40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)

Voi Uudi, siun lämpimät toivotuksesi ja muistamisesi tulivat perille-Kiitos kaunis rakas ystävä:heart:..ja ihana kun miun pientähin muistat rukouksissasi

Kiitos myös teille kaikille muillehin ihanat, miun olo on taas paljon pare=) ..ja hiukkasen pieni toivon kipinäkin siellä jossain..:heart:

..en tiedä, hätikönkö nyt liikaa..miun olo on vain ollut NIIIIN toisenlainen, outokin tämän raskauden aikana ja tuntuu että KAIKKI peloittaa ja askarruttaa mieltä :ashamed: ..sitä kun tietää nämä realiteetit nyt niin hyvin..tätä tämä nyt on ja loppuun saakka pakko katsoa, kävi sitten miten kävi. Enpä olisi ihan aikuisen oikeasti uskonut että näin iso hätä tulisi jo alkumetreillä ..toivon sydämestäni että sinne"parempaan" suuntaan mennään koko ajan ja että voisin sanoa myöhemmin.."loppu hyvin, kaikki hyvin"

mur-mur..ja se niin toivottu pienen pieniäinen 6+6 :heart:

 

Halauksia mur-mur ja kovasti voimia sinulle! :hug:
Jokainen raskaus on ihme ja jokainen alku on toivoa!


Itse kipristelin supistuksissa viime yön, mutta mitään ei sitten tapahtunutkaan.

 

Laitan tännehin saman tekstin kuin kuumeilijat puolelle.

Halusin tulla vielä kertoilemaan viimeisimmät uutiset..

Aamulla neuvolasta soitettiin ja kyllä minä sieltä pilvilinnoista putosin ryminällä..

Terveydenhoitaja kertoi juuri sen, mitä EN olisi halunnut..

..hän sanoi heti että älä mene lapsen kanssa ultraan, uutiset ovat todennäköisesti huonoja..hän sanoi myös että eka ultrassa miulta löytynyt ruskuaispussi ja amnio ontelo, joka ei vastannut viikkoja-huomattavasti pienempi..epäilenkin kehityksen pysähtyneen tuonne rv 5 kohdilla. Tuolla minun hcg:n nousulla ei elävää siellä masussa 99% varmuudella ole..ja en takerru enää tuohon 1%.. Lääkäriltähän minä tätä asiaa kyselinkin eka ultrassa mutta ei hän siinä vaiheessa sanonut juuta eikä jaata, pitäisi vain odottaa seuraavaan ultraan..joten sinne menen alkuperäisen suunitelman mukaisesti 18.1..sekin käynti valmiiksi ahdistaa kun tietää jo vastauksen edeltä..


Terveydenhoitaja oli asiallinen ja empattinenkin, sanoi että näin joskus käy ja ehkä parempi kun se tapahtui jo nyt tässä vaiheessa kuin myöhemmillä viikoilla. Hän oli selvästi jutellut lääkärin kanssa minun tapauksestani ja oli aidosti pahoillaan. Uskon kyllä täysin mitä hän jutteli ja luotan ammattitaitoonsa..sitä ei vain haluaisi kuulla niitä huonoja uutisia, satuttavat..

Kyselin että miten yleensä toimitaan tämän jälkeen?..lääkäri antaa lähetteen sairaalaan ja n. 1vko:n päästä kaavinta-ei lääkkeellistä tuon tulppariskini vuoksi.

Halusin tämän kertoa nyt koska en jaksa ihan heti täällä käydä..jossain vaiheessa sitten ilmoittelen kuulumisia..

Pienelle poikasellehin tästä juttelein jo varovaisesti ettei säikähdä jos Äitiä itkettää kovastikkin..kerroin miten hän on maailman tärkein&rakkain miulle ja isälle..kyllä hän pahoillaan on, näen sen..mutta onneksi lapset näistä pääsevät yli nopeaan..on paljon kavereita, touhuiluja ja leikkimistä


Kovasti teille kaikille toivottelen ihanaa&hyvää raskausaikaa, sekä mukavaa jatkoa!!!!:heart:

mur-mur

 

Hei, Mur- Mur

:hug: ja voimia :heart:

 

Lämmin virtuaalihalaus, mur-mur!

 

Olen pahoillani mur-mur :'( . Muistan niin elävästi vielä omat kokemukseni viime keväältä. Se suru on aina sydäntäsärkevä, kun on muutenkin herkässä tilassa :hug:

 

Tännekin esitän syvät pahoitteluni mur-mur että noin ikävästi kävi! :'( :hug: Voimia ja jaksamista teille koko perheelle! :hug:

 

Pahoittelut Mur-Mur:lle. :hug:

 

mur-murille suuret pahoitteluni! On tämä rankka laji. Voimia tuleviin viikkoihin.

 

Mur-mur :hug: :hug: :hug: :heart: Voimia tulevaan. Olen syvästi pahoillani.

 

Rakas mur-mur kirjoitin jo tuonne toisellekin puolelle, mutta vielä tähän. Sanaton olen tosi pahalta tuntuu. Silti rukoilen vielä sen 1 prosentin puolesta. Voimaa koko perheelle. :hug: :heart:

 

Olen pahoillani mur-mur. Kyllähän tää raskaanaolo on kaikkea muuta ku varmaa
Tähän sellainen halihymiö,jota en läppärillä saa.. ethän poistu pinosta kuitenkaan ennenkö on ihan varmaa,että pieni ei jaksanut.

Mulla nyt istukkabiopsia takana, hyvin meni mutta melkoiset supparit seuranneet tänään ja kyllähän se huolestuttaa kun sitä vertakin tuli alkuviikosta. Vaan eipä auta ku odotella, tulokset pelottaa vaikka tällä kertaa down-riski oli 1:6700. Perinnöllisyyslääkäri kuitenkin muistutti et todellinen on 1:100 kun on yksi down-raskaus ollut alle 35-vuotiaana.

Jotenkin hirmu takakiree olo, ärtyisä,itkuinen ja pahantuulinen. Kiukututtaa kaikki mukamas.
lähdenpä murisemaan itsekseni..

 

Nimimerkki............monesko..............LA
Metsämamma.(43)..xx lapsi...................21.12.2009
Tirulii (41).............1 yhteinen..............24.01.2010
Äiti murmeli (42).....4 lapsi....................27.01 2010
Johanna68 (41)......4 lapsi....................24.4.2010
Hepuli71 (38).........2 lapsi....................1.7.2010, TAYS
Star ....................3 lapsi....................2.7.2010
Päikki (41).............2 lapsi....................3.7.2010
Jadette (40)..........3 lapsi....................6.7.2010
Minni (45).............2 lapsi....................12.7.2010
Enkelinäiti (33).......5 lapsi....................27.7.2010, EKKS
Sukulaku ..............2 lapsi....................27.7.2010, Naistenklinikka
Kaislakerttu (43).....3 lapsi...................11.8.2010
Erka (36)...............3 lapsi...................24.8.2010
mur-mur (44)..)......3 lapsi/2 yhteinen....4.9.2010, KYS
Roosamaria69 (40)..3 lapsi...................17.9.2010, Naistenklinikka


Taustajännäilijät:
Annekristiina
Uudi

 

Enkeliäiti kovasti tsemiä sinne, toivotaan että tulee hyvät tulokset biopsiasta,jaksamista. Kauanko joudut odottamaan tulosta.

Minni 14+4

 

Meen näillä näkymin ultraan ens tiistaina. Ne raskausoireet on tosiaan laimentuneet huomattavasti ja muutos oli yhtäkkinen . Soitin neuvolaankin asiasta et miks ei oo enää huono olo vaikka vasta rv 8+4. Neuvolantäti ei pitänyt asiaa mitenkään outona tai ihmeellisenä. Sitten meniin taas lukemaan netistä vanhoja keskusteluja palstoilla hakusanazna raskausoireet loppuivat ja sain itseni hermostutettua uudestaan . Jos kaikki on hyvin niin sitten pääsen tosi helpolla jos oireet nyt jo helpottaa.
Nukuin viime yönä varmaan vaan tunnin kun esikolle (3v) nousi korkee kuume alkuyöstä. Ei oo nuhaa, yskää, kurkkukipua mutta kuumetta riittää. Meillä ei yleensä olla koskaan kipeenä niin huolestuttaa heti tuollainen. Sitten kun ei tuo edes syö kunnolla niin... Hän kjun on aina ollut tuollainen laiheliini ja huono syömään niin heti huolestuu kun ryuoka maistuu vielä tavallista huonommin ja paino laskee. No kattelen nyt pari päivää ja ens viikolla sitten täytyy toimia joa kuume vielä jatkuu.
Mulla on eka neuvola ens keskiviikkona ja samana päivänä kuopuksen 2v hammasläääkäri. Siellä neuvolassa ei varmaan rv9+1 vielä kuunnella sydänääniä ???? Sitten ei tarttis mennä ultraan jos tietäis et sydänäänet kuulis keskiviikkona. Inhoon kuitenkin epävarmuudessa elämistä ja koska viimeksi gyne otti vain kelakorvausten jälkeen 40 euroo niin meen samalle uudestaan ja katotaan tilanne niin ei tartte np-ultraan asti mietttiä.

 

Enkelinäidille toivotan hyviä tuloksia. :heart:

Erkalle myöskin tsemppiä ja toivotaan, että masussa kaikki hyvin. :heart:

 

erka Mulla ekassa neuvolassa kuunneltiin sydänäänet. Mulla viikot oli kyllä silloin vähän enemmän: 10+4.

Nyt rv 16+1 alkaa normihousut kinnata mahan kohdalta. Ensi viikolla on pakko käydä ostamassa äippähousut tai sitten pitää tehdä normihousujen napinläpeen ja nappiin jokin kuminauhaviritys.

 

Halauksia mur-murille, minkäs teet, kun ei ole asia omissa käsissä...
Kirjoittelen nyt pitkästä aikaa kuulumisia itsekin. Kävimme ekassa ultrassa (np-ultra) siis ja tulokset tässä: niskaturvotus 0,9 mm, mikä on kuulemma ok arvo (en ole näistä niin perillä).
Erkalle terveiset: mullakin raskausoireet loppui jo varmaan viikko sitten. Ja niinpä ultraankin menin kovin pelokkain mielin. Ihan turhaan. Kätilö oli heti, että hei, onhan täällä joku! Ja siellä se heilutteli leijonanpentu niin käsiään kuin jalkojaankin. Ja minä tietysti heti tippa linssissä
Nyt joudun muihin hommiin, myöhemmin lisää. Tsemppiä kaikille
t. sukulaku ja leijonanpentu rv11+6

 

Erka, olin varmaan samoilla viikoilla kun kans oireet katos...tää on tällaista...piinaavaa.

Mä kävin tänään ostamassa uudet housut (kahdet jopa) kun on parit enää joita voi pitää, ostin tosin ihan normihousuja koko vaan vähän isompi, alennuksesta kun osti niin ei ollut kalliita. Mulla on varsinkin töissä on hankalaa kun istuu ja joudun pitää nappeja ja vetskaa aina auki. Mäkin olen miettinyt tuota kuminauhaviritystä. =)

Minni 14+5

 

Voi Mur-mur miten ikäviä uutisia luinkaan täältä. Olen niin pahoillani puolestasi. Toivon kuitenkin vielä pienen pieniäisen jaksaneen ja kaiken kääntyvän vielä hyväksi :heart: !!

Mä olen joutunut hankkimaan jo yli kaksi viikkoa sitten äippähousut. En kertakaikkiaan pystynyt töissä olemaan, kun housut kiristivät. Oli kyllä ihana vetästä sopivat ja tukevat housut jalkaan ja mahakin näyttää pienemmältä.

Päätin sitten loppujen lopuksi mennä lv-punktioon. Nyt olisi tiistaina aika. Kauheita painajaisia olen nähnyt toimenpiteen epäonnistumisesta ja keskenmenoista. Hoitajat riitelivät unessani kenen työvuoroon kuuluu punktion teko ja joku sen sitten kiukussapäin tuikkasi suoraan sikiöön...

Olen ollut tuntevinani pienen pieniä hentoisia liikkeitä masussani iltaisin, kun rauhoittuu makuuasentoon. Niin jänniltä tuntuvat, mutta voivat vielä olla mahan murinoitakin .

Jadette 15+5

 

Tsemiä Jadetelle punktioon. Pääsitkö sinne kun "vain" halusit, täällä meillä jos niskapoimu ja veriseula ei anna merkkejä niin punktioon ei pääse, ellei sitten ite maksa.

Mä ajatellut jo että koska vois noita liikkeitä tuntea, toiselta palstalta luin että (jo) viikolla 12 joku oli tuntenut......

Olen illalla myös nukkumaan mennessä yrittänyt "kuulostella", mutta vielä ei kyllä mitään.

Mulla on torstaina eka lääkäri, vähän jännittää sekin.

 

Heipsis!

Minä tunsin ekat liikkeet vko lla 17...

Ihanaa masun kasvatusta

 

Reilun viikon verran eli rv15+ lähtien olen tuntenut pieniä perhosensiiven kosketuksia masussa. Välillä tuntuvat reilustikin tietyssä kohdassa ja välillä on ollut päiviä, ettei ole tuntunut juuri mitään. Joka tapauksessa maailman ihanimpia tunteita. :heart: Siinä unohtuu selkäkivut ja muut turhanpäiväiset kolotukset.

 

Onpa ihanaa, kun teillä monilla tuntuu jo liikkeitä. Mun mahassa on vielä toistaiseksi ihan toisenlaista liikehdintää. Oikeastaan eilen ekaa kertaa en meinannut pystyä mitään syömään, kun ei maistu. Painokin on jo laskusuunnassa. Täytyypä keksiä sellaisia ruokia, joita pystyy syömään. Tänään kävin kaupassa, ja mukaan tarttui karjalanpiirakoita, raejuustoa sekä maustamatonta jogurttia myslin kera. Maistuivat ihme kyllä tosi hyvältä kävelyreissun jälkeen

Minua on myös vaivannut kummallinen kylki/ylävatsan kipu. Mistä ihmeestä sekin voi johtua. Kävin kyllä eilen ja lauantaina hiihtämässä, että oliskohan syy siinä, jos rasitin itteäni liikaa.

Hiivatulehdusta myös pelkään, kun limakalvot tuntuu aroilta, vaikkei mitään erityistä vuotoakaan ole. Toisaalta voi olla, että raskaus tekee limakalvot herkemmiksi pesulle ja ärsytykselle. Ajattelin ensin kokeilla bepanthenia, vähän niinkuin vaippaihottumaan

Tuolla syyskuisten ketjussa ja 40+ kuumeilijoissa on ollut keskustelua parisuhteen ongelmista. Mulla on myös kokemusta vaikeasta ihmissuhteesta, joka vaikuttaa mun elämään lasten kautta yhä. Ero voi olla joskus hirveä prosessi, kuten minulla, mutta silti tiedän ettei paljon vaihtoehtoja minun kohdalla olisi ollut Tällä hetkellä olen ihmissuhteessa, jossa vastaavia ongelmia ei ole, ja odotuskin tuntuu ihan erilaiselta kuin kahden edellisen lapsen kanssa.

Olen tällä hetkellä työttömänä, mutta yhteen työpaikkaan hain, kun en vielä tiennyt raskaudesta. Nyt jännittää, jos pääsenkin sinne. Miten ja milloin pitäisi kertoa raskaudesta? Voiko työnantaja muuten olla jatkamatta koeajan jälkeen työsopimusta, jos on raskaana?

Roosamaria ja Nuppunen rv 5+4 :heart:

 

Mä kans kävin lukemassa 40+ kuumeilijoista tuota parisuhdenongelmakeskustelua. Itsellä on myös kokemus väkivaltaisesta (fyysinen/henkinen) miehestä (14 vuotta) joista jo psyykkisiä oireitakin tuli itselle, osan niistä tajusi vasta eron jälkeen, kun niihin oireisiin tottui. Moni kysyy, että miksi noin kauan kestit, mutta sitä vaan luulee että väkivaltainen puoliso muuttuu kun taipuu sen tahtoon...mutta näinhän se ei mene. No nyt onkin sitten eri asia ja olen valtavan onnellinen ja yhteinen vaavelikin tulossa :heart:

Työnantajalle pitää ilmoittaa kaksikuukautta ennen laskettua aikaa. Koeajan jälkeen työnantajan ei ole jatkettava työsopimusta, koska koeajan jälkeen työantaja (ja työntekijäkin) voi työsopimuksen purkaa syytä kertomatta.

Minni 15+0