A
auttakaa!!!
Vieras
4,5 vuotias poikani on alkanut käyttäytyä oudosti..
parin viikon sisään kuvioihin on tullu agressiivinen minä-itse käytös.
nyrkkiheilahtaa, tai jos komennan lasta jossain asiassa niin heilauttaa käden päänsä taakse valmiina lyömään.
Jos talutan lapsen arestiin, hän väittää että häntä sattuu vaikka en todellakaan käytä voima otteita.
Joskus joudun jopa korottamaan liikaa ääntäni, kun tuntuu että 50 kertaa saa jauhaa asiasta ja kieltää.
poika on ennen ollut varsin tottelevainen ja hyväkäytöksinen.
nykyään soittaa myös suutaan ja mällistelee jne.
Välillä minusta tuntuu että olisi parempi kun en olisi tehnyt lasta ollenkaan. Kuulostaa järkyttävältä mutta tuntuu että vaikka kuinka yrittäisin kauan olla tyynen rauhallinen ja kieltää asiallisesti, niin jossain vaiheessa pinna katkeaa ja komennan kova äänisesti. Tällöin poika väittää että minä satutan häntä.
Häntä ei ole koskaan lyöty,eikä satutettu!!
Lapsi alkoi osoittaa agressiivisa merkkejä kun muutimme toisella paikkakunnalle ja lapsen isä jäi muualle asumaan. (olemme eronneet kauan sitten).
Ehkä lapsi koki jotenkin että hän on tullut hylätyksi, kun isä ei enää pääsekkään joka viikko katsomaan lasta kun asutaan nykyään kaukana.
Isä ei satuta lasta, eikä huuda hänelle koskaan. On hyvin pitkäpinnainen kaveri ja lapsi ei hänelle koskaan ruttuile.
mutta kaiken kunnioituksen minua kohtaan lapsi on menettänyt.
Hän ei kunnioita minua äitinään eikä minään. Jos kiellän pelaamasta videopeliä tai katsomasta lasten elokuvaa liiaksi, niin alkaa huuto " sinä et ikinä anna minun tehdä sitä tätä ja tuota, sinä et ikinä, sinä vain huudat"..
jos lapsi lyö minua, tartun häneen siten että otan syliin ja rauhoittelen ja pidän jämerästi kiinni ettei pääse potkimaan ja lyömään. En puristele enkä satuta.
Silti lapsi näkee vain MINUSSA vian, ja syyttää että minä lyön,satutan tai suutun hänelle. hän ei huomaa mitä on itse tehnyt.
Ennen on pyytänyt anteeksi jos on tehnyt jotain väärää jne.
Mikä tässä nyt mättää?! :O
parin viikon sisään kuvioihin on tullu agressiivinen minä-itse käytös.
nyrkkiheilahtaa, tai jos komennan lasta jossain asiassa niin heilauttaa käden päänsä taakse valmiina lyömään.
Jos talutan lapsen arestiin, hän väittää että häntä sattuu vaikka en todellakaan käytä voima otteita.
Joskus joudun jopa korottamaan liikaa ääntäni, kun tuntuu että 50 kertaa saa jauhaa asiasta ja kieltää.
poika on ennen ollut varsin tottelevainen ja hyväkäytöksinen.
nykyään soittaa myös suutaan ja mällistelee jne.
Välillä minusta tuntuu että olisi parempi kun en olisi tehnyt lasta ollenkaan. Kuulostaa järkyttävältä mutta tuntuu että vaikka kuinka yrittäisin kauan olla tyynen rauhallinen ja kieltää asiallisesti, niin jossain vaiheessa pinna katkeaa ja komennan kova äänisesti. Tällöin poika väittää että minä satutan häntä.
Häntä ei ole koskaan lyöty,eikä satutettu!!
Lapsi alkoi osoittaa agressiivisa merkkejä kun muutimme toisella paikkakunnalle ja lapsen isä jäi muualle asumaan. (olemme eronneet kauan sitten).
Ehkä lapsi koki jotenkin että hän on tullut hylätyksi, kun isä ei enää pääsekkään joka viikko katsomaan lasta kun asutaan nykyään kaukana.
Isä ei satuta lasta, eikä huuda hänelle koskaan. On hyvin pitkäpinnainen kaveri ja lapsi ei hänelle koskaan ruttuile.
mutta kaiken kunnioituksen minua kohtaan lapsi on menettänyt.
Hän ei kunnioita minua äitinään eikä minään. Jos kiellän pelaamasta videopeliä tai katsomasta lasten elokuvaa liiaksi, niin alkaa huuto " sinä et ikinä anna minun tehdä sitä tätä ja tuota, sinä et ikinä, sinä vain huudat"..
jos lapsi lyö minua, tartun häneen siten että otan syliin ja rauhoittelen ja pidän jämerästi kiinni ettei pääse potkimaan ja lyömään. En puristele enkä satuta.
Silti lapsi näkee vain MINUSSA vian, ja syyttää että minä lyön,satutan tai suutun hänelle. hän ei huomaa mitä on itse tehnyt.
Ennen on pyytänyt anteeksi jos on tehnyt jotain väärää jne.
Mikä tässä nyt mättää?! :O
