4-vuotiaan pojan käytös

Miten ihmeessä meidän 4-vuotias poika voi käyttäytyä niin agressiivisesti ja uhmakkaasti jo toista vuotta!? Kaikki ongelmat alkoivat, kun pikkusisko, nyt 2 v syntyi. Poika oli todella mustasukkainen, yritti raapia ja satuttaa vauvaa, päiväkodissa kävi alussa kaksi kertaa viikossa, mutta raapi ja satutti sielläkin koko ajan, varsinkin pieniä tyttöjä. Hän oli sitten muutaman kerran päiväkodissa ja otin hänet kokonaan kotiin, mutta eipä siitä ole rauhoittunut. Nyt molemmat lapset ovat olleet reilun puolisen vuotta päiväkodissa ja edelleen pojan kanssa on todella hankalaa. Uhmaa kyllä varmasti osa on, mutta tuntuu, että onko kaikki. Poika voi huutaa useita tunteja yhteen menoon, ei rauhoitu millään, ei usko lainkaan ei-sanaa, ei kotona eikä päiväkodissa, satuttaa pikkusiskoaan, kaataa hänet kumoon, tönii, rikkoo siskon lelut ja myös omansa. Samalla poika pistää edelleen kaikki lelut suuhunsa, puhuu ajoittain kuin pikkuvauva (lässyttää yms)., kävelee oudosti (siis kuin ankka) yms. Neuvolassa olen puhunut asiasta, päiväkodissa erityislastentarhanopettaja kävi katsomassa, pojassa ei kuulemma ole mitään vikaa. En tiedä, mitä ihmettä hänen kanssaa pitäisi tehdä. Kotipäivät (olen siis osan viikosta töissä) ovat aika usein todella väsyttäviä ja rankkoja. Hoitoapuakaan ei oikein ole, isovanhemmat asuvat kaukana meistä eikä muitakaan sellaisia tuttuja ole, jotka voisivat auttaa.

Pojan on myös todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin eikä halua mennä leikkimään naapurin lasten kanssa, vaan olisi mieluummin vain kotona, vaikka häntä on pienestä pitäen viety kavereiden luokse, kerhoihin ym.

Poika on muutoin todella älykäs, osaa lukea, oppi puhumaan varhain ja osasi lukea sanoja jo 3-vuotiaana. Mutta, tämä sosiaalinen puoli on mitä on..Ihmeissään ollaan eikä oikein tiedetä, mitä pitäisi tehdä. Pojalla on aina ollut säännöt, joita tulee noudattaa, jäähypaikka myös käytössä. Päiväkodin kanssa ollaan juteltu ja yritetään samoja sääntöjä noudattaa. Nyt vaan tuntuu, että pojan käytös ei vain tule muuttuakseen.

Tulipa pitkä selostus, ja vaikea näin kirjoittamalla todella kertoa, millainen poika on. Mutta, onko kellään ollut mitään vastaavaa tapausta?

 

Meillä ei nyt ihan samanlaista ole, mutta kohta 4v. poika on pikkuveljen syntymän jälkeen (15/07) alkanu kaipaanaan ihan selvästi enemmän aikuisen läsnäoloa, haluaa että syötetään, puetaan jne vaikka osaa ne taidot itsekin.

Kannattaa puhua ja jutella pojan kanssa asiasta, mikäli se onnistuu, tiedän ettei välttämättä onnistu. Jos oot kuullu Ben Furmanin muksuopista, niin siitä voisi olla hyötyä eli lyhyesti sanottuna lapsi opettelee taitoja mm. leikkimään nätisti toisten lasten kanssa ja kun taito on opittu pidetään juhlat ja poika voi valita itselleen jonkun voimaeläimen, johon voi turvautua kun on vaikeaa. Ei-sanaa kannattaa välttää ja kääntää asia toisin päin ja kertoa lapselle mitä tehdä kieltämisen sijaan. Eli esim. ei saa löydä--> silitä mieluummin.

Sitten tulee myös mieleen, että ootteko antanu pojalle miten paljon kahdenkeskistä aikaa ilman pikkusiskoa ja huomioinu silloin kun poika käyttäytyy hyvin ja ns. normaalisti? Se on todella tärkeää, koska vaikuttaa vähän siltä, että poika koittaa saada aikuisten huomiota kurjalla käytöksellään. Varsinkin pienemmän päiväuniaikaa on hyvä tehdä jotain kivaa vanhemman kanssa (jos ei nuku enää päikkäreitä) ja loppupäivä sujuu ainakin meillä paremmin.

Tsemppiä ja jaksamista! Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain apua.
:hug:

 

Osittain kuullostaa tosi tutulta ja meilläkin todellinen uhma alkoi, kun pikkusisar syntyi. Tuolloin poika oli 2v. Meilläkin auttaa kahdenkeskinen aika, esim. kaupassa käynti tms. jossa pitää vähän tsempata. Jonkun tärkeän asian tekeminen kahden, koska pojasta on oikeasti apua ja hän haluaa auttaa, mutta vain kahden. Kasvaa silloin ihan silmissä. Ja sallittu riehuminen (pallopelit, juokseminen, painiminen) auttaa jostain syystä. Äiti ei tätä tarpeeksi jaksa, mutta isä on tässä hyvä .