40+klubi

hei 40+ äidit

olen 45 vuotta ja minulla on vanhempia lapsia, mutta iltatähteni on 4 vuotta, poika. Asun Hgissä. Minulla on ystäviä, mutta kaipaisin omaa mamma 40+klubia. Etsin koulutettuja 40+naisia, joilla on tällaisia pikkulapsia. Olisi ihanaa, että lapsemme tutustuisivat ja leikkisivät yhdessä, voisimme jakaa kokemuksemme siitä, mitä on saada kypsässä iässä joku lapsistaan (1. 2. ....what ever) jne. Nuorena äitinä olin äiti-lapsi-ryhmissä ja tuli vietettyä moni juhla yhdessä, askarreltua, puhuttua, vaihdettua vinkkejä, mentyä yhdessä paikkoihin - oli kiva jakaa sekä huonoja että hyviä asioita kimpassa. Etsin äitejä, joille lapset ovat tosi tärkeitä, mutta aivot tallella ja halu keskustella ja parantaa maailmaa, joilla ei ole alkoholiongelmaa. Tarjoan oman kotini tapaamispaikaksi. Voidaan pitää vaikka nyyttäreitä tms. Joka tapauksessa etsin kiinteätä porukkaa, joka kokoontuisi säännöllisesti. Minulla on haastava työ, lapseni on päiväkodissa. KIRJOITELKAA IHMEESSÄ JA KOOTAAN PORUKKA, PIDETÄÄN HAUSKAA YHDESSÄ :attn:
sÄHKÄRINI: virtaa4@luukku.com

 

Etsit KOULUTETTUJA 40+ äitjeä.
Mikä on koulutustasovaatimus?
Akateeminen, opistotaso vähintään?
Riittääkö ammattikoulu, eli onko keittiöapulainen kelvollinen ryhmääsi?

 

minäkin voisin perustaa kerhon tänne savoon.. mielellään saa olla vähän aivottomia ja vähemmän koulutettuja, jostain kumman syystä silloin on hauskempaa!!! :flower:

 

Minulla on kyllä yliopistokoulutus, mutta olen ollut lapsen kanssa kotona jo viisi vuotta. Haet ilmeisesti älykästä seuraa. Lapseni on siis viisi. En tiedä olenko tarpeeksi tasokas, kun en ole akateemisessa työssä. Lisäksi en kylläkään asu edes Helsingin vaikutuspiirissä. Muuten kyllä kiinnostaisi. Tämmöisiä voisi olla joka kaupungissa.

 

\

minäkin voisin perustaa kerhon tänne savoon.. mielellään saa olla vähän aivottomia ja vähemmän koulutettuja, jostain kumman syystä silloin on hauskempaa!!! :flower:

Ja kukaan ei korosta omaa älykkyyttään - kun sitä ei ole että olen tässä lukemassa tanskalaista kirjallisuutta nykyään - tanskaksi ja tähän tyyliin.

Kastattajana ja vanhapana olokin sujuu ihan hyvin, vaikkei ole pedagokiikkaa lukenut.
Kuten vuosia sitten sanoin silloisille akateemisille tuttaville, etten osallistu perinteiselle yhteiselle lomareissulle, kolhoosimajoituksella, koska varhaistaini-ikäinen on niin hankala, syy olikin heidän mielestään se, ettei minulla ole samaa pedagokista koulutusta kuin heillä, ja pidän itseäni vajaampana ja kyvyttömämpänä äitinä olemiseen.

 

Täällä yx 40+ professori. En ole minäkään kasvatusasioissa huomannut eroa enemmän ja vähemmän koulutettujen äitien välillä. Työelämässä olo tuo tietty omat kuvionsa. Ehkä ketjun aloittaja tarkoitti sitä? Mutta siis onhan noita aktiviteetteja ja kerhoja pääkaupunkiseudulla tämän ikäisille naisille tarjolla, myös lapsellisille. Kannatta vähän tutkia, mihin voisi mennä mukaan, ja valita sitten sopiva.

 

\

Täällä yx 40+ professori. En ole minäkään kasvatusasioissa huomannut eroa enemmän ja vähemmän koulutettujen äitien välillä. Työelämässä olo tuo tietty omat kuvionsa. Ehkä ketjun aloittaja tarkoitti sitä? Mutta siis onhan noita aktiviteetteja ja kerhoja pääkaupunkiseudulla tämän ikäisille naisille tarjolla, myös lapsellisille. Kannatta vähän tutkia, mihin voisi mennä mukaan, ja valita sitten sopiva.

Töissä se on se vähemmän koulutettukin. Paitsi jos on hoitovapaalla. Mutta silloin tehdään samaa työtä: hoidetaan lasta (ja kotia?)

Mutta mikä on se koulutusvaatimus?

Käykö keittäjä, siivooja, tarjoilija,jos koulutus on ammatteihin hankittu?
Onko hoitoalan koulutus enemmän kuin parturi-kampaajan tai myyjän koulutus?

Vai onko tarkoitus, että tietyn koulutus- ja tulotason omaavat perustaisi oman klubinsa? Ettei tarvitse kohdata sitä alempaa kastia?

Olisi kiva jos ap vastaisi, että millainen on se koulutusvaatimus??


:attn:

 

\

Etsit KOULUTETTUJA 40+ äitjeä.
Mikä on koulutustasovaatimus?
Akateeminen, opistotaso vähintään?
Riittääkö ammattikoulu, eli onko keittiöapulainen kelvollinen ryhmääsi?

moi

en ajatellut mitään tasoa erityisesti vaan ajattelin, että tässä ryhmässä ihmiset olisivat avoimia uusille asioille ja haluaisivat ymmärtää toistensa töitä eivätkä hyökkäisi toistensa kimppuun, jos joku haluaa filosofoida ja parantaa maailmaa ja asettaa asioita kysymyksen alle. Haluan keskustella naisten kanssa!!!!!! En halua vastakkain eri koulutuksia vaan haastaa koulutetut, päihdeongelmista kärsimättömät naiset kersoineen kimppakivaan. Minä nyt olen akateeminen, mutta ei se tee minusta parempaa...sitkeän ehkä. =)

 

\

minäkin voisin perustaa kerhon tänne savoon.. mielellään saa olla vähän aivottomia ja vähemmän koulutettuja, jostain kumman syystä silloin on hauskempaa!!! :flower:

viestisi oli hauska. Eikun perustamaan vaan!!!

 

\

Minulla on kyllä yliopistokoulutus, mutta olen ollut lapsen kanssa kotona jo viisi vuotta. Haet ilmeisesti älykästä seuraa. Lapseni on siis viisi. En tiedä olenko tarpeeksi tasokas, kun en ole akateemisessa työssä. Lisäksi en kylläkään asu edes Helsingin vaikutuspiirissä. Muuten kyllä kiinnostaisi. Tämmöisiä voisi olla joka kaupungissa.

moi

apua, kylläpä tuosta koulutettu-sanasta tuli soppa..... taidetaan me olla vähän huonolla itsevarmuudella varustettuja, vai mitä. Mikset kelpaisi, jos minäkin kelpaan. Olen huomannut, että joskus keskusteluissa on juopa kotona olevien ja työssä käyvien äitien välillä. Halusin heti kertoa, että minun lapseni on päiväkodissa....taustalta löytyy kyllä monta kotivuotta kuten sinullakin. Ja koulutettu laitoin, että pohtivaiset uranaisetkin, jotka eivät välttämättä ymmärrä hiekkalaatikon arkea tulisivat myös mukaan. Laitoin kaiken tuon siksi, että janoan kypsässä iässä olevien äitien, naisten keskusteluja. Eivät ystäväni, joiden lapset ovat kaikki murkkuja, välttämättä ymmärrä tämänhetkistä tilannettani. Ja haluan actionia äitine kanssa. Tasoa en ajatellut....mahdanko minäkään sitten enää kelvata, jos sellaisia vielä ajattelen. Hei, kuule, olisi tosi kiva lyöttäytyä yhteen. Kaikki me tasokkaat 40+äidit, sillä kaikkihan me ollaan tasokkaita, kun ollaan vielä ryhdytty mammoiksi tässä vaiheessa, potkua pitää silloin löytyä.
=) Sirpa

 

moi

voih.... no, kukin tietysti tulkitsee kirjoituksia omalla tavallaan ja omista kokemuksistaan lähtöisin. Minä en kyllä koulutuksella ajatellut mitään tiettyä koulutusta - itselläni on opiston koulutus, yliopiston tutkinto, PD-tutkinto ja kaikkea siitä väliltä. Koulutuksella hain enemmänkin henkistä ilmapiiriä naisten välillä: että jokainen olisi ylpeä omasta saavutuksestaan, koulutuksestaan ja olisi valmis jakamaan ajatuksensa tuntematta vähempi/ylempiarvoisuutta porukan keskellä. Että kaikkia yhdistäisi se, että heillä on ollut tavoite kehittää itseään ja se on saavutettu ja yhdessä halutaan naisporukalla "parantaa maailmaa", keskustella, hoidella kersoja siinä samalla, tehdä yhessä kivoja asioita ilman naamareita ja kilpailua.

Ilmoitin myös, että lapseni on päiväkodissa, koska olen huomannut,että aika monilla naisilla on ihmeellinen juopa kotona olevien ja ansiotyössä olevien välillä. Saapahan sitten juosta karkuun ne, jotka eivät pidä siitä, että lapset ovat päiväkodissa. Minulla on 4 lasta ja kokemusta on runsaasti sekä kotona olosta että töissä olemisesta. Sirpa


Töissä se on se vähemmän koulutettukin. Paitsi jos on hoitovapaalla. Mutta silloin tehdään samaa työtä: hoidetaan lasta (ja kotia?)

Mutta mikä on se koulutusvaatimus?

Käykö keittäjä, siivooja, tarjoilija,jos koulutus on ammatteihin hankittu?
Onko hoitoalan koulutus enemmän kuin parturi-kampaajan tai myyjän koulutus?

Vai onko tarkoitus, että tietyn koulutus- ja tulotason omaavat perustaisi oman klubinsa? Ettei tarvitse kohdata sitä alempaa kastia?

Olisi kiva jos ap vastaisi, että millainen on se koulutusvaatimus??


:attn:
[/quote] =) =) =)

 

Yleensä olen törmännyt tähän "koulutusvaatimukseen" vain ja ainoastaan akateemisten - korkeakoulututkinnon - yliopistotutkinnon - tai vastaavan koulutuksen omaavien kohdalla. Haetaan siis samantasoista seuraa, jolloin voidaan keskustella "samalla kielellä" mikä sinänsä on ymmärrettävää.
Tietyllä tavalla se on kuitenkin aika kapeaa, rajattua. Minusta.
Keskusteluun ja omaan ajatteluun tulee laajuutta kun tuttavapiirissä on eri yhteiskuntaluokista ja eri koulutustason omaavia ja eri ammateista olevia ihmisiä.

Myös habitus on erilainen, koska maailma, elämänpiiri ja ennenkaikkea tulotaso on erilainen. Ja arvotkin ehkä. Esim. vaatteet. Ei ole käyttöä jakkupuvuille esim. työn kautta, jos on ammatiltaan siivooja, autokuski, lastenhoitaja tai mitä sitä maailmassa ammattia onkiaan.,.

 

\

Yleensä olen törmännyt tähän "koulutusvaatimukseen" vain ja ainoastaan akateemisten - korkeakoulututkinnon - yliopistotutkinnon - tai vastaavan koulutuksen omaavien kohdalla. Haetaan siis samantasoista seuraa, jolloin voidaan keskustella "samalla kielellä" mikä sinänsä on ymmärrettävää.
Tietyllä tavalla se on kuitenkin aika kapeaa, rajattua. Minusta.
Keskusteluun ja omaan ajatteluun tulee laajuutta kun tuttavapiirissä on eri yhteiskuntaluokista ja eri koulutustason omaavia ja eri ammateista olevia ihmisiä.

Myös habitus on erilainen, koska maailma, elämänpiiri ja ennenkaikkea tulotaso on erilainen. Ja arvotkin ehkä. Esim. vaatteet. Ei ole käyttöä jakkupuvuille esim. työn kautta, jos on ammatiltaan siivooja, autokuski, lastenhoitaja tai mitä sitä maailmassa ammattia onkiaan.,.

Kylläpä käsityksesi on aika stereotyyppinen liittyen koulutukseen suhteessa vaatetukseen, tulotasoon ja arvo ajatteluun.

Olisikohan syytä katsoa itseä peilistä.

 

\

\

Yleensä olen törmännyt tähän "koulutusvaatimukseen" vain ja ainoastaan akateemisten - korkeakoulututkinnon - yliopistotutkinnon - tai vastaavan koulutuksen omaavien kohdalla. Haetaan siis samantasoista seuraa, jolloin voidaan keskustella "samalla kielellä" mikä sinänsä on ymmärrettävää.
Tietyllä tavalla se on kuitenkin aika kapeaa, rajattua. Minusta.
Keskusteluun ja omaan ajatteluun tulee laajuutta kun tuttavapiirissä on eri yhteiskuntaluokista ja eri koulutustason omaavia ja eri ammateista olevia ihmisiä.

Myös habitus on erilainen, koska maailma, elämänpiiri ja ennenkaikkea tulotaso on erilainen. Ja arvotkin ehkä. Esim. vaatteet. Ei ole käyttöä jakkupuvuille esim. työn kautta, jos on ammatiltaan siivooja, autokuski, lastenhoitaja tai mitä sitä maailmassa ammattia onkiaan.,.

Kylläpä käsityksesi on aika stereotyyppinen liittyen koulutukseen suhteessa vaatetukseen, tulotasoon ja arvo ajatteluun.

Olisikohan syytä katsoa itseä peilistä.

Minun käsitykseni?
Tämmöiseen jaotteluun olen törmännyt. Ihan oikeasti. Eikä ne ole olleet mitään minun provosoimia keskusteluja tai lausauhduksia.
Ei minulla ole mitään syytä katosa peiliin. Huolin ystäväkseni ihmisen ihan muilla perusteilla kuin koulutuksen, ammattitaustan, asuinpaikan mukaan. Ei nämä ole minulle olleet koskaan mitään ystävystymisen tai ihmisarvon mittareita, mutta olen törmännyt turhan usein just siihen, että ihminen arvotetaan tämmösillä perusteilla, ja kaveripiiri rajataan vain oman sosioekonomisen luokan sisältä.

 

Kiitos Sirpa raikkaasta aloituksesta.

On ilo nähdä itseään arvostavaa naista ja äitiä.

Hyvänä ohjenuorana itselleni olen aina pitänyt huonommuuden tunteen kohtaamista. Kirpaiseville asioille täytyy tehdä jotakin ja muuttaa itseään parempaan suuntaan. Toinen vaihtoehto on sitten hyväksyä ja tulla sujuiksi. Toisten lokaaminen on henkisen surkeuden merkki, tämä toiminta usein kuvaa vain omia kipukohtia.

