4-vuotias on niiiin hidas pukuja, en keksi enää mitä tekisin!

[Konstit loppu]

Joka aamu pitäisi ehtiä hoitoon ja töihin ajoissa, mutta poika vaan on niin toivottoman hidas haaveilija. Ei siis pelkästään pukemisessa, mutta tällä hetkellä se rassaa eniten. Pukemiseen (pelkät sisävaatteet) on joskus mennyt jopa 1,5 tuntia! Arkisin minä muistutan ehkä minuutin välein että "pue nyt" "laita nyt ne vaatteet", ja poika vastaa joojoo, mutta kuitenkin jää vain haaveilemaan tai toimii kuin hidastetussa elokuvassa. Ja melkein joka aamu lopulta menetän hermoni ja räjähdän, puen poikaa väkisin, uhkaan että hän lähtee ilman vaatteita ja melkein aina lopulta myöhästymme... Ärsyttää itseäkin räyhääminen, mutta en vaan saa poikaa pukemaan. Kokeiltu tarrataulut ym, palkinnot monena eri versiona, ne toimii ehkä päivän tai kaksi, sitten se taas alkaa. Mitään virikettäkään ei pidetä paikalla silloin kun pitäisi pukea, ei tv:tä tai leluja. Munakellokin ollut käytössä, mutta ei vaikutusta, kun se pärähtää soimaan niin poika alkaa itkua tuhertaen valittaa että "älä äiti jätä minua kotiin, kyllä minä puen" ja sitten alkaa pukea, yhtä hitaasti kun siihenkin asti... Joskus ollaan lähdetty hoitoon ilman päällysvaatteitakin, mutta siitä ei tule muuta kuin hoidossa sanomista, kun lapsi menee hoitoon aamupalan jälkeen suoraan ulos.jotenkin kova paikka tuo on lapsillekin ja usein huomaan että lapsi on asiasta surullinen, mutta ei vaan silti osaa mitään sille tehdä, ja siksi pelkään myös lapsen itsetunnon puolesta.

Pieni ongelma periaatteessa, mutta siitä on tullut meidän arjessa iso ongelma. Miten hitossa saisin lapseen vähän lisää vauhtia?!

 

["Alkup."]

Typo otsikossa, pitäisi siis olla pukija...

 

[kokeile]

ja palkinto hyvästä ajasta. Tai puette kilpaa, lapsi ei tykkää hävitä.

 

[Saanvihatniskoilleni]

Meillä oltiin lähdössä kerran hoploppiin hitaan pukijan kanssa. Munakello soimaan jos ei ole puettu määrä ajassa, ei hoploppiin lähdetä. Ei puettu-> ei lähdetty! Sama homma sitten arkiaamuna jos puet reippaasti niin sitten tarhan jälkeen mennään hoploppiin/jäätelölle/luistelemaan tms. ja ei kovin pitkään mennyt enneku ymmärsi että puetaan reippaasti niin sitten siitä tulee jotain mukavaa. ja "palkintoja" vähennetään pikkuhiljaa ja lopuksi kokonaan pois.. Tämä toimi meillä ainakin..

 

["verna"]

ja palkinto hyvästä ajasta. Tai puette kilpaa, lapsi ei tykkää hävitä.

Meillä lapsi ainaski hermostuu kilpailutilanteissa ja esimerkiksi jos laitetaan kello soimaan, ahdistuu, ja menee entisestään jumiin.

Ap, meillä samaa ongelmaa lähes joka aamu. Paitsi tietty silloin kun ollaan menossa johonkin kivaan paikaan - silloinhan vaatteet on sekunnissa päällä.
Hermot menee usein vaikkei sais. Tuskastuttaa vaan jatkuva muistuttaminen.
Otettiin taas tarrataulu käyttöön ja yritetään saada potkua. Tarrataulun käyttöön vinkkejä: anna lapsen olla mukana määrittelemässä palkintoja & älä laita liian vaativaksi, jolloin lapsi saattaa tuskastua (meillä 5 tarraa ja saa ekan palkinnon, palkinto tyyliin tietokoneaikaa jne.)

 

["vieras"]

Keksi siitä joku leikki. Itse jätän Kuomat haalariin kiinni ja poika leikkii joko palomiestä tai sitten toinen konsti on "Oktonautit, asemiin"" eli lempparisarjasta tuo komento jolloin pukee huomattavan nopeasti.

