Lähdön hetkistä on varmaan tullut aika stressaavia ja itsekin luultavasti hieman jännität niitä tai olet jo valmiiksi ärtynyt. Ovatko lähdöt kiireisiä vai laittaako lapsi muuten vain kampoihin? Hän tietää., ett' saa sinut kiukkuiseksi käytöksellään ja se voi olla hänen tarkoituksensakin.
Meidän 4-vuotias makaa lattialla ja sanoo, ettei halua lähteä minnekään... No, ilmoitan hyvissä ajoin ja muutaman kerran ennen lähtöä, että kohta lähdetään, että heille jää aikaa lopetella leikkinsä rauhassa. Se on auttanut jonkn verran. Myös se, että olen itse kerännyt kaikki tarvittavat tavarat valmiiksi (myös omani), halpottaa lähtöä. Höpsöttely ja pukemiskilpailu ovat joskus toimivia konsteja. Sekin, että sanoo, "et varmaan osaa pukea tuota hattua itse" tai "ethän vain pue hattua, kun minä käyn katsomassa ikkunasta, millainen ilma siellä on". Äänensävynä tietty leikkisä ääni, että lapsi tietää, milloin kiellon kanssa ollaan tosissaan ja milloin ei.
Nuoremmille, 1- ja 2-vuotiaille (meillä aikoinaan) auttoi pukemislaulu. Rallattelin itsekseni "käsi hihaan, jalka lahkeeseen" tai käsien ja jalkojen piilotteluleikki, jossa ihmetellän, mihin käsi menikään ja hups, sieltähän se löytyi olivat tehokkaita. Vanhempikaan ei hermostunut vastaanhangoitteluun.
Kaikkea kannattaa kokeilla, hermostuminen vain hidastaa hommaa.