 

\

Yleensä olen törmännyt tähän "koulutusvaatimukseen" vain ja ainoastaan akateemisten - korkeakoulututkinnon - yliopistotutkinnon - tai vastaavan koulutuksen omaavien kohdalla. Haetaan siis samantasoista seuraa, jolloin voidaan keskustella "samalla kielellä" mikä sinänsä on ymmärrettävää.
Tietyllä tavalla se on kuitenkin aika kapeaa, rajattua. Minusta.
Keskusteluun ja omaan ajatteluun tulee laajuutta kun tuttavapiirissä on eri yhteiskuntaluokista ja eri koulutustason omaavia ja eri ammateista olevia ihmisiä.

Myös habitus on erilainen, koska maailma, elämänpiiri ja ennenkaikkea tulotaso on erilainen. Ja arvotkin ehkä. Esim. vaatteet. Ei ole käyttöä jakkupuvuille esim. työn kautta, jos on ammatiltaan siivooja, autokuski, lastenhoitaja tai mitä sitä maailmassa ammattia onkiaan.,.

hei

olen samaa mieltä kanssasi tuosta ajatusten ja arvojen tuuletuksesta erilaisten ihmisten kesken. Koulutukset ovat minusta hyvä asia. Se, että ihminen on vienyt läpi ja loppuun haluamansa on minusta arvostettavaa ja sitä hain. Toiset eivät ylipäätänsä näe koulutuksessa järkeä ja tavoiteltavaa - minä en voi näin ajatella. Olen itse hemmetin ylpeä itsestäni, että kaikkien koettelemusten keskellä olen silti kouluttanut itseni ja antanút esimerkin lapsilleni sitkeydestä ja unelmien toteuttamisesta. Kuolema pyyhkäisi isän osalta lapsiltani, mutta en koskaan käyttänyt hyväkseni tuota tekosyytä sohvalle jäämiseen. Tässä asia, jota penään. Naisia, jotka arvostavat itsensä kehittämistä ja kouluttamista ja unelmien toteuttamista. Ja koulutushan ei ole yhtä kuin yliopistokoulutus: minulta löytyy yliopiston tutkinto, opiston tutkinto, PD-tutkinto, suorituksia....niin, että tervetuloa ihanat naiset merellä eikä rannalla, ei rannalle ruikuttamaan jääneet vaan ihanat itseensä uskovat. Sirpa

 

\

Kiitos Sirpa raikkaasta aloituksesta.

On ilo nähdä itseään arvostavaa naista ja äitiä.

Hyvänä ohjenuorana itselleni olen aina pitänyt huonommuuden tunteen kohtaamista. Kirpaiseville asioille täytyy tehdä jotakin ja muuttaa itseään parempaan suuntaan. Toinen vaihtoehto on sitten hyväksyä ja tulla sujuiksi. Toisten lokaaminen on henkisen surkeuden merkki, tämä toiminta usein kuvaa vain omia kipukohtia.

heips

kiitos Lisa :hug:
Kuule, eikö olisi ihanaa, jos me voitais naiset yhdessä varata joku tila, "sviitti", koulun tila tai joku muu ja me mentäis sinne ja otettas leluja ja tekemistä kersoille ja itse juteltais, otettais vaikka kantaa lehteen jostakin naisten jutusta, tehtäis ohjelmaehdotuksia ylelle, tuotas jokainen jotakin pöperöä ja musaa tai vaikka ostettais iso kasa savea ja tehtäis rauhankyyhkysiä tai pyydettäis joku kertomaan meille jostakin meitä kiinnostavasta psykologisesta jutusta tai tehtäis origamia tai palkattais yhteisesti joku tanssinope vetämään meille koko hörhöporukalle kreikkalaisia tansseja/suomalaisia kansantansseja tai itsepuolustusta....taivas mä unelmoin liikaa. Mutta hitsi, eikös voisi tehdäkin jopa.... =) Mut ei päivällä, kun immeiset on töissä. Sirpa

 

etsit koulutettuja 40+ äitejä???? miksi on tärkeää että on koulutettu.... luuletko että muilla ei ole " aivoja" että on äitejä jotka eivät ole koulutettuja ovat jotenkin huonompia??? luulen että myös vähemmän koulutetut äidit joilla on jo ikää ja elämänkoemusta voivat olla hyvinkin fiksuja, mukavia, aktiivisia ja aikaan saavia. minusta tekstisi on suorastaan loukkaava, oletko ylpeä , leuhka koulutetusta taustastasi. Olen 43 vuotias viiden lapsen äiti, siivoan kunnanvirastoa, pidän työstäni, olen saanut tähän ammattiin koulutuksen. enkä ole ollut mitään paitsi, mieheni on muurari, hyvä siinä. Meillä on iso omakotitalo järven rannalla maalla , talo on lähes maksettu, uusi auto, rantasauna, olemme matkustelleet välillä koko perhekkin ulkomailla, ainoa josta on velkaa on asuntoauto.... pienellä palkalla olemme pärjänneet ja meidän ystävä piirimmme on laaja. meillä on harrastuksia, lapsemme menestyvät kaksi vanhinta on ylioppilasta toinen opiskelee eläinlääketieteellisessä toinen sairaanhoitajaksi... kolme nuorina käyvät koulua, ylä ja ala -astetta.
että näin. aika hyvin " tyhmiltä kouluttamattomilta vanhemmilta"..... hyvää joulua vaan!

 

Kirjoitin jo aiemmin, en muista nimimerkkiä, mutta olen kauempaa. Olen ollut niin pitkään kotona, että kaikki jakkupukuni ovat tulleet pieniksi, hah. Joten pukeutuminen ei kylläkään enää yhdistä minua muihin akateemisiin. Vielä sekin, että eri akateemisissa ammateissa pukeudutaan ihan eri tavalla. Parhaiten pukeutuvat kauppakorkeasta valmistuneet.

Asun niin kaukana, että osallistumiseni olisi erittäin epävarmaa, mutta aloittajan ideat ovat erinomaisia ja hienoa se, että lapset voisi ottaa mukaan, sillä ainakin minun mieheni suhtautuu heti myönteisemmin, kun ei joudu sitä aikaa hoitovuoroon. En itse tiedä, voinko osallistua, mutta idea on kiinnostava ja toivottavasti ainakin te muut saatte aikaiseksi.

 

\

\

Yleensä olen törmännyt tähän "koulutusvaatimukseen" vain ja ainoastaan akateemisten - korkeakoulututkinnon - yliopistotutkinnon - tai vastaavan koulutuksen omaavien kohdalla. Haetaan siis samantasoista seuraa, jolloin voidaan keskustella "samalla kielellä" mikä sinänsä on ymmärrettävää.
Tietyllä tavalla se on kuitenkin aika kapeaa, rajattua. Minusta.
Keskusteluun ja omaan ajatteluun tulee laajuutta kun tuttavapiirissä on eri yhteiskuntaluokista ja eri koulutustason omaavia ja eri ammateista olevia ihmisiä.

Myös habitus on erilainen, koska maailma, elämänpiiri ja ennenkaikkea tulotaso on erilainen. Ja arvotkin ehkä. Esim. vaatteet. Ei ole käyttöä jakkupuvuille esim. työn kautta, jos on ammatiltaan siivooja, autokuski, lastenhoitaja tai mitä sitä maailmassa ammattia onkiaan.,.

hei

olen samaa mieltä kanssasi tuosta ajatusten ja arvojen tuuletuksesta erilaisten ihmisten kesken. Koulutukset ovat minusta hyvä asia. Se, että ihminen on vienyt läpi ja loppuun haluamansa on minusta arvostettavaa ja sitä hain. Toiset eivät ylipäätänsä näe koulutuksessa järkeä ja tavoiteltavaa - minä en voi näin ajatella. Olen itse hemmetin ylpeä itsestäni, että kaikkien koettelemusten keskellä olen silti kouluttanut itseni ja antanút esimerkin lapsilleni sitkeydestä ja unelmien toteuttamisesta. Kuolema pyyhkäisi isän osalta lapsiltani, mutta en koskaan käyttänyt hyväkseni tuota tekosyytä sohvalle jäämiseen. Tässä asia, jota penään. Naisia, jotka arvostavat itsensä kehittämistä ja kouluttamista ja unelmien toteuttamista. Ja koulutushan ei ole yhtä kuin yliopistokoulutus: minulta löytyy yliopiston tutkinto, opiston tutkinto, PD-tutkinto, suorituksia....niin, että tervetuloa ihanat naiset merellä eikä rannalla, ei rannalle ruikuttamaan jääneet vaan ihanat itseensä uskovat. Sirpa

Totta niin.
Minullahan siis on koulutus, koska arvostan koulutusta, ja halusin opiskella. Valmistuin siis ammattin, josta pidin, hain jatkoon, pääsin. Tuli muutto ja sen myötä mutkia matkaan, jätin lopulta sen koulutuspaikan, vaikka olisin varmaan voinut anoa siirtoa uudellen paikkakunalle. Mutta katsoin ettei resurssit enää riitä.
Jonkin aikaa harmitti, ettei unelma toteutunutkaan.
Olin tehnyt itselleni rajat ammattiminän suhteen. Jos työn jälki alkaa näyttää siltä ja tältä, jos työn kohde tuntuu pakolta ja ikävältä, vaihdan alaa, lopetan. Niin tein.
Olen nyt hierarkiassa aika "mitättömällä" pallilla, mutta en kadu ratkaisua. Onko tämä lopullinen, jäänkö tästä eläkkeelle, en tiedä. Aika näyttää.
Arvostan lukiota yleissivistävänä ja pohjana, laajempana ponnistuslautana ja olen iloinen että lapseni ovat lukiossa.

Mitä tulee sitten siihen mammonaan ja materiaan, en ole ikinä ymmärtänyt sillä kehuskelua. Että "meillä ei kirpparilta ostella lapselle, merkkivaatteita vain; me asumme omakotitalossa, meillä on auto ja vene ja kesämökki ja asuntoauto natuzzinin sohvakalusto ja teak-puiset pihakalustot ja lapsilla fillarina kotimaiset ja uusinta uutta jne jne ja seuraavaksi kehuskellaan lasten saavutuksilla, missä ovat ja mitä tekevät ja kuinka matkustavat ja kenen kanssa asuvat ja mikä on titteli.. eli kehutaan menestyneillä ystävillä ja heidän saavutuksilla..
se menee vähän samaan sarjaan kuin kehuskelu omalla erinomaisuudella koulutuksen / ammatin / älykkyyden suhteen: mulla on, onko sulla; olen siis enemmän kuin sinä

Kun nämä ei minusta ole niitä mittareita, millä ihmisyys mitataan; se, onko toinen ns. kiva vai ei..

Olenkohan sekava.
Kuitenkin siis, ihmisen tulisi olla ylpeä siitä mitä on, ja iloita toisten puolesta että heillä on sitä mitä heillä on, hyväksyä jokainen semmosena kuin on, eikä arvottaa ihmistä ulkoisten perusteella, vaan sydämen sivistyksen perusteella, sitä ei saa koulutuksella vaikka se hyvä asia ihmisellä onkin, ja muistaa, että kaikki ammattikuntia ja kaikkia koulutustasoja tarvitaan !!
Kaikilla ei ole samaa sisukkuutta opiskeluun, vaikka älyä olisikin. Määrätitetoisuus tai päämäärätietoisuus puuttuu. ? Ehkä se on tietynlaista laiskuutta tai luovuttamista, mutta ainakin se takaa että meillä on normaalijärikisä ihmisiä tekemässä kaikkea työtä mitä maailmassa on tarjolla.

 

\

Kirjoitin jo aiemmin, en muista nimimerkkiä, mutta olen kauempaa. Olen ollut niin pitkään kotona, että kaikki jakkupukuni ovat tulleet pieniksi, hah. Joten pukeutuminen ei kylläkään enää yhdistä minua muihin akateemisiin. Vielä sekin, että eri akateemisissa ammateissa pukeudutaan ihan eri tavalla. Parhaiten pukeutuvat kauppakorkeasta valmistuneet.

Asun niin kaukana, että osallistumiseni olisi erittäin epävarmaa, mutta aloittajan ideat ovat erinomaisia ja hienoa se, että lapset voisi ottaa mukaan, sillä ainakin minun mieheni suhtautuu heti myönteisemmin, kun ei joudu sitä aikaa hoitovuoroon. En itse tiedä, voinko osallistua, mutta idea on kiinnostava ja toivottavasti ainakin te muut saatte aikaiseksi.

Moi

kiitos kannatuksesta! Jos ystäviksi tullaan niin kyllähän sitä majapaikkaakin löytyy. Hyvää jouluaikaa sinulle ja perheellesi.
Sirpa

 

Hyvää joulunaikaa myös ketjun aloittajalle ja lisäksi kaikille muillekin.

 

Hello kaikki täällä olisi yks Espoolaisäiti kans ikä 40v ...Muksuja on tytöt17 15 12 (edellisen avioliiton satoa ) ja pojat 2v 4kk ja 8 kk.Eri elämänvaiheessa ystävät vaihtuvat ja nyt taitaa olla semmonen kausi taas kun ystävillä on ylioppilasikäisiä "lapsia "ja huomaa että asiat muuttuvat ..et olekaan tervelullut kyläilemään lapsien kanssa vaan mielummin ilman :'( Hyvää Joulun odotusta kaikille

 

\

Hello kaikki täällä olisi yks Espoolaisäiti kans ikä 40v ...Muksuja on tytöt17 15 12 (edellisen avioliiton satoa ) ja pojat 2v 4kk ja 8 kk.Eri elämänvaiheessa ystävät vaihtuvat ja nyt taitaa olla semmonen kausi taas kun ystävillä on ylioppilasikäisiä "lapsia "ja huomaa että asiat muuttuvat ..et olekaan tervelullut kyläilemään lapsien kanssa vaan mielummin ilman :'( Hyvää Joulun odotusta kaikille

heips

toi on ihan totta. Kun itsellä on vaan niitä lakkia tavoittelevia, pienet tuntuvat jo hankalilta. Kyllä niitä vanhoja ystäviä minäkin tapailen, mutta samassa tilanteessa olevien kanssa olisi kumminkin kiva kaveerata, ettei tarvitse poistaa keskustelunaiheistaan näitä palleroita. Kiva olisi, jos sinäkin lähtisit mukaan, muutama äiti on jo kirjoittanut minulle olevansa kiinnostunut tällaisesta piiristä. Tehtäisiin mukavia ja lapset oppisivat tuntemaan toisensa. Ja samalla omat huolet ja ilot tulisi jaettua ja kenties ilo moninkertaistettua. Mukavaa jouluaikaa!
Sirpa

 

Vielä tähän koulutuskeskusteluun

Olen itse neuvolan terkkari ..Olen hankkinut koulutukseni 3 lapsen yksinhuoltajana ja olen koulutuksestani ylpeä.en ole ehkä akateeminen mutta se on minulle mittapuu että pystyn johonkin itse..
Neuvolassa kohdan perheitä laidasta laitaan..ongelmat ovat ehkä erilaisia mutta odotuksen ja synnytyksen tiellä olemme samalla lähtöviivalla kaikki..ensi kertaa tullan äidiksi ja isäksi
Se on ainutlaatuinen tapahtuma katsomatta koulutustasoa ikää sosiaalista asemaa nje
tsemppiä kaikille vanhemmille ja tuleville :hug: