Uhman kannalta siinä 3 - 4 välinen aika. Tuntu, että tukka lähtee päästä. Sitten hieman yli 4 v meno rauhoittui.
No eniten jouduin kiinnittämään siihen huomiota 1-2 vuotiaana lapsen ollessa päättömässä iässä. Siinä vaiheessa kun lapsi alkaa itse kokeilemaan tiedostavasti rajoja. Tein sen sillä ajatuksella, että jos nyt jaksan keskittyä siihen, elämä helpottuu seuraavissa vuosissa kun rajat on iskostettu jo varhain päähän ja näin sitä sitten onkin ollut. Se oli haastavin vuosi ja koko ajan vain helpottaa, tietysti vieläkin keskityn myös siihen, mutta en yhtä kovalla tarmolla joudu. Nyt 4v poika.
Tokalle joka nyt 1v 2kk olen sen pikkuhiljaa aloittanut, toivottavasti toimii temperamenttisellekin tapaukselle sama sääntöjen tuputus.
En ala lepsuilemaan tässä vaiheessa "kun se on niin pieni" etten vaikeuta sitten asioita itselleni myöhemmässä vaiheessa kun kotona on pieni täystuho.
Tokalle joka nyt 1v 2kk olen sen pikkuhiljaa aloittanut, toivottavasti toimii temperamenttisellekin tapaukselle sama sääntöjen tuputus.
En ala lepsuilemaan tässä vaiheessa "kun se on niin pieni" etten vaikeuta sitten asioita itselleni myöhemmässä vaiheessa kun kotona on pieni täystuho.
En osaa edes sanoa. Joka vaiheessa ollut erilaisia haasteita, en osaa sanoa mikä vaihe vaatinut isointa kasvatustyötä. Uhmat olleet raskaita, mutta ne ovat ollee sellaisia yksittäisiä kausia, enkä edes muista millon niitä tarkalleen oli. Esi siis ollut mitään selvää 3-4 vuoden välille sijoittuvaa. Kyselyikä ollut tavallaan raskasta ja se jatkuu vieläkin. Suunnilleen 3-vuotiaasta nyt kaksi vuotta kysellään ihan jatkuvasti kaikesta. Ei siinä mitään jos olisi toinen aikuinen talossa, joka voisi välillä vastata, mutta yksin on joskus joutunut sanomaan, et nyt ollaan ihan hiljaa välillä. Eniten myös 4-vuoden jälkeen on joutunut selittämään erilaisia tilanteita, mikä on oikein ja väärin jne. kun lapsi kovasti niitä miettii. Välillä on haastavaa keksiä perusteluja miksi joku asia nyt vaan on niinkuin on. Eli siis haastavinta ollut 3-vuoden jälkeen, eikä varsinaisesti helpottanut vielä.
Ken guru
Tässä puolentoistavuoden iässsä alkaa tiiviimmin.
Onkin ollut mielenkiintoinen aamu tänään...
Onkin ollut mielenkiintoinen aamu tänään...
Teinienkin äiti
Pakko nyt sanoa, että tuossa 12-13v on ollu aika kovaa kasvatustyötä, tai oikeestaan tuntuu, että kaikki aiempi kasvatus on valunut hukkaan....ei noi pienten uhmikset oikeesti oo ollu mitenkään pahoja, eivätkä ole hirveästi vaatineet "kasvatusta" tai uhmaneet rajoja. Hyvinkäyttäytyviä lapsia , mut esimurkut on kyllä kokeillu rajojaan!
, mut esimurkut on kyllä kokeillu rajojaan!
5-vuotiaan äiti
Meillä uhma alkoi puolentoista vuoden iässä. Kun lapsi oli neljä ja puoli v, alkoi helpottaa... Joten yritän nyt vetää henkeä, kunnes alkaa seuraava uhmaikä.
"Jeba"
Kyllä tuo huhtikuussa 4v tyttömme on tällä hetkellä ehkä hankalin ikinä, uhma oikein päällä.
Hrh
Nuorin 5v ja vanhin esiteini ja sanoisin että kasvatustyö sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole edes alkanut 4-5-vuotiaana kasvatusongelmat on kuitenkin tosi simppeleitä tossa vaiheessa oli lapsi millainen tahansa. Verrattuna tulevaan
kasvatusongelmat on kuitenkin tosi simppeleitä tossa vaiheessa oli lapsi millainen tahansa. Verrattuna tulevaan Ei välttämättä, kaikki minun tuntemat joilla jo isoja lapsia, ovat olleet toista mieltä asiasta. Moni muistuttaa, että kun lapset kasvaa niin teilläkin (siis meillä) vaan helpottaa. Riippuu lapsesta, joillakin kasvatuksesta, huonosta/hyvästä pohjatyöstä, minkälainen murrosikä, miten hankala uhmis no listaa voi jatkaa loputtomiin, ei ole mitään totuutta tässäkään ja moni on eri mieltä. Eli ei tässä kukaan mitään absoluuttista viisautta voi ladella. Henk koht olen kuullut asian olevan toistepäin enemmän ja pikkulapsiaikaa aina muistellaan rankempana aikana ja huokaillaan miten ihanaa on kun lapset isoja...Nuorin 5v ja vanhin esiteini ja sanoisin että kasvatustyö sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole edes alkanut 4-5-vuotiaana
viera.s
Tähän mennessä vaikein vaihe oli lapsen ollessa 2-3-vuotias, kun hänellä oli tapana reagoida rajoituksiin ja komentamiseen meitä vanhempia mätkimällä. Muita lapsia tai vieraampia aikuisia ei onneksi koskaan lyönyt, mutta oli aika pitkä prosessi karsia kokonaan kiukun purkaminen meihin vanhempiin tuolla tavalla. Onneksi oppi kuitenkin lopulta meni perille, eikä lapsi ole enää aikoihin meitä nyrkkeilysäkkeinä käyttänyt. Kasvatus on tietysti jatkuvaa, mutta nyt minulle huomattavasti miellyttävämpää, kun asiat pystyy hoitamaan keskustelun kautta. Lapsi on nykyään muutenkin varsin kiltti, rangaistuksille ei ole tarvetta juuri koskaan. Varmasti vaikeita aikoja vielä joskus tulee, mutta nautitaan nyt niin kauan kuin tätä kestää.
Meillä
tuo 5v. ollut helppo kasvattaa, kiltti on. Raskasta ekat 1½v. oli todella huonon nukkumiseni ja äitiin takertumisen vuoksi.
Teinienkin äiti
Pikkulapsiajan varmaan tekee vaikeaksi valvominen ja se konkreettinen työ, mitä lasten hoitaminen vaatii...teinien ja esiteinien kanssa oleminen on lasvatuksellisesti taatusti haastavampaa kuin pikku uhmisten. Pikkulapset on kuitenkin siinä sun lähellä, tiedät, missä ne on ja kenen kanssa ja mitä milloinkin tekee. Teinit alkaa irtaantua ja se huoli kun et tiedäkään missä ja kenen kanssa, mitä tekemässä.
Pikkulapsi aika aukottomasti kuitenkin rakastaa vanhempiaan ja näyttääkin sen, teinikin tottakai rakastaa, mut se viha ja halveksunta mitä joskus saa teiniltä, on aika jäätävää...onneks omat ainakin kyllä osaa myös pyytää anteeksi. Mutta ne tietää, mikä on sun heikko kohta ja iskee suoraan siihen.
Kyllä mä tällä hetkellä, kun perheessä on sekä teinejä, että pieniä, pidän ehdottomasti haastavampia noita teinejä ( vaikka omat on kuitenkin aika "kilttejä"). Helppoa on se, että kaikki osaa jo itse pukea, syödä, käydä wc:ssä, leikkiä ilman kaikenikäistä valvontaa...
Ihanaa, valoa tunnelin päässä! Nimim. 3,5v uhmiksen äiti.. Todella toivon, että tämäkin tapaus tasoittuu tuossa 4v tienoilla.
vie
Oho. Kyllä mä oon pyrkinyt aloittamaan "kasvatustyön" ihan pienestä. Ei se ole erillinen projekti, että kasvatan tässä nyt tänään 30 minuuttia ja huomenna tunnin. Kasvatetaan ja kasvetaan. Minusta se on enemmän esimerkkinä olemista, sitä miten meillä toimitaan ja mitä arvostetaan.Nuorin 5v ja vanhin esiteini ja sanoisin että kasvatustyö sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole edes alkanut 4-5-vuotiaana
Meillä vanhin 16-v, nuorin pian 1-v ja kolme muuta siinä välillä.