 

["Alkup."]

ja palkinto hyvästä ajasta. Tai puette kilpaa, lapsi ei tykkää hävitä.

Niin, se vaan vaatisi että minä olen lapsen vierellä odottamassa kun hän pukee, minullakin on aamuisin tekemistä enkä ehdi sekuntikellon kanssa kyttäämään milloin lapsi on pukenut. Mutta voisihan sitä ainakin joku aamu kokeilla, jos lapsi innostuisi. Vinkkejä, mitä lapselle voisi antaa palkinnoksi? Kun ne tarrat ainakaan ei riittävästi motivoi. Kilpailemaan poika ei lähde, yritetty on.

 

["Alkup."]

[QUOTE="verna";28228189]Meillä lapsi ainaski hermostuu kilpailutilanteissa ja esimerkiksi jos laitetaan kello soimaan, ahdistuu, ja menee entisestään jumiin.

Ap, meillä samaa ongelmaa lähes joka aamu. Paitsi tietty silloin kun ollaan menossa johonkin kivaan paikaan - silloinhan vaatteet on sekunnissa päällä.
Hermot menee usein vaikkei sais. Tuskastuttaa vaan jatkuva muistuttaminen.
Otettiin taas tarrataulu käyttöön ja yritetään saada potkua. Tarrataulun käyttöön vinkkejä: anna lapsen olla mukana määrittelemässä palkintoja & älä laita liian vaativaksi, jolloin lapsi saattaa tuskastua (meillä 5 tarraa ja saa ekan palkinnon, palkinto tyyliin tietokoneaikaa jne.)[/QUOTE]

Joo, olen kokeillut sitä tarrataulua aika monilla variaatioilla, mutta ei vaan saada toimimaan. Ja sitten usein kun aamulla ne vaatteet on pojalla päällä niin meillä on jo niin kiire, ettei sitä tarraa ehdi liimailemaan, ja sitten se unohtuu... Ja tosiaan mielenkiinto menee muutenkin siihen parissa päivässä. Jos lapselta kysyy niin hän ei keksi mitään palkintoa, ei mitään tavaraa tms. mitä haluaisi. Ehkä pitäisi ensin ottaa lapselta jotain pois, ja sitten hän pukemalla reippaasti voisi ansaita sen takaisin? Esim. kieltää kokonaan tv ja dvd:t kunnes on pukenut riittävän monta kertaa riittävän nopeasti?

 

["verna"]

[QUOTE="Alkup.";28228279]Joo, olen kokeillut sitä tarrataulua aika monilla variaatioilla, mutta ei vaan saada toimimaan. Ja sitten usein kun aamulla ne vaatteet on pojalla päällä niin meillä on jo niin kiire, ettei sitä tarraa ehdi liimailemaan, ja sitten se unohtuu... Ja tosiaan mielenkiinto menee muutenkin siihen parissa päivässä. Jos lapselta kysyy niin hän ei keksi mitään palkintoa, ei mitään tavaraa tms. mitä haluaisi. Ehkä pitäisi ensin ottaa lapselta jotain pois, ja sitten hän pukemalla reippaasti voisi ansaita sen takaisin? Esim. kieltää kokonaan tv ja dvd:t kunnes on pukenut riittävän monta kertaa riittävän nopeasti?[/QUOTE]

Kyllästymisen riski on todellinen, mutta eikö tosiaan löydy jotain sellaista palkintoa, josta lapsi todella motivoituisi? Alkuunhan voi pelata hiukka kovemmilla palkinnoilla jotta homman saa rullaamaan?! Tai sitten jymypalkinto XX suorituksen jälkeen.
Esimerkki 15 tarran taulukko:
5 tarraa=tietokoneaikaa
seuraavat 5 tarraa= itse valitsema herkku kaupasta
seuraavat 5 tarraa=hoplop

Itse uskon positiivisen voimaan joten en kannusta siihen että "otetaan pois, ansaitaan takaisin". Vaan positviisella kannutuksella auttaa eteenpäin.

 

["Nuuh"]

Pue itse se lapsi vielä muutaman kuukauden. Kesällä kun ei tarvitse paljoa vaatetta niin varmasti pukee nopeammin. Neljä vuotias on vielä pieni ja kun selvästi osaa pukea niin ei ole huolta kehittymisestä.
Valitse taistelusi. Onko joka aamuinen pukemisriita todella tarpeellinen. Jos äiti pukee lapsen siihen menee 15 sekuntia.

 

["vieras"]

Onko kaikissa muissakin jutuissa yhtä hidas vai liittyykö tämä hitaus ja/tai saamattomuus pelkästään pukemiseen? Jos tuon tason hitautta esiintyy muutenkin, kysyisin apuja ihan vaikka neuvolasta, jotta lapsen voisi ohjata toimintaterapeutin tutkittavaksi. En sano tätä mitenkään pahalla enkä halua maalata piruja seinille, mutta joskus tuollaiset jutut voivat olla oikeasti osa jotain suurempaa toiminnanohjausongelmaa. Myöhemmin tämänkaltaiset ongelmat näkyvät mm. kouluhommissa.

Itse en lähtisi viemään lapselta mitään etuuksia pois, vaan yrittäisin ratkoa ongelmaa positiivisemmalla tavalla. Tarrataulut tms. eivät välttämättä auta, jos kyseessä ei ole pelkästään tahdonalainen toiminta.

 

["Alkup."]

[QUOTE="verna";28228319]Kyllästymisen riski on todellinen, mutta eikö tosiaan löydy jotain sellaista palkintoa, josta lapsi todella motivoituisi? Alkuunhan voi pelata hiukka kovemmilla palkinnoilla jotta homman saa rullaamaan?! Tai sitten jymypalkinto XX suorituksen jälkeen.
Esimerkki 15 tarran taulukko:
5 tarraa=tietokoneaikaa
seuraavat 5 tarraa= itse valitsema herkku kaupasta
seuraavat 5 tarraa=hoplop

Itse uskon positiivisen voimaan joten en kannusta siihen että "otetaan pois, ansaitaan takaisin". Vaan positviisella kannutuksella auttaa eteenpäin.[/QUOTE]

No kyllähän sitä varmaan olisi, mutta ei vaan olla vielä keksitty sellaista. Asutaan melko pienellä paikkakunnalla, ja hienointa täällä on varmaan uimahalli, se ei ainakaan ole lapselle motivaattoriksi riittänyt... Tietokonetta lapsi ei käytä eikä kaupassakaan koskaan ole osannut mitään haluta. Tosi vaikeaa keksiä lapselle joka ei oikein mitään halua! Toki voisi joistain jutuista innostua, mutta niitä pitäisi kokeilla ensin. Lapsi on tosiaan kaikessa muussakin sellainen tutkija ja haaveilija, ei kaipaa pahemmin leluja tai toimintaa, saattaa saada aikansa hyvinkin kulumaan vaan vaikka lattialla makoillen ja varpaanvälejään tutkien...

Palomies-leikkiäkin muuten on kokeiltu, joskus poika siitä innostuu, mutta ei tietysti joka aamu. Ulkovaatteet menee kyllä päälle sujuvammin kuin pyjama/päivävaatteet.

 

["Alkup"]

[QUOTE="vieras";28228401]Onko kaikissa muissakin jutuissa yhtä hidas vai liittyykö tämä hitaus ja/tai saamattomuus pelkästään pukemiseen? Jos tuon tason hitautta esiintyy muutenkin, kysyisin apuja ihan vaikka neuvolasta, jotta lapsen voisi ohjata toimintaterapeutin tutkittavaksi. En sano tätä mitenkään pahalla enkä halua maalata piruja seinille, mutta joskus tuollaiset jutut voivat olla oikeasti osa jotain suurempaa toiminnanohjausongelmaa. Myöhemmin tämänkaltaiset ongelmat näkyvät mm. kouluhommissa.

Itse en lähtisi viemään lapselta mitään etuuksia pois, vaan yrittäisin ratkoa ongelmaa positiivisemmalla tavalla. Tarrataulut tms. eivät välttämättä auta, jos kyseessä ei ole pelkästään tahdonalainen toiminta.[/QUOTE]

On tosiaan hidas kaikessa muussakin toiminnassa, pukeminen on vaan suurin stressinaiheuttaja tällä hetkellä. Tosi hitaastilämpiväkin, hoidostakin tulee palautetta että lapsi alkaa innostua asioista (leikkipuistossa, ryhmäleikeissä yms) vasta siinä vaiheessa kun ollaan lopettelemassa. Sitä ennen ei oikein osallistu, vaan seurailee ja tarkkailee muita sivusta. Hidas on myös muutenkin motoriikassa, koskaan ei oikeastaan juokse tai tee muutenkaan mitään vauhdikasta, vaan on varovainen ja hillitty... syöminen ja lelujen raivaaminenkin kestää aina vaikka kuinka pitkään, kun poika haaveilee välissä.

 

["verna"]

[QUOTE="Alkup";28228474]On tosiaan hidas kaikessa muussakin toiminnassa, pukeminen on vaan suurin stressinaiheuttaja tällä hetkellä. Tosi hitaastilämpiväkin, hoidostakin tulee palautetta että lapsi alkaa innostua asioista (leikkipuistossa, ryhmäleikeissä yms) vasta siinä vaiheessa kun ollaan lopettelemassa. Sitä ennen ei oikein osallistu, vaan seurailee ja tarkkailee muita sivusta. Hidas on myös muutenkin motoriikassa, koskaan ei oikeastaan juokse tai tee muutenkaan mitään vauhdikasta, vaan on varovainen ja hillitty... syöminen ja lelujen raivaaminenkin kestää aina vaikka kuinka pitkään, kun poika haaveilee välissä.[/QUOTE]

Ihan sama homma meillä. Paitsi että jos on motivoitunut niin sitten sujuu. Jos vaikka hyvää ruokaa tai tiedossa jälkiruokaa tai jotain kivaa ruoan jälkeen, jo syö. Muuten on ihme vatulointia.

Niin kuin tuossa aiemmin sanottiin että kantsii miettiä onko mahdollista että oisi jotain todennettvaa häikkää. Näin on meidän tapauksessaja lapsi käy toimintaterpaissa.

 

[Meillä tyttö]

6-7 v alkoi onnistua pukeminen. Suosittelen kans et puet niin säästät omia hermojas. Onneks kohta on kesä. Meillä tytöllä motorista ongelmaa. Joka huomattu vasta nyt 7 v. Puhu neuvolassa... Jospa pääsisitte vaik tutkimuksiin ja esim. Toimintaterapiaan... Siitä vois olla apua!

 

["Lissu"]

Meilläkin on tuollainen haaveilijalapsi...

Mä tekisin varmaan niin että pukisin lapsen hänen vielä nukkuessaan valmiiksi. Kuten tuolla joku sanoikin, kesä on tulossa ja osaltaan helpottaa tilannetta. Lapsi on kuitenkin vasta 4, joten ei hätää jos aamulla pitää pukiessa auttaa, jos muutoin selviää hoidossa pukemisesta. Miten muuten hoidossa sujuu uloslähtö?

Pukemisesta on nyt tainnut tulla lapselle jonkinlainen peikko, tilanne ehkä jo hermostuttaa jne joten voisi tosiaan auttaa jos joksikin aikaa puhaltaisit pelin poikki ja keväällä voisit kokeilla uudelleen jollakin palkintosysteemillä.

 

[yöhö]

Mä veikkaan, ettei yksinkertaosesti halua lähteä tarhaan, ymmärtäähän sen, ja asia painaa niin paljon mieltä, ettei pysty keskittymään ssen paremmin. Tarrat yms. on siinä aika laihoja lohtuja. Meillä ainakin näin. Sinki annan lapsen katsoa aamupikkukakkosta tai yhden jakson dvd:ltä (helpompi ajoittaa kun tiedän tarkkaan kauanko kestää). Laitan lapsen telkkarin eteen, puen itse ja sipaisen hiukset kiinni, sitten lapsi on jo niin ohjelman juonessa, ettei edes juuri huomaa, kun puen. Kyllä sitä omatoimista pukemista ehtii harjoitella sitten kaikki muut kerrat päivässä.

 

["vieras"]

Olet sitten käyttänyt mitä keinoa tahansa niin muista, että myös sä sitoudut siihen täysillä! Esim. tarrataulut käyttö, sun pitä sitoutua täysin ja muista, että tarran saa aina kun tekee oikein ja ikinä ei pois oteta tarroja. Kun on tietyn verran saanut tarroja niin siitä seuraa jotain, esim uimahalireissu tms.

Kellottaminen. Ensimmäisellä kerralla laita ajaksi tarpeeksi aikaa, joka on realistinen. Ei heti supernopeeta pukemista. Realistisuus! Sitten pikkuhiljaa tiputat aikaa. Ja aina kun lapsi selviytyy ajassa niin isot halit ja kehumiset. Ehkä joku palkkiokin.

 

[leijona76]

Meilllä pojalla käytössä vaatekuvia ohjaamassa omaa toimintaa. Siinä on ongelmaa. Tein kuvista pelin. Haluaa kyllä lähteä, mutta tarvii apuja suoriutumiseen.

 

[Meillä]

tyttö 4½v. osaa kyllä ihan hyvin ja nopeastikkin pukea,mutta aamulla kun on hitaana ja on kiire,niin autan sitten ja puen,en tee asiasta numeroa. Muuten pukee siis aina itse,mutta aamuisin saatan pukea vaikka kaikkikin vaatteet.

 

[sdfdsf]

Vaatelukujärjestys ja kellonaika

 

[Pikkurouva74]

tyttö 4½v. osaa kyllä ihan hyvin ja nopeastikkin pukea,mutta aamulla kun on hitaana ja on kiire,niin autan sitten ja puen,en tee asiasta numeroa. Muuten pukee siis aina itse,mutta aamuisin saatan pukea vaikka kaikkikin vaatteet.

Meillä myös näin juuri viisi vuotta täyttäneen tytön kanssa. Pukee kyllä muulloin itse ja tarhassa ovat kehuneet reippaaksi pukijaksi, mutta aamuisin puen tytön. Nykyään sujuu ihan hyvin. Joskus on pitänyt pukea puolipakolla, ja välillä kiukutteleva lapsi on vielä joskus pissannut housuunsa ja toki pitää riisua, käydä suihkussa ja pukea uudelleen. Silti yli tunti pukemiseen kuulostaa huiman paljolta.

 

["Alkup."]

En usko että kyse on siitä ettei haluaisi lähteä, yhtä vaikeaa se pukeminen on viikonloppuisinkin. Hoidosta tulee myös palautetta että on hidas pukija ja jää haaveilemaan, mutta saa vaatteet päälle kuitenkin vielä kohtuullisessa ajassa. Varmaan se muiden lasten esimerkkikin tekee, ja lasten kanssa voi innostua kilpailemaankin. Ihan hyvin lapsi osaa pukea, siitä ei ole kiinni, vaatteet menee nopeastikin päälle jos on riittävän hyvä syy, mutta sitä aika harvoin vaan on. Tai oikeastaan se pukeminen usein menee ehkä niin, että ensin lapsi lorvii ties kuinka kauan, ja sitten kun me muut olemme ulkovaatteet päällä käsi ovenkahvassa niin lapselle tulee pelko että hänet jätetään yksin kotiin ja pukee nopeasti. Sitä ennen ei vaan tapahdu, vaikka lapsi aloittaa yrittämisen niin heti se vauhti vaan hyytyy vaikka muistuttelisin koko ajan.

Joskus poika sanoo että ei osaa, mutta silloin auttaa että laitan vaatteet siihen järjestykseen jossa ne kuuluu pukea. Joskus on niin haaveissaan että unohtaa oliko pukemassa vai riisumassa ja saattaa alkaa riisua vasta puettuja vaatteita...

Parin viikon päästä onkin 4-vuotisneuvola, saatanpa sielläkin mainita asiasta.

 

["vieras"]

Minä puen oman 4,5-vuotiaan joka aamu, niin että lapsi on osittain puolunessa. Meillä on muutenkin niin aikainen herätys, että en viitsi lasta herätellä turhan aikaisin ja lapsi on muutenkin todella hidas heräämään, joten me ei ikinä ehdittäisi minnekään, jos lapsen pitäisi itse pukea.

Sisävaatteet kun on saatu päälle, niin ulkovaatteet odottaa valmiina ja siinä vaiheessa lapsi on sen verran jo herännyt, että mun ei tartte kuin hieman auttaa lasta siinä vaiheessa.

 

["jooo"]

Meillä lapsi täyttää kesällä 4 ja on hiiiidas syömisessä, pukemisessa jne. Osaltaan kyse on siitä että suu käy koko ajan ja ei kykene keskittymään kun pitää puhua. Osaltaan siitä, että siirtymävaiheet tuntuu aiheuttavan tahallista viivyttelyä ja ovat vaikeita. Näin on ollut aina. Pyrinkin siis jo hyvissä ajoin aina kertomaan mitä tapahtuu seuraavaksi jne. että lapsi osaa varautua jo tulevaan. Neuvoja minulla ei ole antaa, meillä onneksi vielä toistaiseksi lapsi kotihoidossa, niin ei tarvitse kiirehtiä kuin kerhoaamuina.