Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Roxanne, post: 31767520, member: 138855"]</p><p>Viimein ehdin päivittelemään tällekin puolelle: meille syntyi vajaa viikko sitten pikkuinen ja uskomattoman suloinen poikavauva. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite21" alt=":love:" title="Rakkaus :love:" data-shortname=":love:" /> Nyt ollaan jo muutama päivä oltu kotosalla ja opeteltu elämää uuden tulokkaan kanssa. Ihan hyvin on sujunut, vaikka onhan tämä tietenkin todella sitovaa, ja univaje saa olon tuntumaan ihan zombilta. Mutta on tämä myös aivan ihanaa ja todella ainutlaatuista aikaa, josta haluaa ottaa kaiken irti. Lykkään tämän viestin loppuun synnytyskertomukseni, jonka tosin postasin jo tuonne toiseenkin ketjuun (alkionsiirroista plussanneet). Ajattelin että se on kiva laittaa myös tänne heti <strong>HH</strong>:n jutun perään. Aika monivaiheinen synnytys meillä molemmilla näemmä oli, ja monia samoja fiiliksiä ja tuntemuksia voin kyllä hyvin tunnistaa.</p><p></p><p>Muutenkin oli tosi kiva lukea <strong>HH</strong>:n vauva-arjesta. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Ihanan rennosti osaat suhtautua asioihin, ja se on hieno juttu – mitäpä näistä liikoja stressejä ottamaan! Jokainen perhe tekee ne valinnat ja työnjaot, jotka itselle parhaiten sopii, eikä niihin ole muilla mitään sanomista. Kuulostaa kyllä siltä, että sun miehesi on todellinen aarre! Eipä kyllä omassanikaan ole kuin kiittämistä, mäkin olen saanut keskittyä lähes pelkästään imetykseen ja mies on hoitanut kaiken muun viimeisen päälle. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite21" alt=":love:" title="Rakkaus :love:" data-shortname=":love:" /></p><p></p><p><strong>Vikuriinalle</strong> kovasti tsemppiä loppumetreille, jos et ole vielä omaa nyyttiä syliin saanut! Ja eikös <strong>Jimimakin</strong> ala olla jo loppusuoralla?</p><p></p><p><strong>Elysee</strong>, teillä onkin melkoinen suurperhe, onnea siitä! Vilskettä ja vilinää varmasti riittää. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Toivottavasti huono olo helpottaa pian.</p><p></p><p><strong>Imetyksestä</strong> oli täällä puhetta, ja nyt vajaan viikon kokemuksella voin sanoa että kyllä, kivuliasta on. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /> Mulla meni heti synnärillä nänninpäät haavaumille, ja maidon noustua rinnat on olleet muutenkin arat. Meidän poika on tosi ahnas imemään, ja kun tuo pikku piraija iskee suunsa kiinni tissiin niin kyllä siinä aina tuskan parahdus pääsee. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite26" alt=":censored:" title="Sensuroitu :censored:" data-shortname=":censored:" /> Vähitellen rinta sitten turtuu kipuun, mutta kokonaan kivutonta imetyshetkeä ei ole vielä tullut. Toivottavasti homma nyt helpottaisi pikkuhiljaa kun rinnat tottuu touhuun. Mä en ole oikein löytänyt mieluisaa imetysasentoakaan. Tai no, kyljellä maaten homma kyllä menee, mutta kun en jaksaisi makoilla sängyllä tuntikausia joka päivä. Mulla on sen verran pienet rinnat, että jos imetän istuallaan niin joudun kasaamaan hirveän tyynyröykkiön syliini, ja siitä vauva tuntuu aina valahtavan jotenkin hankalaan asentoon jä kädetkin väsyy siinä äheltäessä.</p><p></p><p>Mä epäilen myös, ettei multa tule maitoa mitenkään kovin vuolaasti, vaikka vauvan painonlasku oli kyllä ihan normaaleissa rajoissa ja nyt paino on jo kääntynyt nousuunkin. Saatiin onneksi lupa antaa lisämaitoa, jos vauva ei tunnu tulevan kylläiseksi, ja sitä ollaan nyt annettu kerran päivässä, yleensä yötä vasten jotta vauva nukkuisi vähän pidemmän pätkän kylläisenä. Onneksi kaikki muu vauvanhoito on sujunut ehkä jopa helpommin kuin kuvittelin, joten kyllä nämä imetyksen haasteet ihan hyvin kestää. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Tämä nyt tällä erää, hyviä vointeja kaikille ja kertoilkaa kuulumisia! Loppuun siis vielä synnytyskertomus:</p><p>---</p><p>Mulla ei ollut koko raskausaikana yhtään supisteluja eikä muitakaan synnytystä enteileviä merkkejä, joten olin jo varautunut siihen että raskaus voi mennä selvästi lasketun ajan yli. Päivä LA:n jälkeen eli perjantaina 17.11. mulla kuitenkin meni maha iltapäivällä sekaisin, minkä olin kuullut voivan olla merkki lähestyvästä synnytyksestä. Kun sitten istuin illalla koneen ääressä, tunsin yhtäkkiä että jotain holahti housuihin. Juoksin vessaan jossa vettä vielä lorisi jonkin aikaa. Soitin synnärille ja pyysivät sinne näytille, mutta koska kohdunsuu oli edelleen kiinni eikä kunnon supistuksia ollut, passittivat takaisin kotiin ja pyysivät tulemaan su-aamuna käynnistykseen, jos synnytys ei ennen sitä ala luonnollisesti. (Muuten käynnistys olisi kai ollut jo la-iltana eli 24 h vesien menosta, mutta kuulemma eivät tee käynnistyksiä yötä vasten).</p><p></p><p>Seuraavana yönä ja päivänä tuntui jotain supisteluja, mutta ne olivat aika harvassa eivätkä vielä kovin kivuliaita. Kun sitten menin sänkyyn illalla vähän ennen puoltayötä, supistukset muuttuivatkin selvästi kivuliaammiksi ja säännöllisemmiksi. Niitä tuli läpi yön noin 10-15 minuutin välein, ja lähes joka supistuksella lorahti kunnon annos lapsivettä. Sain rampata vaihtamassa sidettä puolen tunnin välein eikä sekään aina riittänyt. (Myöhemmin kuulin että uutta lapsivettä tosiaan muodostuu koko ajan vesien menon jälkeenkin, ja se nimenomaan kertoo siitä että istukka toimii hyvin.) Yritin nuokkua yön puoli-istuvassa asennossa, sillä siten supistukset tuntuivat hiukan siedettävämmiltä kuin makuulla. Joka tapauksessa yö oli todella tuskallinen, ja kun aamulla lähdettiin synnärille, en ollut nukkunut silmäystäkään.</p><p></p><p>Kun päästiin sairaalaan, lääkäri totesi että kohdunsuu olikin auennut 2-3 cm (vaikka siihen yleensä vaaditaan tiheämpiä supistuksia ensisynnyttäjillä). Hän totesi ettei käynnistystä tarvittaisikaan, ja siirryttiin siitä sitten heti synnytyssaliin. Päivän aikana supistukset alkoivat kuitenkin taas harventua eikä niitä enää tullut kuin noin puolen tunnin välein. Kivuliaita ne kyllä edelleen olivat. Illansuussa sitten todettiin, että synnytystä täytyy jotenkin vauhdittaa, ja aloin saada oksitosiinia. Se tihensi supistuksia niin että ne alkoivat taas tulla noin 10 minuutin välein. Tässä vaiheessa aloin jo kysellä epiduraalia, mutta koska kohdunsuu ei vielä ollut auennut tarpeeksi ja vaarana oli että puudutus laiskistaisi supistuksia, jouduin tyytymään ilokaasuun. Eipä se mulla kyllä supistuskipuja vähentänyt – ainoa hyöty ehkä siinä, että se vei vähän huomiota muualle kun keskittyi hengittämiseen.</p><p></p><p>Ilta oli taas mekoista tuskaa, ja pyytelin puudutusta useamman kerran. Seuraavaksi ehdottivat että saisin selkääni epiduraalikanyylin mutta sen kautta alkuun vain kipulääkettä. Sitä kokeiltiin, mutta sekään ei mun kohdallani helpottanut kipuja. Epiduraalin sain sitten vasta joskus klo 23.30 aikoihin, ja voi mikä taivas siitä aukesi! Kivut katosivat nopeasti aivan kokonaan, ja sain jopa nukuttua parin tunnin ajan sen jälkeen. Epiduraalin vaikutus säilyi mulla synnytyksen loppuun asti, joten kaupan päälle sain vielä lähes kivuttoman ponnistusvaiheenkin.</p><p></p><p>Pientä dramatiikkaa synnytyksen toi se, että vauvan syke laski aina supistuksen jälkeen hetkellisesti. Tilannetta seurattiin alusta asti, ja loppuvaiheessa vauvan päästä otettiin jopa pari verinäytettä kohdunkaulan kautta, jotta varmistettiin ettei pieni kärsi hapenpuutteesta. Onneksi noiden näytteiden arvot olivat erinomaisia. Tilanne kuitenkin ilmeisesti paheni loppua kohden (itse olin siinä vaiheessa niin zombi etten enää jaksanut juuri seurailla sykekäyriä yms.), ja sen vuoksi päädyttiin lopulta imukuppisynnytykseen, jotta vauva saatiin ulos mahdollisimman nopeasti.</p><p></p><p>Ponnistusvaihe alkoi lopulta maanantaina kolmen aikoihin yöllä, kun kohdunsuu oli kokonaan auennut. Epiduraali tosiaan jylläsi vielä silloinkin ja oli jopa vähän hankalaa tuntea supistuksia, mutta kätilön neuvoilla sain kuitenkin ponnistettua ajallaan. Ensin yritettiin muutama kerta ilman imukuppia ja sainkin vauvan liikkumaan oikeaan suuntaan, mutta ulos se ei vielä tullut. Mulle oli yllätys se, että ponnistaminen muistutti niin paljon, kröhöm, ulostamista. Tai siis ainakin itse ponnistin niin kuin pusaisin ulos isompaa hätää, ja kätilö kehui että suunta oli juuri oikea. (Sivumennen sanoen itse synnytyskin tuntui mulla emättimen sijaan enemmän peräaukon tienoilla.) No, joka tapauksessa lääkäri kutsuttiin paikalle muutaman tuloksettoman ponnistuksen jälkeen. Hän laittoi imukupin paikalleen ja leikkasi välilihan, ja heti seuraavalla ponnistuksella vauva sitten saatiinkin maailmaan. Oli kyllä huikea fiilis, kun urakka oli takana, pieni rääkäisi ekan kerran ja sain tuon pienen olennon syliini. <3 Ei sitä tunnetta voi verrata mihinkään. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite21" alt=":love:" title="Rakkaus :love:" data-shortname=":love:" /><img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite21" alt=":love:" title="Rakkaus :love:" data-shortname=":love:" /><img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite21" alt=":love:" title="Rakkaus :love:" data-shortname=":love:" /></p><p></p><p>Lopuksi selvisi, että vauvan sykkeenlaskujen takana oli kaulan ympäri kahdesti kiertynyt napanuora. Se ei muuten aiheuttanut vaaraa mutta kiristyi aina supistusten aikana sen verran että syke vähäksi aikaa heikkeni. Pitkittynyt ponnistuvaihe olisi ehkä voinut saada jotain pahempaakin aikaan.