4-vuotias valittaa joka ilta pahaa mieltään, mitenhän tuohon pitäisi suhtautua?

[Miten o]

Joka ilta nukkumaanmeno on pienimuotoista tahtojen taistelua, sänkyyn yleensä poika menee ihan ok, mutta keksii sitten kaikenlaista mitä pitäisi muka vielä saada/tehdä. Aina sitten viimeisenä huutaa vielä äitiä luokseen ja usein itkuisena valittaa, että on paha mieli. Useimmiten ei osaa sanoa mistä johtuu, mutta toisinaan sanoo jonkun syynkin, mikä nyt harvemmin mitään ns. vakavaa kuitenkaan on.

En vaan tiedä miten tuohon pitäisi suhtautua, kun en tiedä onko pojalla ihan oikeasti paha mieli, vai sanooko noin vain tempuuillakseen nukkumaanmenon kanssa. Poika on vähän erikoinen muutenkin, erittäin herkkä kritiikille, hidas, hitaasti lämpiävä, sosiaalisesti aika kömpelö, kaikenlaisia erikoisuuksia hänellä on, vähän semmoinen "asperger-tyylinen", jos nyt näin voi sanoa. En aina muutenkaan ota oikein selkoa lapsesta ja aika paljon kaikenlaisia hankaluuksia päivän mittaan, joten toisaalta voi olla että hänellä on oikeasti aina paha mieli, tai vaikka masennusta, mistä sen tietää... Toisaalta voi olla että poika vaan vedättää minua.

Vaan mistä sen tosiaan voi tietää? Tuleeko ideoita mieleen, miten voisin testata?

 

[njoo]

Varmaan vain pelottaa nukahtaa yksin,

 

["rrrrrr"]

Jaa... yrittäisin varmaankin keskustella päivän tapahtumista ennen nukkumaan menoa, mitä päivän aikana on touhuttu, mikä oli kivaa, jäikö joku harmittamaan jne.

 

["Vieras"]

No istu sängynpäädyssä sen aikaa että nukahtaa. Ei tarvi tietenkään alkaa keskustella tai suostua mihinkään vaatimuksiin(nälkä, jano jne) mutta pelkästään se läsnäolo vois tuoda lapselle turvaa, ehkä se joskus sitten saa muotoiltua sanoiksi mikä sitä painaa.

 

[halipupu harmaana]

Tuon ikäisellä nukkumaan meneminen voi olla vaikeaa, kun tekisi vielä mieli tehdä vaikka mitä ja toisaalta se yksin jääminen voi myös pelottaa ja pitää keksiä niitä tekosyitä ja tulee mietittyä kaikkea mitä päivän aikana on tapahtunut ja ikävät asiat tulee tietenkin helpommin mieleen ja jäävän pyörimään päähän jne...

Kannattaa hetken aikaa vaikka jutella lapsen kanssa siitä mitä kivaa hän on tänään tehnyt ja tehdä vaikka yhdessä lista yöpöydälle mitä kivaa huomenna voi tehdä. Näin lapselle jää päällimmäiseksi hyvät ajatuksen ja hyvä mieli päivästä ja samalla hän oppii samalla positiivista ajattelua.

 

["Täti"]

Ainahan voi päivältä kaikenlaista ikävää tulla lapselle siinä vaiheessa mieleen, mutta todennäköisesti kyse on tosiaan vain siitä, että ei halua mennä nukkumaan (ei tunne olevansa väsynyt) tai ei halua jäädä yksin nukahtamaan, ja sitten keksii syitä, joihin saattaa hyvin itsekin uskoa. Kuinka kauan lapsen nukahtaminen kestää? Voisiko vanhempi olla lähellä sen aikaa, tai edes aluksi, jotta lapsi rauhoittuu? Vaikka istua vieressä lukemassa (itse omaa kirjaa tai lehteä, tai sitten lapselle satua rauhallisesti ääneen), ehkä silitellä tai pitää kättä selän päällä. Lapsi tuntee, että aikuinen on lähellä turvana, mutta aikuinen ei suostu mihinkään turhiin jutteluihin ja tekemisten keksimiseen, vaan osoittaa, että nyt on aika nukkua eikä puhua.

 

["Aloittaja"]

Joo, olen toisaan yrittänyt jutella, mutta aika tuloksetonta se on kun ei lapsi vielä osaa kertoa mikä mieltä painaa. Nukahtaminen ei höneltä kovin kauaa vie enää sen jälkeen kun lopulta sänkyynsä jää, mutta vie loputtoman kauan jos joku aikuinen on vierellä, kun lapsi vaan höpöttää ja höpöttää. Iltatoimet kestää muutenkin yleensä varsin kauan, iltapalaa syödään n. klo 19-19.30 jonka jälkeen vaihdetaan yökkäri, harjataan hampaat, luetaan satu yhdessä sängyssä köllötellen ja sitten lapsi siirtyy omaan sänkyyn, jossa yleensä vielä hetki makoillaan vierekkäin ja jutellaan. Yleensä kello on n. 21-21.30 kun nukahtaa. Olen pyrkinyt siihen, että lapselle jäisi hyvä fiilis nukkumaan mennessä, mutta kun se ilta vaan tahtoo venyä ja venyä ja lapsi vaan keksii kaikenlaista, niin loppujen lopuksi tosi lyhytsanaisesti huikkaan vaan lapselle jotain. Tuohon pahamieli-juttuunkin olen nyt vain viime aikona vastannut, että "olet vaan niin väsynyt, laita silmät kiinni ja rupea nukkumaan niin aamulla ei ole enää paha mieli". Mutta en tieä pitäisikö asia ottaa jotenkin vakavammin, kun se valitus on ihan jokailtaista...

 

["Vieras"]

Lapsi vedättää sua, vaikkei itse ihan vielä ymmärräkään vedättävänsä sua. Se on hyvä kun on paha mieli, kun sillä saa äidin huomiota... ainahan sitä jotain löytyy, että miksi on pahoittanut mielensä.

 

["vieras"]

Mulle tulee mieleen että sinä/te vanhemmat lopulta hermostutte lapsen "temppuiluun" nukkumaanmenon yhteydessä ja kun lapsi huomaa sen,tulee paha mieli..
Mitä sitten yleensä keksii sänkyyn mentyään? Miten reagoit(te) pyyntöihin? Auttaisko jos olis selvät säännöt mitä sänkyynmenon/hyvänyön toivotusten jälkeen saa tehdä? Jos nukkumaanmeno"rituaali" esim. Iltapesut,yökkäri päälle,sänkyyn,satu,hyvänyön toivotus,valot pois ja sit alkaa temput/pyynnöt - niin mitenköhän auttais jos iltasadun jälkeen vielä kysyisit tarviiko käydä vessassa/onko jano/haluaako sukat jalkaan tms,ja hyvänyön-toivotusten jälkeen mitään "palveluja" ei vaan ole enää saatavilla?

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";28965030]Lapsi vedättää sua, vaikkei itse ihan vielä ymmärräkään vedättävänsä sua. Se on hyvä kun on paha mieli, kun sillä saa äidin huomiota... ainahan sitä jotain löytyy, että miksi on pahoittanut mielensä. [/QUOTE]

Niin, vaan mistä sen tietää varmaksi? En haluaisi ottaa sitäkään riskiä, että jätän pojan itsekseen huutelemaan/itkemään vailla huomiota, jos hänellä onkin oikeasti paha mieli? Hän kun tosiaan vähän erikoinen luonne muutenkin, ja olen sitä miettinyt että jos monenlaiset muutkin "oireet" johtuu jostain masennuksesta tms. Eikä meillä vanhemmilla aina riitä kärsivällisyys lähteä kaikkiin oikkuihin mukaan, joten aika tylyjä ja kovia välillä ollaankin päivän mittaan.

 

["Täti"]

Tuskin pahalle mitään varsinaista syytä onkaan, siis tiettyä tapahtumaa tms. Se voi olla juurikin se väsymys, ja halu venyttää nukkumaanmenoa, ja kun on huomannut että syytä yritetään kyselemällä saada selville, niin se on tärkeä asia, ja sillä saa taas lisää valvomisaikaa, kun siitä juttelee. Ja kohta alkaa tuntuakin siltä, että ainahan tässä kohti päivää on paha mieli, ja miettiä syitä sille.

Vanhempi voi itse päättää, ja kellosta heräämisaikaan nähden laskea milloin ei enää kuulu jutella, vaan lapsen täytyy päästä nukkumaan. Aika myöhäiseltä kuulostaa tuo nukahtamisaika. Sadun lukemisen jälkeen voi hyvin sanoa, että nyt on aika käydä nukkumaan, ja toivottaa hyvät yöt halauksineen tms. Lapsen ei tarvitse saada loputtomiin höpötellä ja jutella, vaan puhumisyrityksiin voi lempeästi sanoa, että hys nyt nukutaan, jutellaan sitten aamulla, tai vain suhista hiljaisuuden merkiksi. Eikä se estä hyvän nukahtamisfiiliksen syntyä.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28965063]Mulle tulee mieleen että sinä/te vanhemmat lopulta hermostutte lapsen "temppuiluun" nukkumaanmenon yhteydessä ja kun lapsi huomaa sen,tulee paha mieli..
Mitä sitten yleensä keksii sänkyyn mentyään? Miten reagoit(te) pyyntöihin? Auttaisko jos olis selvät säännöt mitä sänkyynmenon/hyvänyön toivotusten jälkeen saa tehdä? Jos nukkumaanmeno"rituaali" esim. Iltapesut,yökkäri päälle,sänkyyn,satu,hyvänyön toivotus,valot pois ja sit alkaa temput/pyynnöt - niin mitenköhän auttais jos iltasadun jälkeen vielä kysyisit tarviiko käydä vessassa/onko jano/haluaako sukat jalkaan tms,ja hyvänyön-toivotusten jälkeen mitään "palveluja" ei vaan ole enää saatavilla?[/QUOTE]

Joo, näin meillä yleensä suurin piirtein tehdäänkin. Esim. tänään poika halusi eri sukat jalkaansa, kun olivat kuulemma liian pienet. Vaihdettiin sukat. Sitten olisi halunnut nukkumaan veljensä viereen, koska oma patja on liian kova. Kun sanoin että heillä on veljen kanssa samanlaiset patjat, niin keksi vaan että veljeä lähemmäs olisi päästävä, koska veli on niin ihana, ja raahasi peittoa lattialle veljensä sängyn viereen että käy siihen nukkumaan. Sanoin että vaihtoehdot ovat joko oma sänky tai jäähy. Sitten yömukissa oli vettä liian vähän, ja se oli vääränlaisessa mukissa. En suostunut vaihtamaan, vaan vein pojan sänkyynsä, silittelin vähän aikaa ja sanoin että poika on ihana mutta iltatemppuilu ei, lähdin pois. Ja vähän ajan päästä alkoi itku pahasta mielestä...

Että en yhtään ihmettele jos vähän paha mieli onkin. Aina ei illat ole ihan yhtä rasittavia kuin tänään, mutta aina vaan on paha mieli...

 

["Täti"]

[QUOTE="Aloittaja";28965065]Niin, vaan mistä sen tietää varmaksi? En haluaisi ottaa sitäkään riskiä, että jätän pojan itsekseen huutelemaan/itkemään vailla huomiota, jos hänellä onkin oikeasti paha mieli?[/QUOTE]

Eihän lasta tarvitse jättää yksin huutelemaan/itkemään vailla huomiota, oli paha mieli sitten "todellinen tai keksitty". Vaikka pahalle ololle ei olisi syytä tai varmuutta, voit todeta, että se kyllä menee ohi, ja nukkuessa tulee parempi mieli, ja äiti on tässä lähellä. Jos ei lapsi osaa syytä mahdolliseen pahaan oloon kertoa, aikuisen turvallinen tuki on luultavasti paras apu, eikä sen tarvitse tarkoittaa nukkumaanmenon vetkutusta liian myöhään.

Samaa aihetta liippaavan uutisenkin juuri luin: Syliä ja silityksiä stressiin | yle.fi "kosketus on paras keino rauhoittua. Se on tehokkaampaa kuin yrittää rauhoittaa lasta puhumalla. Kosketus vaikuttaa suoraan kehon sisälle, Moberg jatkaa."

 

["vieras"]

Kuulostaa meidän 4- vuotiaalta tytöltä Taitaa olla ikään liittyvää ainakin. Harvassa taitaa olla tuon ikäiset jotka menevät aina hymy korvissa ilman pelkoja nukkumaan. Jokainen lapsi sitten varmasti sanoittaa noita pelkojaan ja mitä ties mietteitä eri tavoin. Meilläkin lähes joka ilta tyttö huutaa äitiä jonkin asian vuoksi takaisin sen 5- 10 kertaa vaikka tietää ettei vaatimuksiin suostuta ja aleta pomppimaan mielivaltaisesti tytön sanelun mukaan.

 

["Täti"]

[QUOTE="Aloittaja";28965114] Ja vähän ajan päästä alkoi itku pahasta mielestä...

Että en yhtään ihmettele jos vähän paha mieli onkin. Aina ei illat ole ihan yhtä rasittavia kuin tänään, mutta aina vaan on paha mieli...[/QUOTE]

Jep, tuleehan siitä paha mieli, kun ei saa temppuilla silloin kun haluaa, ja se on ihan terveellistä, että ne rajat ovat olemassa. Hetki tällaisen tilanteen jälkeen lapsi ei yleensä edes muista tai halua myöntää, että olisi pahoillaan siitä, että teki kiellettyä asiaa, vaan mieluummin ajattelee olevansa ihan "syyttömästi" pahoillaan. Ja jonain päivänä kyseessä voi olla joku aiemmin tapahtunut kahnaus, ja joskus liikaväsymys, joskus haluttomuus nukahtaa yksin, joskus jo tapakin. Mutta vanhemmat voivat olla silti turvallisen jämäköitä, lohduttaa että paha mieli helpottaa, mutta ei sillä saa mitään erivapauksia.

 

["Aloittaja"]

Näiden vastausten valossa menen rauhallisin mielin nukkumaan ja uskon tehneeni ihan oikein, eli että en ole ottanut pojan ilmoituksia pahasta mielestä liian vakavasti, mutta en myöskään ole ollut niiden suhteen täysin välinpitämätön. kai se vaan on oma huono omatunto mikä saa asiaa vähän liikaa pohtimaan, arki kun on usein niin kiireistä (ja etenkin tämän pojan luonteelle, hän kun on oikeasti toooosi hidas ja päivä tuntuu olevan vain alituista hoputtamistaan hänen kanssaan) ja sitä jotenkin pelkää että normaali työ+hoito -arki on lapselle liian raskasta tai että kiireen keskellä jää jotain huomaamatta. Kiitos vastauksista!