Mutta kun tässä elämässä ei mistään takuuta saa. Pitää vaan elää.

 

Kaari64 oletko kuulolla, miten sulla menee?

 

Unna68, minäkin olen alalla missä tehdään kolmivuorotyötä, ja aikanaan sitä tein monet vuodet, nyt viimeiset viisi vuotta avioeroni jälkeen 8-16 arkisin ja hoh-hoijaa en kyllä pysty kuvittelemaankaan nyt yövuoroa raskaana ollessa, kaikki kunnia Unnalle.....