40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Onkohan täällä enää ketään, kun kaikki on jo saaneet vauvansa :D Mistä tietenkin suuret onnittelut :love:
No kirjoitanpa kuitenkin jotain esittelyä, kun en tiedä ketä täällä on. Mää olen 43v ulkosuomalainen ja odotetaan miehen kanssa ekaa lasta. Raskaus sai alkunsa klinikalla, lahjoitetusta munasolusta, koska omista ei enää ollut mihinkään.

Takana on ar-ultra ja np-ultra, joissa kaikki hyvin, eikä verikokeissakaan näkynyt mitään kromosomipoikkeamaan viittavaa. Nyt odottelen tuloksia sokerirasituskokeesta, jossa kävin tällä viikolla. Ja tammikuulle on varattu aika rakenneultraan.

Mulla on tähän asti joku maailman vähäoireisin raskaus; paitsi ankaraa tissikipua, joka ei vaan meinaa hellittää. Ensi viikolla on neuvolakäynti ja aion kyllä pyytää voisivatko kuunnella sydänääniä niin jos tämä vähän tuntuis todemmalta.

zammakko ja nuijapää 15+5
No me ollaan aika samoissa :) itsellä 17+6 ja ikää 42v
 
  • Tykkää
Reactions: zammakko
Sylin täydeltä onnea, vikuriina, ja ihania hetkiä pikkuisen kanssa. :love::love: Olis kiva kuulla synnytyskertomusta ja muita kuulumisia, jos vaan ehdit ja jaksat kirjoitella!

Zammakko, onnittelut vielä hyvistä ultrauutisista ja tervetuloa tähän ketjuun! (y):) Mullahan oli myös tosi oireeton alkuraskaus, ei ollut pahoinvointia eikä väsymystä eikä oikein mitään muutakaan. Alkuun se huoletti, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olen vaan tosi onnellinen siitä että alku meni niin helposti - loppua kohden kun niitä kremppoja ja vaivoja tuppasi sitten tulemaan. Sullakaan ei varmaan mene enää monta viikkoa, kun voit jo alkaa tuntea liikkeitä (mulla ne oli alkuun sellaista jännää kuplimista, jota oli vaikea erottaa suoliston liikkeistä), ja mahakin sit pullahtaa esiin jossain vaiheessa. ;)

Mä lykkäsin omia vauvakuulumisiani jo tuonne 40+-vauvaketjuun (https://kaksplus.fi/threads/40-vauvaketju.2474817/page-5), joten tulkaahan muutkin vauvalliset sinne seuraksi. :) Toivottavasti tämäkin ketju pysyy edelleen aktiivisena.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Saas nähdä antaako tuo poitsu katsoa rauhassa Linnan juhlia... :p
 
  • Tykkää
Reactions: karhuemo75
On ollut tarkoituksena kirjoittaa tänne jo aikaisemmin, mutta aika rientää ja koko ajan on muka jotain tekemistä. Joka tapauksessa myöhästyneet, mutta oikein lämpimät onnittelut sekä Roxannelle että Vikuriinalle! :love: Ihanaa että saitte vihdoin nyyttinne syliin. (y) Roxanne, täytyy sanoa että tuo synnytyksesi muistuttaa hyvin paljon oman esikoiseni syntymää. Hänelläkin laski syke ponnistusten yhteydessä ja imukupilla lopulta autettiin ulos. Napanuora oli kaksi kierrosta kaulan ympärillä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt hän on reipas 6-vuotias. :love:

Tervetuloa zammakko! Nauti oireettomasta raskaudestasi! Myös minulla oli esikoisen kanssa aika oireeton raskaus, jotain ihan pientä etovaa oloa oli alussa, mutta sitten sekin hävisi ja juuri noilla viikoilla (15+) oli välillä epätodellinen olo, kun oli niin normaali olo eikä vauvamahasta ollut tietoakaan vielä. Kohta se maha kuitenkin tulee varmasti sinullakin näkyviin ja myöhemmin saattaa oireitakin tulla, joten tosiaan nauti hyvästä olostasi. :) Itselläni eka raskaus oli tosiaan tosi helppo alusta loppuun, mutta tähän toiseen (tai oikeastaan viidenteen, kun oli kolme keskenmenoa tässä välissä) onkin sitten mahtunut lähes kaikki mahdolliset oireet (pahoinvointi oli kyllä maltillista tässäkin, lähinnä sellaista etovaa oloa silloin alussa).

Omaa napaa: äitiysloma alkoi virallisesti tuossa parisen viikkoa sitten, mutta edelleen on duuniläppäri käytössä ja teen lähes päivittäin jotain rästihommia, joita en kehtaa jättää sijaiselleni. :whistle: Motivaatiosta ei ole tietoakaan, siksi tämä venyy ja venyy, mutta yritän nyt viikonlopun aikana saada viimeisetkin hommat tehtyä, niin voisin ensi viikolla käydä viemässä läppärin konttorille ja sitten keskittyä tähän vauvaprojektiin. Meillä on edelleen vauvan huone kesken, mutta ainakin olen saanut pestyä vaatteita, lakanoita jms, korisänky on valmiina (pinnasänky edelleen vintillä odottamassa kokoamista) ja uudet vaunut on hankittu, joten periaatteessa päästään kyllä alkuun, jos vauva päättäisi syntyä nyt. Uusi turvakaukalo pitäisi vielä hankkia, ehkä myös itkuhälytin ja unipesä, taidanpa laittaa tämän viikonlopun to do-listalle. Yhden vaippapaketin ja muutaman purkin äidinmaidonkorviketta ostin jo. :) Tarkoituksena on ehdottomasti imettää, mutta esikoisen kanssa kesti hieman ennen kun sain imetyksen toimimaan ja maidon nousemaan, joten jouduimme antamaan myös hieman korviketta ja halusin olla valmiina, jos nyt käy samalla tavalla. Äitiyspakkauksen sain muutama viikko sitten ja tykkään kyllä paljon.

Oma vointi vaihtelee. On päiviä kun liitoskivut vaivaavat heti aamusta ja sitten on parempia päiviä kuten tänään, kun ei tunnu mitään (paitsi että tänään on taas ollut ihan kamala päänsärky (n)). Tukkoinen nenä vaivaa öisin ja aamulla on suu ihan kuivana, kun on hengttänyt suun kautta koko yön. Viime viikolla oli neuvolalääkäri ja hän teki myös sisätutkimuksen. Kohdunsuu oli kiinni ja noin 2 cm pitkä, mutta pehmeentynyt, eli jotain nämä ainaiset harjoitussupistukset ovat saaneet aikaiseksi, mutta kuulemma ihan normaalia näillä viikoilla. Katsoin tosin esikoisen odotuksen neuvolakortista että samoilla viikoilla oli vielä kiinteä kohdunsuu, vaikka samanpituinen taisi olla. o_O Mutta ei tuosta kohdunsuun tilanteesta kuulemma voi synnytyksen ajankohdasta vielä mitään päätellä. Itselläni on jostain syystä sellainen tunne että tämä kyllä syntyy ennen joulua, mutta eihän tuo oikeasti mihinkään perustu, pelkkää "mutua". :D Toivoisin että hän syntyy joko noin viikkoa ennen joulua tai sitten vasta joulun jälkeen. Mutta asialle ei tietysti voi yhtään mitään, syntyy sitten kun syntyy. Vaikka itsestäni tuntuu että mahani on talon kokoinen, SF-mitta oli ihan keskikäyrällä ja lääkäri arvioi että olisi sellainen 3,5 kg:n kokoinen vauva tulossa, mikä olisi varsin sopivan kokoinen mun puolesta. Esikoinenkin oli noin 3,5 kg. Todella paljon kyllä liikkuu tämä kaveri, koko maha heiluu ja välillä tuntee selkeästi pienen kantapään potkivan. :love::LOL: Radi-mittauksia olen jatkanut tunnollisesti ja arvot ovat onneksi olleet hyviä koko ajan, joten aika rennosti olen ottanut sen suhteen ja syön kyllä käytännössä ihan normaalisti. En jaksa edes välttää makeisia, jos tekee mieli, kun näköjään arvot pysyvät hyvinä vaikka syön mitä tahansa. Tuo itseäni pistäminen alkaa kyllä kyllästyttää, olen alkanut hieman jopa pelätä sitä, kun usein sattuu aika paljon (en ole mikään sankari, mitä kipuun tulee). Onneksi kohta saa lopettaa tuon pistämisen.

Jotenkin on tosi epätodellinen olo, tuntuu että nämä viime viikot ovat menneet tosi nopeasti ja välillä meinaa melkein paniikki iskeä että tämähän saattaa syntyä ihan kohta. :eek: Huonoina päivinä (eli kun on paljon vaivoja ja liikkuminen on yhtä tuskaa) tuntuu että saisi jo tulla valmista, mutta välillä iskee sellainen melkein haikea olo että kohta raskaus on ohi eikä kolmatta lasta meille enää tule. Itse en välttämättä edes sulkisi sitä pois, mutta täytyy olla realisti, ikä painaa nyt jo sen verran. Mieskin on ehdottomasti sitä mieltä että meidän lapsiluku on uuden tulokkaan jälkeen täynnä. Kyllä mä oikeastaan samaa mieltä olen, mutta oudosti nälkä kyllä kasvaa syödessä... :ROFLMAO: Mutta oikeasti ei, en varmaan edes jaksaisi toista tällaista raskautta ja ihan oikeasti olen jo nyt tosi vanha synnyttäjä. Nyt vain toivon että tämäkin raskaus menisi hyvin loppuun asti ja saisimme terveen lapsen. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Jimima 36+5
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Hei! En tiedä uskaltaisnko varosvati ilmoittautua tänne. Olin tässä ketjussa jo kerran, 2016, ja marraskuussa 2016 syntyi tyttö. Kolmas lapsi oli haaveissa, mutta yllätys se, että hän ilmoitti tulostaan jo nyt. Imetän vielä kuopusta, kuukautiset olivat olleet kerran epämääräiset, mutta nyt yllättäen olenkin raskaana. Ihan alussa, joten kaikki vielä mahdollista. Laskattu aika 7.8. ja nyt rv 5+5
 
Hei!

Piti olla täällä aktiivinen kun ä-loma alkoi mutta niinpä vain kirjoittelut jäi.
Tutut nimet tuolta parin kuukauden takaa on näköjään kanssa jo saaneet vauvansa, joten ONNEA teille ihan jokaiselle!

Lyhyesti nyt vain, että tosiaan terve pirteä tyttö syntyi muutama viikko sitten. Jouduttiin tekemään sektio mutta ei sentään hätäsellainen. Ei sitten mennytkään eteenpäin vaikka yli puolivälin jo oltiin auki. No ei se mitään, pääasia että kaikki meni kuitenkin hyvin. Nyt on leikkauskivutkin hellittäneet ja pystyy kantelemaan vauvaa melkein normaalisti. Myös imetys onnistui heti alusta asti vaikka ilmeisesti joissain tapauksissa tuo sektio sitä saattaa häiritä.

Siirryn kai nyt sitten tuonne vauvaketjuun, kiitos vinkistä Roxanne :)

Ihanaa odotusta teille kaikille ja tunnelmallista joulunaikaa!

T. Severinitar
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Onnea Severinitar!

Ja tervetuloa Eepos, toivottelen näin omalla vahvalla viikon ketjukokemuksellani :D

En kärähtäny sokerirasituksessa, jee! Ja lääkäri kuunteli sydänäänet ihan pyytämättä, en vain tiennyt, että mulla olikin käynti lääkärillä eikä kätilöllä :LOL: Niin ainakin tiedän nyt, että siellä on edelleen joku vaikka oireettomuus jatkuu.
Töissä saa kyllä olla tyytyväinen ettei ole vielä mitään vaivoja, kun on aika fyysinen hoitoalan työ.

Oon jo hieman katellut tavaroita mutta mitään en kyllä osta ennenku rakenneultrasta tulee tulokset. Lieneekö taikauskoa vai mitä :cautious: Täällä tuntuu olevan tapana käyttää semmoista tukivyötä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen,semmoisen hankkimista oon ajatellu. Käytetäänkö niitä Suomessa miten yleisesti vai juurikaan? Ite en oo siellä koskaan kuullut, jos nyt en oo asiaa erityisemmin seurannutkaan.

Muoks. Kerrottiin sitten eilen lähisukulaisille raskaudesta. Alkuperäinen ajatus oli tosin venyttää vähän pitemmälle vielä, ehkä rakenneultraan saakka. Mutta mun vanhemmat suunnittelee reissua tänne meidän luo niin ajateltiin, että on reilua kertoa ennenku ostavat kalliita lentoja. Kun saattavat sitten haluta muuttaa matkustusaikaa ja tulla vauvaa kattomaan. Vaikka oishan se ollu kiinnostava nähä niitten ilmeet ku olisin yllätyksenä lentokentällä vastassa maha pystyssä :ninja::LOL:
Kaikki oli kyllä tosi yllättyneitä meiän vanhusten vauvauutisista, mutta innostuneita onnitteluja sateli etenki sisaruksilta :love:
 
Viimeksi muokattu:
Severinittarelle lämpöiset onnittelut! :love: Hienoa kuulla että sielläkin on kaikki hyvin. Tule ihmeessä vauvaketjuun kertoilemaan kuulumisia kun kerkeät, meidän vauvathan taitaa olla lähes samanikäisiä. :)

Eepokselle tervetuloa - toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat kirjoitella täällä seuraavat 9 kuukautta. :)

Jimimalle kovasti tsemppiä loppumetreille! (y) Hyvä että verensokeriarvot on pysyneet hyvinä. Mä tunnustan jopa luistaneeni mittailuista parin vikan raskausviikon aikana, kun siihen asti kaikki arvot oli pysyneet normaaleina ja se pistäminen tosiaan tuntui aika ikävältä. Toivottavasti pääset pian työhommista eroon ja saat keskittyä kotiaskareisiin - vauvan syntymän jälkeen se onkin huomattavasti haastavampaa, kuten varmasti tiedät. :)

Zammakko, hienoa et vältyit radi-diagnoosilta - se kun tuntuu olevan täällä vähintään joka toisella! Sun sukulaisten ilmeet olis ollut kiva nähdä. :D Kyllä taisi meilläkin olla moni tuttu ja sukulainen ihmeissään, kun raskaudesta kerrottiin... :p Niin ja rakenneultra oli mullakin se etappi, jonka jälkeen uskalsin vasta hankintoja tehdä. Siellähän voi sit sukupuolikin selvitä, vai ajattelitteko pitää sen yllätyksenä?

Tukivyöstä: mä hankin jossain vaiheessa Carriwellin vyön mutta eipä sitä loppujen lopuksi tullut kovin paljon käytettyä - joskus kävelylenkeillä ja muuttopuuhissa vain. Antoihan se vähän tukea mahalle (sitä mä lähinnä toivoinkin, selkävaivoja kun ei onneksi ollut), mutta varsinkin loppuraskaudessa se alkoi painaa ikävästi virtsarakkoa joka muutenkin tuntui koko ajan täydeltä. Sitä en tullut ajatelleeksikaan että tukivyötä voisi käyttää myös synnytyksen jälkeen. Sama vyö ei tosin enää kävisi - mulla maha pieneni aika nopeasti ja nyt jäljellä on vain löllö kurttuinen nahka. :eek: Kaipa se siitä joskus palautuu, toivottavasti... :oops:

Hyvää joulun odotusta ja tsemppiä kaikille!
 
Terve!
Tervetuloa uusille kirjoittelijoille ja onnea vauvan jo saaneille.
Mun kirjoittelut taas jääneet kun ollut kiire töissä saada hommat valmiiksi mutta nyt vihdoin ja viimein
Mulla alkoi äippäloma!
Vika työpäivä oli 8h seminaari, istuen ja palkintona sit maha ihan kipeenä ja supisteli yöllä. Huh. Nyt vaan relaten.. tosin Mä en ole vielä oikeestaan saanut mitään valmiiksi vauvaa varten. Pitää kaivaa esikoisen vaunukoppa ja istuin ja pinnis esille ja pyykätä pyykätä. Ja jouluakin laittaa.. kivaa touhua mutta kun ei jaksa!
Toivon vaan, että pikkunen pysyisi mahassa ainakin vielä 3vkoa. Lääkärin mukaan kaikki on Ok eikä paikat pehmenneet mutta siitäkin arviosta jo aikaa.
Mukavaa joulun aikaa ja odotusta/vauva-arkea kaikille !
T.Hannele 34+2
 
Roxanne, joo olin niin tyytyväinen, kun ei ollut radia! Voihan se tuomio vielä napsahtaa, kun myöhemmin joudun uuteen rasituskokeeseen. Ei vaan oikein innostanu ajatus siitä, että ruokavalion tarkkailu&sokerien mittailu alkaa jo joskus rv 16 :confused: Missä vaiheessa sulla todettiin? Tai muilla ketjun lukijoilla?

Niitä tukivöitä on vissiin erilaisia, ja osa enemmän raskauden ajalle ja osa jälkitoipumiseen. Ite jos ostan niin ostan varmaan semmosen 2in1-mallin, joka käy sekä että. Mutta odottelenpa nyt ensin, että alkaa ees maha kunnolla kasvaa. Epäilen kyllä, että mulle tulee selkävaivoja, kun niitä on jo muutenkin ajoittain... Ja jos raskausarpia tulee samaan malliin ku siskolla niin on myös superkurttunahka tiedossa :cautious:
 
Tervetuloa Eepos! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja pikkuinen pysyy hienosti kyydissä. (y)

Onnittelut Severinitar! :)

Samoin onnittelut Zammakolle hyvistä sokerirasitus-tuloksista. Itse kärähdin sokerirasituksessa olikohan nyt viikolla 28 tai jotain siihen suuntaan. 2 tunnin arvo oli hieman yli rajan (paasto ja 1 h arvo OK) ja siitä sitten napsahti kertaheitolla se radi-tuomio. Kotimittauksissa kaikki arvot ovat olleet hyviä, joten pidän kyllä tuota diagnoosia jotenkin hieman överinä, mutta jossain se raja kai on vedettävä ja kai se on sekä oma että vauvan etu että arvoja seuraillaan ja ruokavaliota tarkkaillaan (vaikka suoraan sanoen syön ihan normaalisti). Aluksi asia painoi mieltä ja harmitti kovasti, mutta nyt harmittelen lähinnä sitä itseäni sormeen pistämistä, joka ei kyllä tunnu kovin mukavalta. (n)

Hannele77, pääsit lopulta nauttimaan äitiyslomasta. (y) Uskon että tuollainen pitkä seminaari vei voimia. Nyt vain nauttimaan näistä viimeisistä raskausviikoista ja laittamaan kotia valmiiksi. Itse olen nyt vasta päässyt kunnolla irti työjutuista (vaikka vieläkin olisi pari rästihommaa, mutta en ota niistä stressiä, teen jos ehdin/jaksan/viitsin) ja pitäisi vihdoin palauttaa duuniläppäri töihin. Mainittakoon että on ollut ihan oma valintani tehdä töitä kotona, ei mitenkään työnantajan toive. Enkä mä nyt mitenkään koko päivää tai edes joka päivä mitään töitä ole tehnyt, mutta muutamaa juttua en vain halunnut jättää sijaiselleni. :oops:

Tukivöistä sen verran että itse ostin myös Carriwellin tukivyön joskus rv 24-25 aikoihin, kun alkoi olla suhteellisen pahoja liitoskipuja jo noin rv:sta 20. Mielestäni vyö auttoi jonkin verran liitoskipuihin ja käytin sitä lähinnä kun piti kävellä pidempään ja joskus töissä, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua että vyö painaa rakkoa ikävästi, joten käyttö jäi sitten vähemmälle. Nyt laitan vyön joskus, jos pitää mennä esim. kaupungille shoppailemaan tms. Tänään taitaa itse asiassa olla sekin edessä vielä, kun vielä on noita joululahjoja ostamatta. Ei tee yhtään mieli lähteä, vaikka normaalisti rakastan joulushoppailua, mutta tänä vuonna shoppailut tuntuvat melkoiselta taakalta. Mutta en myöskään uskalla siirtää sitä eteenpäin, kun ei tiedä milloin synntys käynnistyy.

Muuten omaan napaan ei juuri muuta kuulu kuin odottelua. Liitoskivut tulevat ja menevät edelleen, on parempia ja huonompia päiviä asian suhteen. Kaikenlainen liikunta aiheuttaa samantien vatsan kovettumisen, mikä on epämiellyttävää, vaikkei edelleenkään kivuliasta. Vauvanhuone ei edelleenkään ole täysin valmis, mutta periaatteessa kaikki on hankittu, pesty, viikattu jne eli sen puoleen olemme valmiita vauvan tuloon. Esikoinen odottaa jo kovasti pikkuveljeä ja toivottaa hänelle (eli mahalleni) joka aamu hyvää huomenta ja illalla hyvää yötä. :love: Minua on alkanut hieman jännittää itse synnytys ja se miten siitä toipuu tällä kertaa. Esikoisen jälkeen toivuin hyvin ja kroppa palautui alkuperäiseen kuosiin (tai imetyksen myötä jopa parempaan) tosi nopeasti, vatsan ihokin palautui täysin. Nyt on ikää 6 vuotta enemmän, joten saapi nähdä miten tällä kertaa toivutaan. :confused: Viime viikon neuvolassa oli kaikki hyvin ja SF-keskikäyrillä mennään. Seuraava neuvolakäynti on varattu välipäiville, saa nähdä olenko silloin vielä yhtenä kappaleena vai tuleeko siitä kenties vauvan ensimmäinen neuvolakäynti. Omat fiilikset asiasta vaihtelevat. Viime yönä nukuin taas huonosti ja kohtu harjoitteli supistuksia, vaikka olin makuuasennossa sängyssä ja olin jotenkin ihan varma että synnytys käynnistyy varmasti ihan kohta. Nyt päivällä on taas sellainen olo että menee ensi vuoden puolelle. Ihan typerää miettiä asiaa, kun oikeasti kukaan ei tiedä milloin synnytys käynnistyy. Edelleen toivon että vauva syntyisi nyt heti alkuviikosta (eli mieluiten vaikka huomenna niin että pääsisi varmasti jouluksi kotiin, olettaen tietysti että kaikki on kunnossa) tai sitten vasta joulun jälkeen. Mutta ei auta kuin odotella.

Mukavaa joulun odotusta ja hyvää vointia kaikille! :)

Jimima 38+1
 
Hyvää äippälomaa, Hannele! :)

Oi, onpa liikkistä Jimima tuo esikoisesi, joka toivottelee mahalle hyvää yötä ja huomenia. :love: Kärsivällisyyttä sinne odotteluun, nuo vikat viikot on kyllä hankalia kun vatsa painaa eikä yhtään tiedä, meneekö vielä pari päivää vai kolme viikkoa! :rolleyes:

Zammakko, mä kävin sokerirasituksessa muistaakseni vasta viikolla 32. Ohje kai oli viikoilla 28-32, ja mä lykkäsin sitä niin pitkälle kuin mahdollista juurikin siksi että jos tuomio tulee niin ei tartte diagnoosista niin pitkään kärsiä. :p Ja tulihan se. :mad: Mut toivotaan kovasti, että sulle ei tuota napsahtaisi seuraavallakaan kerralla.

Täällä aika vähän kortilla ja jouluvalmistelut taitaa nyt jäädä, hyvä jos ehditään kämppä siivota jouluksi... Tästäkin huolimatta toivotan kaikille oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun aikaa mahojen ja/tai nyyttien kanssa! :):love:

Muoks: Muistinkin väärin tuon sokerirasituskokeen ajankohdan. Ohje oli käydä viikoilla 24-28 ja mä kävin siis rv 28+.

Roxanne ja pikkumies 4 vko
 
Viimeksi muokattu:
Onpas täällä hiljaista, on menny joulut ja uudetvuodet että hyvää loppiaista vaan!

Täällä on raskaus puolessa välissä, ja ihan viime päivinä vasta on ollut tunnistettavia sikiön liikkeitä. Tosin nyt kun tiedän miltä ne tuntuu, luulen, että on niitä ollut aiemminkin ja oon vaan ajatellu että pieru siellä pyörii :rolleyes: Mutta nyt kun makaa sopivassa asennossa niin tuntuu just niinku pikku kala sätkis mahassa.

Mulla on myös tiistaina rakenneultra, ja saadaan siis luultavasti tietää sukupuoli. Joten kysynpä tässäkin ketjussa mielipiteitä, jos joku vaikka lukis :D

GALLUP: Me pidettiin miehen kanssa omat sukunimet naimisiin mennessä. Ja molemmat haluais lapselle omansa. Mies ehdotti, että jos tulee tyttö niin annetaan mun sukunimi ja jos poika niin annetaan hänen. Kuulostaako teistä reilulta vai oudolta? :cool:

zammakko ja fishy-fishy 20+1
 
Siis mitä ihmettä, säkin zammakko jo noin pitkällä!! o_O(y) Kylläpäs aika rientää... Onnea kovasti ultraan, tuu sit kertomaan miltä näytti! :) Mähän kuvittelin koko alkuraskauden ajan odottavani tyttöä, kunnes sit r-ultrassa näkyikin pippeli. :D Vaati se vähän sulattelua, vaikka ei sillä etteikö molemmat sukupuolet olis olleet yhtä tervetulleita. Nyt on toki jo pitkään tuntunut, et juuri poika meille kuului tullakin. :love:

Galluppiisi kommentoisin, et mun mielestäni toi kuulostaa ihan hyvältä ja reilulta diililtä! (y) Tiedän itse asiassa pari muutakin pariskuntaa, jotka on päättäneet samoin. Mä pidin naimisiin mennessä oman sukunimeni, mut lapselle päädyttiin antamaan miehen sukunimi, koska se on lyhyempi ja näppärämpi kuin mulla. Toki mies sitä toivoikin. Varmaan sit jos oma sukunimi olis erityisen kaunis, harvinainen tms. oltais käyty enemmän vääntöä asiasta.

Mikäs Jimimalla on tilanne, onkohan siellä jo nyytti sylissä...? :love:

Onnellista alkanutta vuotta kaikille! :)

Roxu ja Bebe 6 vko
 
Hyvää alkanutta vuotta !
Mulla alkoikin räväkästi: kattelin ilotulitukset ikkunasta ja sit parin tunnin päästä alkoi supistukset ja vesi meni.
Lopputuloksena syntyi meille ihana terve poika 1.1.2018 viikoilla 36+4.
Paino 3230g 47cm.
Perjantaina päästiin kotiin ja nyt on ahkeraa syöttämistä että saadaan pikkunen vahvaksi. Pikkasen keskosena kun syntyi, vaikkakin kooltaan noinkin suuri!
T. Hannele ja poju 6 päivää
 
Lämpimät onnittelut, Hannele, uudenvuoden vauvasta! :love: Hyvinhän pienellä oli kokoa viikkoihin nähden. Ihanaa vauva-arkea teille! Jos ehdit/jaksat kirjoitella, olisi kiva kuulla enemmän synnytyksestä ja muitakin kuulumisia. :)
 
Onnea Hannele ja pojalle pulskistumista :love:


ON: Käytiin rakenneultrassa, kaikki näytti hyvältä ja odotellaan kuulemma pikkuista poikaa. Lupasin miehelle, että nyt voi alkaa vähitellen kertomaan raskaudesta kavereille. Se on vaan niin innoissaan, että loppuviikosta varmaan tietää jo kyläkaupan kassaki :LOL:
Juhlistin myös hyviä uutisia retkellä Ikeaan ja annoksella Ikean lihapullia :geek:
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
Onnea zammakko hyvistä ultrauutisista! Pienet pojat on ihania. :love: Joko sulla vatsa kasvaa ja liikkeet tuntuu selvästi? :)

Jimiman kuulumisia tulin tänne kyttäilemään. :sneaky: Siellä varmaan jo vauvelia hoivaillaan, kerrohan kuulumisia kun ehdit! :)
 
Roxanne, joo kyllä se siellä muljuaa, mieskin jo tuntee liikkeet mahan päältä, jos vinkkaan sen tunnustelemaan sopivalla hetkellä :) Eilen mulla taisi olla ensimmäinen harjoitussupistus, kun oli niin kummallinen tunne kohdun seudulla hetken. Mutta se oli tosiaan vaan se yks niin en tiedä varmasti.

Maha on alkanut kasvaa joo, osa vaatteista on pois käytöstä ja välillä turvottaa niin, että näytän olevan paljon pitemmälläkin :confused: Mulla oli lähtöpaino normaalin BMI:n ylärajalla niin suurin osa mahasta on ihan vaan läskiä, mutta kyllä jo selvästi huomaa, että vauvamaha pukkaa ihroja ulospäin :LOL: Paino on noussut vasta ~5kg, mutta onhan tässä vielä melkein 4kk LA:an.

zammakko ja nuijapää 23+5
 
Olenpa ollut pitkään hiljaa täällä, pahoittelut siitä. Olen kyllä käynyt lukemassa juttujanne välillä. :)

Hannele
, paljon onnea pienokaisen syntymän johdosta! :love: Miten teillä on lähtenyt arki sujumaan?

Zammakko onkin jo pitkällä, toivottavasti voit hyvin. Joko mahassa on kova jumppa päällä? :)

Omaa napaa: meille syntyi lauantaina 6.1. ihana terve poikavauva. :love: Virallisesti hän syntyi rv 40+6, joka oli siis ultran mukaan laskettu, mutta omien oviksen mukaisten (ja ar-ultran mukaan) laskelmieni mukaan olisi ollut 40+1, joten kyllä oviksen mukaan laskettu LA oli kuitenkin lähempänä, poika taisi vain kasvaa nopeammin. Supistukset alkoivat täsmälleen 40+0 (oviksen mukaan), mutta itse syntymä meni siis seuraavalle päivälle.

Tiivistelmä synnytyksestä: supistukset alkoivat 5.1. aamuyöllä ja tulivat pian aika säännöllisiksi, joten vanhempani hälytettiin toisesta kaupungista lapsenvahdeiksi esikoiselle. Kun he pääsivät paikalle aamuseiskalta, supistukset olivat taas hieman hiipuneet, joten otimme kaikki iisisti sen perjantai-päivän, mutta iltapäivällä supistuksia alkoi taas tulla aika säännöllisesti ja yhä kovempina. 17-aikaan lähdimme sitten sairaalaan, jossa todettiin että olin 3 cm auki. Piti sitten kävellä pitkin käytäviä ja pomppia jumppapallon päällä (no, ehkei sentään ihan pomppia :D). Käytin tässä vaiheessa tens-laitetta, joka ehkä jonkin verran auttoi, vaikken nyt ihan vakuuttunut sen tehosta ollutkaan. Klo 22 olin 6 cm auki ja saimme siirtyä synnytyssaliin. Tens-laite oli edelleen käytössä ja lisäksi käytin ilokaasua, joka siinä vaiheessa mielestäni auttoi. Jossain vaiheessa todettiin että olen 7 cm auki, mutta sitten alkoikin piitkä odotus ja aina vain samat 7 cm auki. Kolmen maissa yöllä tuskat alkoivat olla sitä luokkaa että pyysin epiduraalin ja halleluja mikä helpotus! Sain jopa torkuttua hieman ja pari tuntia taisi mennä silleen horroksessa. Sain jossain vaiheessa lisäannoksen epiduraalia, mutta kohdunsuu oli edelleen vain 7cm auki, joten laittoivat oksitosiini-tipan vauhdittamaan supistuksia. Sisätutkimuksen aikana kätilö ilmeisesti tökki siihen malliin että vedet menivät (ei siis ollut tarkoitus puhkaista kalvoja). Ja taas odoteltiin. Joskus aamukasilta alkoi tuskat taas olla todella kovat, joten sain kolmannen annoksen puudutetta ja aamupäivällä vielä neljännen. Epiduraali auttoi, mutta sen kesto oli yhä lyhyempi ja oksitosiinitipan takia supistukset olivat todella kovia, paljon pahempia kuin mitä muistan esikoisen synnytyksestä. Klo 13 maissa olin vihdoin kokonaan auki ja sain alkaa ponnistaa. Vauvan pää oli tosin jotenkin vähän huonossa asennossa eikä se laskeutunut kunnolla, vaikka kuinka yritin ponnistaa. 50 minuutin urakan jälkeen kutsuttiin lääkäri paikalle arvioimaan tilannetta. Supistuksia oli koko ajan, ilman yhtään kunnon taukoa. Tässä vaiheessa luulin oikeasti kuolevani siihen kipuun ja melkein rukoilin viidettä epiduraaliannosta, mutta ei kuulemma siinä vaiheessa voinut oikein antaa enempää (syy meni multa tokkurassa ohi). Huoneessa oli yhtäkkiä 2 lääkäriä ja 2 kätilöä ja minut laitettiin gynekologiseen asentoon jalkatukien varaan ja miestänikin komennettiin pitämään kiinni (en tiedä yritinkö jotenkin rimpuilla pois siitä :D). Varmasti minulle kerrottiin mitä tapahtuu, mutta olin ihan omassa maailmassani, joten suurin osa meni täysin ohi. Sen sentään tajusin että imukuppiulosveto oli edessä ja sen kupin paikalle saaminen oli yhtä tuskaa, tuntui kuin alapääni olisi täysin teurastettu ja huusin ja valitin, vaikka samalla häpesin omaa käytöstäni, muuten kun olen hyvin hillitty ja rauhallinen persoona. Ehdin ajatella että alapääni menee palasiksi eikä koskaan toivu. Ekan vetoyrityksen jälkeen joutuivat siirtämään imukuppia vauvan päässä ja sama tuska toistui. Neljännellä vedolla pää syntyi ja ihana pikku poikamme yritti jo siinä vaiheessa parkaista. :love: Hänellä oli lisäksi pieni kätensä nyrkissä leuan alla, joten lääkäri auttoi käden ulos. Kun pää (ja toinen käsi) oli syntynyt, vastuu siirtyi taas minulle eli loput minun oli ponnistettava ulos ilman vetoapua. Ensin tuntui että en yksinkertaisesti pysty siihen, en vain jaksa, mutta jostain sain revittyä jotain alkukantaista voimaa ja onnistuin ponnistaa lapseni maailmaan. :love: Kipu loppui kuin seinään ja kun kuulin hänen ekan huutonsa ei voinut kun päästää onnen kyyneleet. Pian sain kullanmuruni rinnalle ja kaikki tuska unohtui samantien. Siinä sitten ihmettelimme toisiamme ja mieskin oli liikuttunut. Istukka syntyi noin 10 minuutin kuluttua pienellä kivuttomalla ponnistuksella. Imukuppisynnytyksen takia olivat joutuneet tekemään episiotomian, joten haava ommeltiin ja se sujui nopeasti ja kivuttomasti. Onneksi muita repeämiä ei tullut. Suihkun jälkeen poika mitattiin ja punnittiin ja olikin melkoinen yllätys, kun 3,5 kiloiseksi veikattu vauva painoikin huikeat 4620 gr. Pituutta hänellä oli 53 cm eli iso poika. Ei kuitenkaan ollut (eikä ole edelleenkään) erityisen isokokoisen näköinen, vaan ihan tavallisen vauvan näköinen. Jos olisivat sanoneet painoksi 3,5 kg, en olisi epäillyt tulosta hetkeäkään.

Osastolle siirryttiin illaksi ja olin kaksi yötä sairaalassa. Imetys lähti hyvin käyntiin ja maitoa tulee edelleen hyvin. Koska mulla oli (muka) raskausdiabetes, pojan verensokereita seurattiin ekan vuorokauden ajan, mutta ne olivat joka kerta täysin normaalit (niin kuin itsellänikin raskauden aikaisen seurannan aikana) ja seuranta lopetettiin. Lääkärintarkastuksessa oli kaikki hyvin ja sielläkin lääkäri totesi että ei ole yhtään makrosomaattisen näköinen lapsi (eli siis äidin korkeiden verensokereiden takia isokokoiseksi kasvanut vauva),vaan hän epäili että iso koko oli geneettistä, isänsä kun oli myös suhteellisen isokokoinen syntyessään.

Kahden sairaalayön jälkeen pääsimme siis kotiin ja arki on sujunut hyvin. Vauva on yleensä hyväntuulinen ja syö ja nukkuu pääasiassa hyvin, mutta iltaisin ja alkuyöstä saattaa olla hieman ilmavaivoja, jotka valvottaa. Ei onneksi joka yö, mutta viime aikoina harmillisen usein kuitenkin. On tässä sekä koliikki että silent reflux käyneet mielessä, otan asian puheeksi neuvolalääkärin kanssa kun sinne menemme. Päivisin on aina tyytyväinen, vaivat tulevat iltakymmenen jälkeen ja jatkuvat pahimmillaan 2-3 tuntia. Joskus päästään vähemmällä, jos hän saa puskettua ilman pihalle nopeasti. Cuplaton ja Rela-tipat ovat käytössä, mutta en voi sanoa huomanneeni että juurikaan auttaisivat. Toisaalta en tiedä olisiko tämä pahempaa ilman niitä. Onneksi tosiaan tämä ei joka yö sentään toistu, mutta tietenkin toivon varsinkin vauvan puolesta että vaivat menisivät pian ohi.

Vauva kasvaa hienosti ja on jo pitkä poika, 3 viikon ja 4 päivän ikäisenä oli jo 59 cm ja paino noin 5,2 kg. Edelleenkään en tiedä missä ne kilot ovat, sillä hän on ihan sopusuhtainen "tavallisen" kokoinen vauva, ei mikään "Michelin-ukko". Aivan ihana on ja isovelikin on aivan rakastunut pikkuveljeensä ja on aivan ihana häntä kohtaan. :love: Itse olen myös toipunut hyvin ja alapääkin tuntuu jo omalta (alussa oli aivan oudon ja kamalan oloinen) eikä kipuja ollut kuin ekat 1,5 viikkoa. Saavutin lähtöpainon viikossa ja nyt kilot ropisevat imetyksen takia. Olen nyt 4 kiloa kevyempi kuin ennen raskautta, vaikka tuntuu että syön normaalisti (ja rehellisesti sanottuna jopa ihan liikaa herkkuja). Ihan kivaa, mutta liikaa ei saisi laskea, suhteellisen hoikka kun olen muutenkin.

Välillä tekee mieli nipistää itseään, tuntuu niin uskomattomalta että saimme viimein toisen lapsen. Pitkä oli taival, yli 4 vuotta yritimme ja 3 keskenmenoakin jouduin kokemaan, joten tuntuu pieneltä ihmeeltä että saimme vihdoin tämän kultakimpaleemme. Järjellisesti olin kyllä menettänyt uskoni koko projektiin ajat sitten, mutta sydän silti jaksoi toivoa ja niin se yksi hyvä munasolu vain lopulta kypsyi ja irtosi ja löysi vastakappaleensa. :love: Pitkään en kuitenkaan uskaltanut oikeasti uskoa ja toivoa liikaa, mutta raskaus jatkui ja kaikki oli (vaivoistani huolimatta) hyvin. Olen niin kiitollinen ja onnellinen tästä lapsesta (ja tietenkin myös ihanasta esikoisestamme), ei löydy edes sanoja kuvaamaan tunteitani. Pitkään saimme odottaa, mutta sitkeys palkittiin ja nyt hän on vihdoin täällä. :love: :love:

Hyvää loppuviikkoa teille kaikille!

Jimima ja pikkumies 4 vkoa 6 päivää
 
Viimeksi muokattu:
Onnea jimima!!! Ihanaa vauva aikaa nyt vaan:)
Eetuha, tervetuloa ja onnea! Monesko sulle on tulossa?:)

Itse en oo aikoihin täällä käynyt lukemassa, nyt kamalassa flunssassa tuli piipahdettua.
Itsellä viikko 29 menossa ja vauva möyryää isoilla liikkeillä vatsassa. Alkaa loppuraskauden fiilinkiä olla ilmassa ja kenkiä vaikea vetää jalkaan . Lupaavat kylmää pitkälle maaliskuuta, Hui, kohta ei talvitakki mene kiinni...
Eka pelkopolikäynti takana joka osoittautui varsin hedelmälliseksi ja hyväksi käynniksi . Viikon päästä ultra ja sitten taas rv 36.
Alkaa uskoa että tässä ollaan vauvaa ihan oikeasti tekemässä:)
 
Onnea vielä sylin täydeltä Jimimalle - sun tarinasi on kyllä ollut niin ihana ja koskettava! :love: Kiva kun jaksoit kertoilla synnytyksestäkin. Aika hurjalta kuulosti, mut onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja lopputulos oli paras mahdollinen. :) Ihanaa vauva-aikaa teille, nyt on lupa nauttia täysillä kaikkien pettymysten ja huolien jälkeen! <3

Tervetuloa joukkoon, Eetuha, ja onnea odotukseen! :)

Zammakolle ja Elyseelle leppoisaa vatsan kasvattelua! (y)

ON: Meidän pikkuherra täytti tänään jo 3 kuukautta. :love: Ihana hymypoika, joka osaa kyllä kiukutellakin. Jatkosta ei olla vielä päätetty - meillähän jäi yksi alkio pakkaseen, ja jossain vaiheessa se varmasti siirretään. Mut nautitaan nyt tästä vauva-ajasta ensin!
 
  • Tykkää
Reactions: Eetuha
Kävin kurkistelemassa joko Zammakolla on nyytti sylissä, mutta ei taida ihan vielä olla.
Galluppiin voisin vastata, että meillä poika sai minun sukunimen. Ei olla ehditty naimisiin asti, mutta ei tämä ollut isona syynä tähän. Minulla tuiki tavallinen sukunimi (yksi yleisimmistä Suomessa) ja miehellä harvinainen vain heidän suvullaan käytössä oleva sukunimi. Tämä herätti vähän ihmetystä toisissa sukulaisissa. :LOL:
 

Yhteistyössä