</p><p></p><p>Kokonaisuutena voisin sanoa, ettei mulle synnytyksestä varsinaisia traumoja jäänyt, mutta olihan se pirun kivuliasta ja tuskallista. Mä en valitettavasti kokenut saavani apua mistään muista kivunlievitysmenetelmistä kuin epiduraalista (kokeilin myös mm. tens-laitetta), mutta jonkun toisen kohdalla ne voi varmasti toimia. Itse kyllä suosittelen epiduraalia tosi lämpimästi jo ihan siksikin, että se antaa mahdollisuuden levätä ja kerätä voimia ennen ponnistusvaihetta. Omalla kohdallani jäi vähän harmittamaan se, etten saanut epiduraalia yhtään aikaisemmin (vaikka lopulta ilmeni että kohdunsuu oli jo hyvin auennut), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joka tapauksessa kivut unohtui melko nopeasti ja lopputulos oli joka ikisen tuskanhetken arvoinen. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite21" alt=":love:" title="Rakkaus :love:" data-shortname=":love:" /></p><p>---</p><p></p><p>Roxanne ja poitsu 6 pv</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Roxanne, post: 31767520, member: 138855"] Viimein ehdin päivittelemään tällekin puolelle: meille syntyi vajaa viikko sitten pikkuinen ja uskomattoman suloinen poikavauva. :love: Nyt ollaan jo muutama päivä oltu kotosalla ja opeteltu elämää uuden tulokkaan kanssa. Ihan hyvin on sujunut, vaikka onhan tämä tietenkin todella sitovaa, ja univaje saa olon tuntumaan ihan zombilta. Mutta on tämä myös aivan ihanaa ja todella ainutlaatuista aikaa, josta haluaa ottaa kaiken irti. Lykkään tämän viestin loppuun synnytyskertomukseni, jonka tosin postasin jo tuonne toiseenkin ketjuun (alkionsiirroista plussanneet). Ajattelin että se on kiva laittaa myös tänne heti [B]HH[/B]:n jutun perään. Aika monivaiheinen synnytys meillä molemmilla näemmä oli, ja monia samoja fiiliksiä ja tuntemuksia voin kyllä hyvin tunnistaa. Muutenkin oli tosi kiva lukea [B]HH[/B]:n vauva-arjesta. :) Ihanan rennosti osaat suhtautua asioihin, ja se on hieno juttu – mitäpä näistä liikoja stressejä ottamaan! Jokainen perhe tekee ne valinnat ja työnjaot, jotka itselle parhaiten sopii, eikä niihin ole muilla mitään sanomista. Kuulostaa kyllä siltä, että sun miehesi on todellinen aarre! Eipä kyllä omassanikaan ole kuin kiittämistä, mäkin olen saanut keskittyä lähes pelkästään imetykseen ja mies on hoitanut kaiken muun viimeisen päälle. :love: [B]Vikuriinalle[/B] kovasti tsemppiä loppumetreille, jos et ole vielä omaa nyyttiä syliin saanut! Ja eikös [B]Jimimakin[/B] ala olla jo loppusuoralla? [B]Elysee[/B], teillä onkin melkoinen suurperhe, onnea siitä! Vilskettä ja vilinää varmasti riittää. :) Toivottavasti huono olo helpottaa pian. [B]Imetyksestä[/B] oli täällä puhetta, ja nyt vajaan viikon kokemuksella voin sanoa että kyllä, kivuliasta on. :( Mulla meni heti synnärillä nänninpäät haavaumille, ja maidon noustua rinnat on olleet muutenkin arat. Meidän poika on tosi ahnas imemään, ja kun tuo pikku piraija iskee suunsa kiinni tissiin niin kyllä siinä aina tuskan parahdus pääsee. :censored: Vähitellen rinta sitten turtuu kipuun, mutta kokonaan kivutonta imetyshetkeä ei ole vielä tullut. Toivottavasti homma nyt helpottaisi pikkuhiljaa kun rinnat tottuu touhuun. Mä en ole oikein löytänyt mieluisaa imetysasentoakaan. Tai no, kyljellä maaten homma kyllä menee, mutta kun en jaksaisi makoilla sängyllä tuntikausia joka päivä. Mulla on sen verran pienet rinnat, että jos imetän istuallaan niin joudun kasaamaan hirveän tyynyröykkiön syliini, ja siitä vauva tuntuu aina valahtavan jotenkin hankalaan asentoon jä kädetkin väsyy siinä äheltäessä. Mä epäilen myös, ettei multa tule maitoa mitenkään kovin vuolaasti, vaikka vauvan painonlasku oli kyllä ihan normaaleissa rajoissa ja nyt paino on jo kääntynyt nousuunkin. Saatiin onneksi lupa antaa lisämaitoa, jos vauva ei tunnu tulevan kylläiseksi, ja sitä ollaan nyt annettu kerran päivässä, yleensä yötä vasten jotta vauva nukkuisi vähän pidemmän pätkän kylläisenä. Onneksi kaikki muu vauvanhoito on sujunut ehkä jopa helpommin kuin kuvittelin, joten kyllä nämä imetyksen haasteet ihan hyvin kestää. :) Tämä nyt tällä erää, hyviä vointeja kaikille ja kertoilkaa kuulumisia! Loppuun siis vielä synnytyskertomus: --- Mulla ei ollut koko raskausaikana yhtään supisteluja eikä muitakaan synnytystä enteileviä merkkejä, joten olin jo varautunut siihen että raskaus voi mennä selvästi lasketun ajan yli. Päivä LA:n jälkeen eli perjantaina 17.11. mulla kuitenkin meni maha iltapäivällä sekaisin, minkä olin kuullut voivan olla merkki lähestyvästä synnytyksestä. Kun sitten istuin illalla koneen ääressä, tunsin yhtäkkiä että jotain holahti housuihin. Juoksin vessaan jossa vettä vielä lorisi jonkin aikaa. Soitin synnärille ja pyysivät sinne näytille, mutta koska kohdunsuu oli edelleen kiinni eikä kunnon supistuksia ollut, passittivat takaisin kotiin ja pyysivät tulemaan su-aamuna käynnistykseen, jos synnytys ei ennen sitä ala luonnollisesti. (Muuten käynnistys olisi kai ollut jo la-iltana eli 24 h vesien menosta, mutta kuulemma eivät tee käynnistyksiä yötä vasten). Seuraavana yönä ja päivänä tuntui jotain supisteluja, mutta ne olivat aika harvassa eivätkä vielä kovin kivuliaita. Kun sitten menin sänkyyn illalla vähän ennen puoltayötä, supistukset muuttuivatkin selvästi kivuliaammiksi ja säännöllisemmiksi. Niitä tuli läpi yön noin 10-15 minuutin välein, ja lähes joka supistuksella lorahti kunnon annos lapsivettä. Sain rampata vaihtamassa sidettä puolen tunnin välein eikä sekään aina riittänyt. (Myöhemmin kuulin että uutta lapsivettä tosiaan muodostuu koko ajan vesien menon jälkeenkin, ja se nimenomaan kertoo siitä että istukka toimii hyvin.) Yritin nuokkua yön puoli-istuvassa asennossa, sillä siten supistukset tuntuivat hiukan siedettävämmiltä kuin makuulla. Joka tapauksessa yö oli todella tuskallinen, ja kun aamulla lähdettiin synnärille, en ollut nukkunut silmäystäkään. Kun päästiin sairaalaan, lääkäri totesi että kohdunsuu olikin auennut 2-3 cm (vaikka siihen yleensä vaaditaan tiheämpiä supistuksia ensisynnyttäjillä). Hän totesi ettei käynnistystä tarvittaisikaan, ja siirryttiin siitä sitten heti synnytyssaliin. Päivän aikana supistukset alkoivat kuitenkin taas harventua eikä niitä enää tullut kuin noin puolen tunnin välein. Kivuliaita ne kyllä edelleen olivat. Illansuussa sitten todettiin, että synnytystä täytyy jotenkin vauhdittaa, ja aloin saada oksitosiinia. Se tihensi supistuksia niin että ne alkoivat taas tulla noin 10 minuutin välein. Tässä vaiheessa aloin jo kysellä epiduraalia, mutta koska kohdunsuu ei vielä ollut auennut tarpeeksi ja vaarana oli että puudutus laiskistaisi supistuksia, jouduin tyytymään ilokaasuun. Eipä se mulla kyllä supistuskipuja vähentänyt – ainoa hyöty ehkä siinä, että se vei vähän huomiota muualle kun keskittyi hengittämiseen. Ilta oli taas mekoista tuskaa, ja pyytelin puudutusta useamman kerran. Seuraavaksi ehdottivat että saisin selkääni epiduraalikanyylin mutta sen kautta alkuun vain kipulääkettä. Sitä kokeiltiin, mutta sekään ei mun kohdallani helpottanut kipuja. Epiduraalin sain sitten vasta joskus klo 23.30 aikoihin, ja voi mikä taivas siitä aukesi! Kivut katosivat nopeasti aivan kokonaan, ja sain jopa nukuttua parin tunnin ajan sen jälkeen. Epiduraalin vaikutus säilyi mulla synnytyksen loppuun asti, joten kaupan päälle sain vielä lähes kivuttoman ponnistusvaiheenkin. Pientä dramatiikkaa synnytyksen toi se, että vauvan syke laski aina supistuksen jälkeen hetkellisesti. Tilannetta seurattiin alusta asti, ja loppuvaiheessa vauvan päästä otettiin jopa pari verinäytettä kohdunkaulan kautta, jotta varmistettiin ettei pieni kärsi hapenpuutteesta. Onneksi noiden näytteiden arvot olivat erinomaisia. Tilanne kuitenkin ilmeisesti paheni loppua kohden (itse olin siinä vaiheessa niin zombi etten enää jaksanut juuri seurailla sykekäyriä yms.), ja sen vuoksi päädyttiin lopulta imukuppisynnytykseen, jotta vauva saatiin ulos mahdollisimman nopeasti. Ponnistusvaihe alkoi lopulta maanantaina kolmen aikoihin yöllä, kun kohdunsuu oli kokonaan auennut. Epiduraali tosiaan jylläsi vielä silloinkin ja oli jopa vähän hankalaa tuntea supistuksia, mutta kätilön neuvoilla sain kuitenkin ponnistettua ajallaan. Ensin yritettiin muutama kerta ilman imukuppia ja sainkin vauvan liikkumaan oikeaan suuntaan, mutta ulos se ei vielä tullut. Mulle oli yllätys se, että ponnistaminen muistutti niin paljon, kröhöm, ulostamista. Tai siis ainakin itse ponnistin niin kuin pusaisin ulos isompaa hätää, ja kätilö kehui että suunta oli juuri oikea. (Sivumennen sanoen itse synnytyskin tuntui mulla emättimen sijaan enemmän peräaukon tienoilla.) No, joka tapauksessa lääkäri kutsuttiin paikalle muutaman tuloksettoman ponnistuksen jälkeen. Hän laittoi imukupin paikalleen ja leikkasi välilihan, ja heti seuraavalla ponnistuksella vauva sitten saatiinkin maailmaan. Oli kyllä huikea fiilis, kun urakka oli takana, pieni rääkäisi ekan kerran ja sain tuon pienen olennon syliini. <3 Ei sitä tunnetta voi verrata mihinkään. :love::love::love: Lopuksi selvisi, että vauvan sykkeenlaskujen takana oli kaulan ympäri kahdesti kiertynyt napanuora. Se ei muuten aiheuttanut vaaraa mutta kiristyi aina supistusten aikana sen verran että syke vähäksi aikaa heikkeni. Pitkittynyt ponnistuvaihe olisi ehkä voinut saada jotain pahempaakin aikaan. Kokonaisuutena voisin sanoa, ettei mulle synnytyksestä varsinaisia traumoja jäänyt, mutta olihan se pirun kivuliasta ja tuskallista. Mä en valitettavasti kokenut saavani apua mistään muista kivunlievitysmenetelmistä kuin epiduraalista (kokeilin myös mm. tens-laitetta), mutta jonkun toisen kohdalla ne voi varmasti toimia. Itse kyllä suosittelen epiduraalia tosi lämpimästi jo ihan siksikin, että se antaa mahdollisuuden levätä ja kerätä voimia ennen ponnistusvaihetta. Omalla kohdallani jäi vähän harmittamaan se, etten saanut epiduraalia yhtään aikaisemmin (vaikka lopulta ilmeni että kohdunsuu oli jo hyvin auennut), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joka tapauksessa kivut unohtui melko nopeasti ja lopputulos oli joka ikisen tuskanhetken arvoinen. :love: --- Roxanne ja poitsu 6 pv [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Hyi selässä on ihonvärinen,litteä pieni uloke juuri siinä mihin rintsikoiden takaosa osuu
23 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Oman onnen seppiä ei ole, sanoo palkittu taloustieteilijä Joseph E. Stiglitz – ”Suomen verotusmalli on oikea”
53 min sitten
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
3.
SDP haluaa ihmisten tekevän töitä vielä 75 vuotta vanhanakin
Tänään 08:54
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Nyt kylmenee rajusti: ”Todelloinen takatalven uhka” - Ensi viikolla on näkyvissä mahdollisesti lumi- ja räntäsateitakin."
Tänään 08:20
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Tänään 02:21
vierailija
21 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Huomaa vaalien lähestyvän, koska palsta täyttyy vasemmiston vaIheista
Eilen 23:52
vierailija
12 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Mitä keskustelupalstojen moderaattorit näkee?
Eilen 23:13
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Kilttimiehen avauksia poistetaan
Eilen 22:03
vierailija
14 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Tänään 02:21
Luettu: 146
Aihe vapaa
2.
"Nyt kylmenee rajusti: ”Todelloinen takatalven uhka” - Ensi viikolla on näkyvissä mahdollisesti lumi- ja räntäsateitakin."
Started by vierailija
Tänään 08:20
Luettu: 77
Aihe vapaa
3.
SDP haluaa ihmisten tekevän töitä vielä 75 vuotta vanhanakin
Started by vierailija
Tänään 08:54
Luettu: 71
Aihe vapaa
4.
Oman onnen seppiä ei ole, sanoo palkittu taloustieteilijä Joseph E. Stiglitz – ”Suomen verotusmalli on oikea”
Started by vierailija
53 min sitten
Luettu: 19
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Mitä tekisit miehellesi, jos se olisi saanut kynsilleen 18- vuotiasta vongatessaan ja kostoksi ammuskelisi kaupungissa?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Oman onnen seppiä ei ole, sanoo palkittu taloustieteilijä Joseph E. Stiglitz – ”Suomen verotusmalli on oikea”
Latest: ruuttis
5 min sitten
Aihe vapaa
3.
Hyi selässä on ihonvärinen,litteä pieni uloke juuri siinä mihin rintsikoiden takaosa osuu
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kuka saisi avattua Iltasanomista tämän jutun:
Latest: ruuttis
9 min sitten
Aihe vapaa
5.
K/B-komposti
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
6.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
7.
Lindtman tylyttää Orpoa "työpaikkojen määrä on laskenut 50 000:lla, Lindtman laskee. Orpo on 150 000 työllisen päässä omasta työllisyystavoitteestaan"
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
8.
"”Masennuspotilaita tulee ovista ja ikkunoista”, sanoo kokenut psykiatri"
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu