Osaako joku sanoa onko tuollaista olemassa ja kuinka se oireilee?! :ashamed: :ashamed:
40 kriisiä ??
- Viestiketjun aloittaja istumus laiskimus
- Ensimmäinen viesti
En osaa sanoa, kuinka se oireilee, kun en semmoista tunnusta olevan, mutta totuuden näin tänään kampaajan tuolissa istuessa. Harmaata on päässä vaikka kuinka paljon!!! Käääääääääääääk! (Neljäkymmentä ei ole enää pitkän matkan päässä....)
Vai olisiko se sitä, että alkaa puhua siitä, että neljäkymmentä täs tulee täyteen....! Muuten koen eläväni elämäni parasta aikaa.
Vai olisiko se sitä, että alkaa puhua siitä, että neljäkymmentä täs tulee täyteen....! Muuten koen eläväni elämäni parasta aikaa.
Itselläni on tullkut olemuksia että kaipaa jotain??
Tulee ahdistavia itkuja kun ajattelen lapsuuttani (joka oli ihana) tai nuoruuttani (niitä ystäviä)
Tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi ja olen jo 34v. jne..
Tulee ahdistavia itkuja kun ajattelen lapsuuttani (joka oli ihana) tai nuoruuttani (niitä ystäviä)
Tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi ja olen jo 34v. jne..
kateriina
\
neljänkympin kriisi on ymmärtääkseni sellainen jossa tajuaa vanhenemisensa ja rajallisuutensa ja se alkaa kyllä meikäläisellä tässä pikkuhiljaa painaa päälle
ärsyttää kun huomaa ettei esim. fyysisen rasituksen jälkeen enää palaudu niin nopeasti kuin aiemmin
Hyvä kirja aiheestaTony Dunderfeltin elämänkaaripsykologia
Mulla oli tuollainen kolmenkympin kriisi...oletko sä käynyt sen läpi?Alkuperäinen kirjoittaja 22.11.2006 klo 16:05 istumus laiskimus kirjoitti:
neljänkympin kriisi on ymmärtääkseni sellainen jossa tajuaa vanhenemisensa ja rajallisuutensa ja se alkaa kyllä meikäläisellä tässä pikkuhiljaa painaa päälle
ärsyttää kun huomaa ettei esim. fyysisen rasituksen jälkeen enää palaudu niin nopeasti kuin aiemminHyvä kirja aiheestaTony Dunderfeltin elämänkaaripsykologia
Mulla pikkuisen vajaa puol vuotta nelikymppisiin ja olen ollut elämäni kunnossa, suorastaan innokkaana odottanut h-hetkeä. Mutta nyt ihan hiljattain kun päivä todellakin lähestyy, lievä paniikki on iskenyt. Tuntuu kuin tähän asti elämäni olisi ollut nuoruutta ja "elämää" ja tästä se puolivälistä katkeaa ja kääntyy kohti vanhuutta ja kuolemaa Elämän rajallisuus on iskostunut ajatuksiini. Yllätän usein itseni synkistelemästä ja ajattelemasta, että mitä kaikkea olisinkaan voinut tehdä toisin ja mitä jos olisinkin päätynyt johonkin toiseen ratkaisuun, millainen elämäni nyt olisikaan, tyyliin miksi valitsin sen lukion minkä valitsin enkä pysynyt siinä mihin suurin osa ystävistä jäi... Ukonkin naama välillä kyllästyttää. Nämä on mulle ihan uusia ajatuksia ja liitän ne suoraan tuohon 40-kriisiin. Sitä sen täytyy olla =)
Elämän rajallisuus on iskostunut ajatuksiini. Yllätän usein itseni synkistelemästä ja ajattelemasta, että mitä kaikkea olisinkaan voinut tehdä toisin ja mitä jos olisinkin päätynyt johonkin toiseen ratkaisuun, millainen elämäni nyt olisikaan, tyyliin miksi valitsin sen lukion minkä valitsin enkä pysynyt siinä mihin suurin osa ystävistä jäi... Ukonkin naama välillä kyllästyttää. Nämä on mulle ihan uusia ajatuksia ja liitän ne suoraan tuohon 40-kriisiin. Sitä sen täytyy olla =)