40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)

Minni kiltti voisitko päivittää minun kohdalleni,että kolmas lapsi,LA 23.9 ja paikka Tyks.KIITOS etukäteen!! =)

 

Hyvää huomenta uudet ystävät!

Hienoa kuulla Vauvatoive, että ultrassa kaikki hyvin! Niin tuosta meidän ehkäisystä...varmat päivät ja keskeytetty yhdyntä...että tosi luotettavat ehkäisymenetelmät meillä olleet käytössä ehkäpä miehenkään ei kannattaisi ihmetellä...eikä itsenikään...tosin kuvittelin oikeasti, etten enää tällä iällä voi raskautua...ehkä olen kuitenkin salaa toivonut...

Mies oli jo eilen ymmärtäväisempi, eikä rumia puheita tullut( tosin ei porsas pyytänyt anteeksi), mutta kuitenkin lopulta alkoi puhua kiivaasti keskeytyksen puolesta. Mulla tuli sitten sellainen karsea rinnastus mieleen, joka kummitteli koko yön päässä niin, että yöunetkin meinasivat mennä....ihan sama toi keskeytys kuin otetaan vaikkapa kihomatolääkkeet ja hetken päästä on riesa veke...loishäätö...yök, yök, yök....KYSEESSÄ ON IHMINEN tai ihmisen alku.....KAMALA ajatus....ei tuu kauppoja....

Saa nähdä, millainen päivä tulee. Itselläni on todella kiukkuinen ja turhautunut olo!


Jollakin taisi muuten olla aika lailla sama laskettu aika, mikä tulee minullekin 18.11. Mukavaa yhdessä jännätä! Ja Vauvatoive, meillä myös ajat aika lähekkäin...

Iloista lauantaita!

 

Glumps, mähän olen listalla nyt ihan ykkösenä! No, onpahan tuohon H-hetkeen kumminkin vielä kivasti aikaa... 5 v. isosisko ei todellakaan onnesta soiennut kun kuuli että veikka olis tulossa, meinasi ettei aio edes katsoa koko vauvaa. Onneksi on aikaa vielä sopeutua ajatukseen. Pitää nyt alkaa urakalla korostaan niitä eri sukupuolta olevan sisaruksen hyviä puolia. Itse olin 6 -vuotias kun aikanaan sain kuulla että mulle oli syntynyt veli, muistan vieläkin kuinka vihainen ja pettynyt olin. Vauva oli muistaakseni sitten kuitenkin melko kiva juttu, kun alkujärkytyksestä toivuin...

Kaarille jaksuja!

 

Aurinkoista huomenta kaikille!

Ensin omaa napaa:
Olen ollut koko viikon töiden jälkeen niin väsynyt, etten ole jaksanut kirjoitella. Tämä väsymys on kyllä järkyttävissä mittasuhteissa, mutta sitkeästi olen päättänyt vaan yrittää pinnistää töissä kun sijaisia on niin vaikea saada.
Koko viikolla ei ole vuotoa tullut, onneksi! Mutta tilasin yksityiselle ultra-ajan ensi keskiviikoksi, keskussairaalan kun tuli aika vasta torstaiksi 25.3...ei kyllä tämän mamman pää kestä odottaa kahta viikkoa, yöunet on olleet niin vähissä tämän viikon kun olen murehtinut. Ja pinna kireällä muutenkin, perhe meinaa vähän minua moittia.. :ashamed:

Kaari; miehesi kuulostaa aivan minun exältäni nyt jo osaan hänelle nauraa näin vuosien jälkeen, mutta silloin ei kyllä naurattanut. Minä tiedän miten pahalta sinusta tuntuu juuri nyt...tuohan on henkistä väkivaltaa pahimmillaan, olen kokenut saman kun aloin odottamaan toista tytärtämme.
En uskaltanut kertoa miehelle ennen kuin 12 viikkoa oli täynnä, hän kun oli sitä mieltä että meille riittää yksi lapsi. Hän mietti raha-asioita, toinen lapsi kuulemma tulisi liian kalliiksi. Joskus miettinyt, että onkohan tuo pienempi tyttö vaistonnut sen jo ihan vauvasta ettei ole ollut isänsä puolelta toivottu, sillä heillä on ollut aina melko kylmät välit. Tyttö ei koskaan halunnut pienenä isänsä syliin, ja nyt eron jälkeen isän luo meno on ollut todella vaikeaa. Olen joutunut ottamaan ammattiauttajiinkin asian suhteen yhteyttä, sillä isä kun oli aluksi todella hankala tytölle. Nyt onneksi asiat paremmin jo!
En osaa paljoa neuvoja antaa, muuta kuin sen että aika voi auttaa asiassa. Toivotaan, että miehesi hyväksyy tilanteen ja antaa pienelle mahdollisuuden tulla. Sillä sitten kun se pieni maailmassa on, niin ei hän voi olla sitä rakastamatta
Iso :hug: täältä sinulle, muista ettet jää asian kanssa yksin!

 

Moi kaikille, onpa kiva, että löytyi tällainen ketju. Pari päivää sitten tein positiivisen testin, kaikin puolin ylläri sellaisen. Vielä en oikein tiedä millä mielin olen, sekavissa mietteissä...Lapsilukumme piti olla täynnä, nuorin täyttää 3v toukokuussa ja oli mun oli tarkoitus pientä omaa bisnestä alkaa pyörittää kohta 12 vuoden kotiäitiysputken jälkeen. Ehdin juuri ennen testiä irtisanoutua työpaikastani, joka on ollut "hyllyllä" siitä asti, kun reilu 11 vuotta sitten sain esikoisemme. Lapsia meillä on viisi, kuutonen olisi siis tulossa *eiks täällä ole silmienpyöritys hymiötä*. Laskettu aika taitaa ajoittua marraskuun alkuun...Jeps, tarkastin laskurilla ja viikkoja on nyt 6, taitaa kohta vaihtua seiskaan. Raskausoireita ei kyllä ole juuri olenkaan lukuunottamatta hirmuista palelua eli ihan samalla tavalla on alkanut kuin aiemmatkin . No, ehkä ajatukseen alkaa pikkuhiljaa tottua. Täytyy lueskella taaksepäin juttuja niin selviää millaista porukkaa täältä löytyy. Ai juu, ikää mulla on 44.

 

Heippa Unna!

Kiitos sanoistasi, on ihanaa saada tukea ihmiseltä, joka oman kokemuksen kautta osaa ymmärtää...! Mies on jatkanut valitsemallaan linjalla, olen kuunnellut koko ajan nyt sitä, etten osaa tehdä mitään oikein...raskaudesta ei ole puhuttu. Olen aika väsy! Huh hui...

Saas nyt nähdä, miten lyttyyn minut on tarkoitus painaa... mieshän harjoittaa sitä muutenkin kuin vain tässä tilanteessa, nimittäin silloin, jos asiat eivät kulje hänen mielensä mukaan....

No se siitä!

Jos olen henkisesti aika piipussa, ei fyysinen olokaan ole kaksinen...pahoinvointi ja väsymys lisääntyvät päivä päivältä...


Rinafina, TERVETULOA mukaan porukkaan! Ylläri oli minullakin! Miten sinun miehesi suhtautuu asiaan? Toivottavasti paremmin kuin minulla. Itsekin olen vielä aivan sekaisin päästäni, mutta raskaus saa edetä!!!

 

Kaari: On vaan niin vaikea antaa neuvoja ettei loukkaisi toista, kenenkään elämää kun ei oikein tiedä. Miehesi vaan kuulostaa niin kovin tutulta...henkinen väkivalta ja toisen itsetunnon polkeminen on mielestäni vielä pahempaa kuin fyysinen väkivalta, minä en ainakaan luultavasti toivu koskaan niistä 13 vuodesta eksäni kanssa. Olen ikuisesti se saamaton lehmä, joksi hän minua nimitti.
Nyt vaan nostat rinnan rottingille ja muistat, että kaikki on loppupeleissä häneltä pois!

 

Unna, mulla sama kokemus, ja lasten kautta jatkuu vielä vuosia. Kiitos sulle :wave: !

 

Kaari: Kiitos tervetulotoivotuksesta. Mun mieheni suhtautuu asiaan tosi hyvin, voisin jopa sanoa, että taitaa olla iloinen tapahtuneesta. Mutta usko tai älä, mä ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu! En viitsi asiaa sen enempää täällä julkisella palstalla repostella, mutta olemme mieheni kanssa kulkeneet pitkän tien, että tähän on päästy. Vuosia mukana oli päivittäinen alkoholin käyttö (ei siis mulla) ja siihen liittynyt henkinen alistaminen. Ja sitten pari vuotta sitten täydellinen elämänmuutos.

Jos tilanne teillä ei muutu, luuletko että rohkenisit pyytää keskusteluapua esim. neuvolasta? Monella kunnalla on perhetyöntekijä tms. Hieno juttu, että olet noin varma omassa päätöksessäsi. uskon siihen, että elämä kyllä kantaa

 

roosamaria, meillä onneksi tytöt jo osaavat antaa isälleen takaisin. En ole koskaan sanonut heille mitään pahaa isästään, mutta eiköhän tuo ole itse kämmännyt maineensa lasten silmissä. Armoton ruikutus ja narina heillekin, jos ei kaikki mene kuin hän ajattelee. Ja isompaa tyttöä meinaa komennella ruoanlaitossa kuten meikäläistä konsanaan...No, tytöt vaan yksinkertasesti ilmottavat että eivät mene isälleen, jos hän on oikein vaikealla tuulella. On jonkin verran mies jopa oppinut, ja tytöt osaavat pitää toistensa puolta todella hyvin. Ja saavat itse valita että menevätkö isän luo vai eivät.
Näitä narsistimiehiä on aika paljon liikkeellä näköjään, kun tähänkin ketjuun mahtuu jo näinkin monta Ja jännä juttu, että kuinka näissä liitoissa on jokaiseen ristiriitaan aina syy naisessa....minulle ainakin sanottiin usein tyyliin: "jos et olisi sellainen ja tälläinen, niin minun ei tarvitsisi tehdä tai sanoa näin".
Eksälläni on uusi naisystävä ja siellä taitaa olla aika kova luu miehellä vastassa, koska olen ymmärtänyt että hän saa aina välillä porttikiellon tämän naisen luo. Eli oisko löytänyt voittajansa?
Minun mieheni on tyttärilleni paras mahdollinen isäpuoli, pärjäävät keskenään todella hyvin. Mieheni on sellainen rauhallinen ja luotettava nallekarhu, joka ei koskaan korota ääntään. Jos joskus täytyy näille murrosikäisille tytöille olla vähän tiukempi, niin hän esittää asian rauhallisesti ja yleensä lopputulos on paljon parempi kuin että minä hyppisin tasakäpälää ja raivoaisin ressukoille
Voi kun toivon että Kaarin tilanne tulisi paremmaksi!!
Niin ja roosamaria, yritä olla välittämättä...he kun raukat eivät tajua, että meillä äideillä on se kaikki rikkaus maan päällä kun meillä on lasten rakkaus ja kunnioitus..sitä tarkoitin kun kirjoitin aiemmin, että loppupeleissä se on mieheltä kaikki pois

 

rinafina Teretuleman tänne pöppövattasiin ja onnea ylläri pylläristä!!:wave::heart:..itsekkin 44v ja vielä tänne haaveilen pääseväni masua kasvattelemaan (..pienen hetken jo käväisin..km 26.1. 2009)


..voi..sanonko..p**ka noita miehiä, on ne niiiiiin:headwall:..ÄÄÄLIÖITÄ..ainahin välistä ..onko niillä siis kaikki "toiminta" tuolla haarusvälissä, vai mitä!!??

Ihan kauhean, hurjan paljon jaksuja&voimia niitä tarvitseville..ja:attn:Olette tärkeitä, muistakaa se ladyt!!!:wave::heart:

 

Kamalaa Unna! Joka ainoa sanasi on kuin minun elämästä, mukaan lukien tuo saamattomaksi lehmäksi nimittely, tosin nykyään olen luuseri tai vajakki.... Kiitos tuesta naiset!

Hirveää kuulla, että muutkin ovat joutuneet kokemaan tuollaista!

Rianfina, onneksi teillä asiat korjaantuneet!

Nyt ei voi oikein kirjoittaa enempää, mies maisemissa....

Palataan ja kerran vielä KIITOS :heart:

 

Nimimerkki............monesko..............LA
Hepuli71 (38).........2 lapsi....................1.7.2010, TAYS
Star ....................3 lapsi....................2.7.2010
Päikki (41).............2 lapsi....................3.7.2010
Jadette (40)..........3 lapsi....................6.7.2010
Minni (45).............2 lapsi....................12.7.2010
Kääkkänä (33).......5 lapsi....................27.7.2010, EKKS
Sukulaku ..............2 lapsi...................27.7.2010, Naistenklinikka
Kaislakerttu (43).....3 lapsi...................11.8.2010
Roosamaria69 (40)..3 lapsi...................17.9.2010, Naistenklinikka
Pinkki69 (xx)..........x lapsi....................6.9.2010
Miina70 (39)..........4 lapsi....................6.9.2010, LKS
Emily67 (42)..........1 yhteinen..............xx.xx.xxxx
vauvatoive10 (42)..3 lapsi....................28.9.2010 Kätilöopisto
miita1969 (40)........3 lapsi....................23.9.2010 Tyks
Unna68 (41)...........3 lapsi...................18.10.2010
Kaari64 (45)...........4 lapsi...................18.11.2010
Rinja (39)..............x lapsi....................xx.xx.xxxx
rinafina (44)...........6 lapsi...................marraskuu

Syntyneet:..........................LA................Syntynyt
Tirulii (41).............1 yht........24.01.10.........22.1.2010 tyttö :flower:
Äiti murmeli (42).....4 lapsi.......27.01 2010......1.2.2010, tyttö :flower:
Johanna68 (41)......4 lapsi.......24.4.2010.......28.2.2010 poika :flower:

Kadonneet lampaat
Metsämamma.(43)..xx lapsi..................LA.21.12.2009

Taustajännäilijät:
Annekristiina
Uudi
Mur-mur

 

Tervetuloa rinafina ja onnittelut plussasta.

Täällä on joitakin muitakin uusia käynyt kirjoittamassa, ilmoitelkaa tietoja niin laitan listalle.

 

Niin ja kas vain minullakin exä oli sellainen että aina tein kaikki väärin ja kerran kuukaudessa (joskus useammin) tunnin yhteen soittoon huusi, hakkui ja reposteli kaikki mun sanomat ja sanomatta jättämät asiat koko kuukaudelta. Kun tämä henkinen väkivalta ja alistaminen ei sitten riittänyt niin sitten pahoinpiteli mua myös fyysisesti, kerran meinas henkikulta lähteä. Mulla on sama juttu kuin Unnallakin, eli en kyllä koskaan toivu niistä 14:sta vuodesta...välillä vielä tulee uniin. Mulle tuli stressin ja paineiden myötä mm. paniikkikohtauksia ja elämä meni vaikeeksi, nyt niitä ei ole ollut moneen vuoteen, eli ihan siitä kyllä johtui. Pakko sanoa että onneksi ei tehty/saatu yhteistä lasta, ei tartte enää ikinä nähdä kys. henkilöä.

Nyt todellakin tosi hyvä mies varmaan eri planeetalta...pakko olla

Paljon jaksuja sulle Kaari.

 

..täällä yx yökyöpeli, pöllöinen..

Tuli pakottava tarve vielä sanoa/kirjoittaa..

Tuosta arvostuksesta.."Jos arvostat itse itseäsi, osaat sitä vaatia myös toisilta"..se ei ole aina helppoa, tiedän..mutta kun tuon tiedostaa ja siihen kykenee, on jo KAIKKI oikiasti helpompaa..

Miun eksikon isä oli juoppo renttu(taitaa olla vielähin)--5v yhteiselon jälkeen MINÄ aloin arvostamaan ittiäni ja lähdin eri teitä kulkemaan..tämän pienen poikaseni isukki on TÄYSIN toista maata..tai eri planeetalta, niin kuin Minni007 sanoit mukavasti nykyisestäsi..
..tosin täydellisiä ei olla kumpainenkaan, mies tai mie..mutta arvostaa täytyy toista-se tärkiää!!(hakusessa meillähin aika ajoittain..)

Älkää siis naiset suostuko kynnysmatoiksi..lämmin ISO halitus jokaiselle naiselle :heart::hug::heart:
..meidän naisten kuuluisi aina pitää yhtä:heart: ..tämä maailma on kuitenkin NIIN miesten..

 

Tervetuloa rinafina, nostan hattua että kuutonen tulossa !
Jotkut miehet panikoi jo tokasta ja kolmannesta, teillä on jo aika iso perhe ja kiva että mies on iloinen.

 

Heissan! Tervetuloa rinafina. kaari64 sulle paljon voimia. Mullakin on jostain kumman syystä törmäytynyt noita narsisteja elämään, jotka nostavat itseään toisen kustannuksella. Tässä ihmissuhteessa menee paremmin, mutta kyllä tämänkin kanssa saa riidellä ihan tarpeeksi Yksi hyvä puoli on se, että olen oppinut pitämään puoliani ja samalla toisen kunnioitus nousee kuten täällä sanottiin. Ennen olin aika nössökkä ja miehet haukku mua just vaikka miksi. Henkistä väkivaltaa, josta onneksi osasin irtautua.
Mä olen vähän kipeänä täällä. Makoile ja taidan jättää huomisen työpäivän väliin.

 

vauvatoive10 Niin, vaikka kaikenlaista parisuhderintamalla onkin vuosien varrella tapahtunut, asuimme jopa jonkin aikaa erillään, niin jokaisesta muksusta mies on ollut iloinen. Ja mehän ollaan tällä seudulla lähes pienperhe , täällä asuu paljon sellaisia perheitä, joilla vakaumuksensa mukaan on paljon lapsia....meillä ei todellakaan vakaumuksia ole, ihan pelkkää järjenköyhyyttä tämä on

 

rinafina vai että lapsimäärä teillä "järjenköyhyyttä".. ..elämän suolahan ne lapsoset on:heart:

 

Rinjalle pikaista paranemista!!!:wave::heart:..juu ja kanattaakin jäädä kotio ittiään parantelemaan niin pitkään kun tauti talttuu

 

mur-mur Kyllähän ne pääosan aikaa ovat se suola, mutta kyllä välillä muuttuvat aika etikkaisiksi = tappelupäivät :/ . Ja järjenköyhyyttä sikäli, että joku niksahdus päässä täytyi tapahtua, sillä 3-kymppisenä olin vielä sitä mieltä, että ei kiitos lapsia mulle -sain siis esikoisen 33v.

 

rinafina no toki toki, niittä "etikkäpäiviäkin" ja välillä tuntuu, että koko ajan vieläpä :/ ..niin ja luulenpa, jotta siulla on vain tuo biologinen kello alkanut raksuttelemaan silloin kolmenkympin jälkeen

..näin monelle käy ja aika yleistymään päin vieläpä näyttäisi olevan, jotta ensimmäinen lapsi saadaan vasta yli 30v..ei ole vain ehkä aiemmin sitä "sopivaa" siippaa" löytynyt tai muuta elämässä sellaista, jolloin se vaavin haluaminen jää..

Itse sain esikoni 21v ja siinäpä vierähtikin seuraavat 17v kahdelleen tytön kera.. 09/03 löytyi sopiva mieheke ja 11/04 sitten poikanen syntyikin..

Luulin hänen olevan se "iltatähti"..vaan vielä kuume iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta!! ..nähtäväksi nyt jää, vieläkö minä sen yhden pienen pienen saan:heart: kun sitä edellistä onnea kesti surukseni vain sen 7rv..
Elokuussa pamahtaa 45v plakkariin ja siihen asti "annan" itselleni luvan kuumeilla..

 

Hei vaan

Täällä on taas niin mainiot jutut, ettei voi muuta kuin käkättää...vai järjenköyhyyttä .

Niin, oikeassa olette siinä hyvät naiset, ettei itseään saisi antaa kohdella huonosti. Olen aina ollut liian kiltti ja kuoliaaksi ymmärtäjä ...siksipä opiskelen sossutätiksi...siellä niitä ymmärrettäviä vasta riittääkin

Kiitos tästä hupaisesta hetkestä!!!

 

..vai kiltti ja kuoliaaksi ymmärtäjä kaari64 on..mutta ethän kuiteskaan IHAN liikoja ymmärrä..ethän?.. :heart: