Huomenta vaan kaikille!
Täällä kirjoittelee itkuinen ja lohduton äitee.
Puhuin eilen illalla miehen kanssa. En kertonut, että olen jo tehnyt testin, vaan sanoin, että on vahva epäilys siitä, että voisin olla raskaana.
Hänen reaktionsa oli kamala. Hän vaatii minua tekemään keskeytyksen. Hän sanoi, ettei halua mitään vauvaa ja minulla ei ole oikeutta tehdä häntä enää isäksi, koska hän ei halua! Sain kuulla kunniani, minut haukuttiin pataluhaksi. Hän jopa väitti, että olen tainnut tahallani aiheuttaa koko asian ja mistä hän senkään tietää, kuka on isä(en ole koskaan pettänyt miestäni). Hän jopa kaivoi esille tuon keskenmenoon päättyneen raskauden, joka on minulle raskas asia ja sanoi, että silloinkin olin itse syypää kaikkeen mitä tapahtui, mitäs olin "hankkiutunut" omin luvin raskaaksi.
Huh, olen aivan rikki. Heti, kun heräsin, alkoi itkettämään.
Minä en voi tehdä mitään keskeytystä, uusi pieni on tehty samoista aineksista kuin nuo rakkaat pojat, rakas jo nyt minulle, kun alkushokista selvisin.
Kerroin miehelle, että arvasin, miten hän suhtautuu ja siksi olen miettinyt jopa sitä, että lähden poikien kanssa ja teen vauvan yksin, enkä velvoita häntä mihinkään, johon hän totesi, että ai, nyt meinaat ruveta sitten kiristäjäksi.
Voi hyvä Jumala, olen minä nyt tilanteessa. Ja vaikka lopulta mies pystyisikin hyväksymään tilanteen, kuinka voi unohtaa nuo kaikki kauheudet, joita hän syyti silmilleni...
Anteeksi, tämä toivoton teksti, minulle ei ole ketään, jonka kanssa voisin puhua, olen aivan yksin tämän asian kanssa!
Kiitos, kun olette olemassa... :'( :'( :'(
..tuo on vain valitettavasti aika tyypillista mieheltä, että syytetään naista, jotta hän t a h a l l a a n olisi raskautunut ihan ittekseen..
