3v:n järkyttävä uhma

yks uhma ollaan meidän perheessä käyty läpi, esikoinen on poika, mutta tämä kakkonen, tyttölapsi.....mä en pysty käsittämään tota uhmaa

tähän alkuun voisin kertoa ne kaikki mitä jokainen uhmalapsen äiti tietää: mitään ei totella, kaikki säännöt testataan ja joka asiaan sanotaan vastaan liiba laaba.....

mutta meidän neiti kun taistelee jäähypenkissä ja arestissakin niin että äiti meinaa hulluksi tulla. jäähypenkissä kun istuu eteisen nurkassa niin ekat noin 10 kertaa(eli yhteensä 30min) juoksentelee sieltä naureskellen pois, seuraavat pari kertaa siellä huutaa ja raivoaa ja viskelee penkkiä, ja noin viidestoista kerta toden sanoo. ja kun noita lapsia on tossa 3 muutakin niin tälläseen ei olis aikaa. sitkeesti olen tosin yrittänyt ja siitä taputankin itseäni olalle.

ollaan kokeiltu arestia jäähypenkin tilalle, huoneessa jossa lapsi ei voi satuttaa itseään mutta meidän neitipä keinot keksii. tyttö hakkaa ja potkii ovea ja hyppii sitä vasten ja tähänkin menee aikaa yhteensä joku puolisen tuntia. loppujen lopuksi lapsi on huutanut ja itkenyt itsensä ihan väsyksiin, nyyhkyttää lattialla kun haetaan se pois sieltä. lapsi myös heittelee tavaroita huoneessa. saattaa jopa raivopäissään viskellä sängystä lakanat lattialle, jos on jossain makuuhuoneessa arestissa.

sekään ei toimi että pitelisi lasta sylissä näiden raivareiden ajan, koska ne kestää ja kestää, ja silloin taas toiset lapset alkavat hermostua...

mielikuvaharjotelkaa kauppareissu tämän lapsen kanssa

mun on myönnettävä että mä en ole löytänyyt oikeeta konstia taltuttaa tota raivotarta :ashamed:

auttakaa te....eikai näin voida jatkaa vielä mahdollisesti vuoden päivät...johan lapsellakin on paha olla kun äiti ei ymmärrä miten lohduttais toista

 

meillä ei ole ihan yhtä pahaa likankanssa mut vähän sinnepäin.. enkä myöskään varmaan osaa neuvoa vaan itekin ottasin niitä vastaan... tyttö nyt jo yli4v mutta siitä 3v asti tuota uhmaa ollut.. ja nyt tuntuu et ehkä muuten vois helpottaa, mutta EI VÄLITÄ komentamisesta! vaikka koitetaan selittää ja selittää ja samoja asioita jankutetaan päivittäin! on ollut ns.käytöstaulukko nyt käytös, siinä pvät ja piirretään hyvistä asioista/käytöksestä ym iloinen aurinko ja huonosta/jäähypenkille joutumisesta pilvi jne ja sitten laskeskellaan kumpaa enemmän ja jos oikein huonosti mennyt vko, ei ole karkkipvää la, jos hyvin, tehdään jotain mukavaa tai voi saada jotain mukavaa tm.. toimii tai ei, en oikein vielä tiedä.. joskus täytyy ottaa esim jokin lelu pois jos ei osata käyttäytyä ja uskoa puhetta lainkaan ja sen saa taas takaisin kun uskotaan ja ollaan nätimmin ym. silti tuntuu ettei oikein mikään auta. tyttö on niin ihanakin mutta harmittaa todella kun sitä negatiivista huomioo joutuu antaan liikaa!! huomiota kaipaa tosi paljon, ja yritän sylitellä ja kehua ja sanoa että rakastan ym mut silti meillä vaan tuittuillaan! se on aika raskasta ja usein tuntee itsensä huonoks vanhemmaks kun tuntuu että aina senkans saa vain tapella!!! meil vauva 4kk ja se vie tietysti paljon mun aikaa mutta täytyy kai esikoisen siihenkin tottua!?!?!? kun kuitenkin häntä ollaan alusta saakka koitettu huomioida jne!!! muuten ei mustasukkasuutta kauheesti ole mut tottahan sen jossain asioissa huomaa. koitan kahdenkin olla esikon kans, käydään kaupassa ja saunassa jne. paha mieli näistä tulee sen lapsenkin takia niinku sanoit kun ei sekään varmaan ymmärrä mitä tapahtuu. :hug:

 

Just tulin nukuttamasta 3 v. poikaa.Olipa helpotus lukea että jolla muullakin on samanlaista...en ole ainut...
Meillä ihan samanlaista kun kerroit teillä olevan...
Poika temppuilee syömisen kanssa jatkuvasti.Venkoilee ruokapöydässä eikä suostu syömään kunnolla tai ollenkaan.Nyt on kova linja otettu että jos temppuillaan, otetaan eka varoituksen jälk.ruoka pois ja lähdetään pois pöydästä.Jäähylle viedään jatkuvasti, siellä sit raivoaa ja heittelee tavaroita.Sylissä pito lisää vaan karjumista...Kylläpä tuntee itsensä epäonnistuneeksi pikku raivopään kanssa.
Samaa temppuilua joka asiasta nykyään.Sitten se armoton kiukuttelu koettelee hermoja...
Pitää vaan meidän koettaa pitää tarkasti kiinni siitä mitä on sovittu, eikä antaa yhtään periksi vaikka ois minkälainen raivari edessä ja palkita niistä hyvistä hetkistä.Itse ajattelin että kokeilen joku krt kauppareissulla että tarkasti sovitaan esim. nyt ei karkkia tms. osteta ja jos aloitetaan kiukuttelu, lähdetään välittömästi kaupasta pois.Jääkööt ostokset sillä krt tekemättä jne. niin monta harjoittelu krt että oppii ettei kiukuttelulla saa periksi asioita...Tiedän, aikaa ei moiseen perheenäideillä usein ole...mutta harjoitus palkitaan..toivottavasti.
Koeta jaksaa...kärsivällisyyttä teille ja meille! :wave:

 

Mitään ihme neuvoja mulla ei ole, mutta voin kertoa että meillä oli viime kesänä ihan samanlaista :hug:
Meillä näitä uhmakohtauksia tuli vähemmän, jos poika oli saanut tarpeeksi juomaa, ruokaa ja unta. Eli meillä hyväksi havaittiin säännölliset ruoka-ajat ja välipalat ja riittävä uni. Meillä pahinta uhma-aikaa oli just viime kesäloman alku, kun yritettiin tehdä kaikkea kivaa ja vähän extraa. Kun mietittiin miehen kanssa missä tilanteessa noita tuli eniten niin löydettiin just noi luetellut syyt... Ja tietty sekin voi auttaa jos kiinnittää lapsen huomion johonkin ihan toiseen asiaan. Lasta täytyy tietty suojella ettei uhmakohtauksen aikana satuta itseään tai muita, mutta joskus sopivassa paikassa antaa huutaa ja riehua rauhassa ja uhman loputtua ottaa syliin ja halata ja kertoa miten ihana lapsi hän on vaikka välillä kiukkuaakin.
Voimia teille ja lohdutukseksi voin sanoa, että se yleensä uhma loppuu kuin seinään ja lapsi on taas ihana oma itsensä. Meillä se kesti tonne 3,5 vuoteen asti, mutta riippuu tietty lapsesta.

 

en oo aatellutkaan et johtuisi ruoista juomista ym!! täytyypä tarkkailla näitä paremmin.. meillä kyllä on pyritty pitään melko säännöllisinä. Mutta toi nukkuminen, siitä varmaan usein johtuu kun on väsynyt! meillä ei ole kuin HARVOIN likka nukkunut päikkäreitä 2v jälkeen ja munmielestä nykyään liian vähän yössäkin nukkuu! aina mennään 20jälkeen sänkyyl-viimeistään21 mut kun toi pitkittäminen on tullut kuvioihin.. ni nukahtaa 21.30----! ja noin 8 ylös. ennen aina nukkui vähintään 12h. mutta millä ne sais paremmin nukkuun??? syöttämällä kunnollako? meillä väliin tuo syöminenkin vaikeeta, joskus taas syö vaikka kuinka!!

 

Mieleen tuli myös että kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, onko mahdollista? Tulisi huomatuksi, josko hillittömät raivarit johtuu osin siitä, ettei muuten saa huomiota.

Mulla esikoinen, tyttö. oli myös melkein samanlainen tolkuttoman itsepäinen ja uhmat olivat ihan kamalia. Huomion hän kyllä sai, ainakin niin kuvittelen, huomiota vaille jäi kuopus..

Ruokailussa kannattaa kiinnittää myös huomiota lisäaineisiin ja väriaineisiin, esim. makeisissa, mehuissa, limpassa. Mulla tyttö meni sokerihumalaan vielä kouluiässäkin ja oli sitten levoton, hölmö, äänekäs, rieukkui kuin vähäjärkinen häirikkö. Ja tätä siis pitkälle kouluikään, 5. luokalla törttöili sokerihumalassa uuden kaverinsa synttäreillä niin, että tytön vanhemmat sanoivat jo, ettei tuon häirikön kanssa saa olla. Toimintaa korosti varsin räväkkä asu. Oli siinä molemmilla tytöillä selittäminen, että ei se normaalisti tommonen ole, sillä on ihan tavallinen koti, ja oma tyttö meni seuraavilla kerroilla kylään suunnilleen hiukset keskijakauksella ja kukkamekko päällä..

 

Mulle tuli ensimmäiseks kans mieleen se nukkuminen! Pystyisitkö laittamaan joka päivä samaan aikaan päikkäreille? Ja vielä vahtimaan että tyttö nukkuu? Syömisestä mä oon sitä mieltä että jos lapselle tarjoo ihan kunnon ruokaa säännöllisesti, niin laps syö senminkä tarvitsee. Mä oon lopettanu tuputtamisen sekä 1 v:n kohdalla että kohta 3 v:n kohdalla. Tää meidän neiti, 1 v, syö vaan itse, eli ruokaa menee se mikä menee, mutta en rupee siitä tappelemaan. Karkit, mehut yms kantsii varmaan karsia ihan minimiin, ettei tuu piikkejä verensokeriin. Ai niin, kuulin jostain et telkan kattominen lisää levottomuutta lapsissa, eli sitäkin kantsii rajottaa, jos paljon katsoo. Jaksamista sulle :hug: . Ei varmaan lohduta nyt, mutta aika auttaa tässäkin asiassa.

 

ihana kuulla että mun lapsi ei ole ainoa joka temppuilee ruokapöydässä..eihän se usko edes että pitäisi istua kun syö!!ja sitä on jatkunut 2v ja 4kk eli siitä lähtien ku oppi syöttötuolissa nousee seisoo..todella rasittavaa :/

 

Syömisestä mä oon sitä mieltä että jos lapselle tarjoo ihan kunnon ruokaa säännöllisesti, niin laps syö senminkä tarvitsee. Mä oon lopettanu tuputtamisen sekä 1 v:n kohdalla että kohta 3 v:n kohdalla. Tää meidän neiti, 1 v, syö vaan itse, eli ruokaa menee se mikä menee, mutta en rupee siitä tappelemaan. Karkit, mehut yms kantsii varmaan karsia ihan minimiin, ettei tuu piikkejä verensokeriin. .

Näin
mullekin sanottiin aikoinaan ja minä tyhmä uskoin siihen. Että lapsi itse osaa rajata ja rajoittaa ja tavallaan säädellä syömistään ja syö kun on nälkä, ja kun vähemmän nälkä, syö vähemmän.

Kun kouluikäisestä murehdin, että kun lapsi on pieni ja laiha, lääkäri katsoi minua ja sanoi, ettet iso ole itsekään. Ja kysyi, onko meillä ruokaa kaapissa. Olin tuohtunut: tottakai on!
No, sitten lapsi kyllä nälkäänsä syö.

Hah.
Ihan varmasti on tämmösiä olentoja olemassa, minun tekemät eivät ole.

Minun koululaiseni olivat mieluummin syömättä, kuin söivät ns. pahaa ruokaa. Ja näin he tekivät leikki-ikäisenäkin, eli annos oli mitätön, ja maha täys, kun ruoka ei ollut mieleistä ja ainahan ei voi mieliruokaa tehdä, hyvää ruokaa vain, eli mitään inhokkeja en pakottanut..

Nytkin on 4 v tenava, joka on pakotettava ja syötettävä, muuten eläisi pitkälle iltaan aamuvoileivällä. ELi aamulla saan syömään yhden voileivän. Aamupäivän aktiivisen ulkoilun jälkeen lapsi ei suostuisi syömään mitään, kun ei ole nälkä eikä mahaan sovi ja ruoka on pahaa, kaikki ruoka on pahaa, en tykkää, vaikkei edes tule lautaselle katsomaan että mitä on.

Ja minun vastaus on, että "en kysynyt tykkäätkö tästä, sanoin, että syöt sen nyt !
Ja jos ei syö, syötän. Annos ei kummonen ole, Makeisilla ei kompensoida.

Esim. tämän aamun voileivän ja maidon jälkeen oli uimarantaulkoilua, kiukkusen ipanan kanssa kotiin ja klo 12 oli seuraava ateria. Söi kun kannustimena oli jälkiruokajäätelö. Sitten simahti päiväunille ja sen jälkeen söi sämpylänpuolikkaan klo 17.
Sitten ulkoiltiin leikkipuistossa, ja nyt on kylvyssä ja syö kohta - puuron. Teen poikkeuksellisesti tänä iltana puuron, ettei ihan vaan voileivällä elä.

Ja tätä ollut koko tämä kesä.Jos yhden lämpimän aterian saan menemään, niin hyvä. Jugurtista ei tykkää, banaania ei nyt halua.. onneksi porkkanaa menisi vaikka kilokaupalla, jos uskallan antaa niin paljon syödä.

Eli nälän tunne puuttuu. Näitä tämmösiä on. Puolittain on pakotettava, että söisi edes jotain, ja näin siitä huolimatta että on säännöllisyyttä, ei ole makeisia, ei telkkaria jne. ja on ulkouilua.

 

n2v söi siis vain 2-4tl joka aterialla,joskus ei sitäkään,eipä paino paljon noussu! 1vuotiaasta 2v kilo(vuodessa)ostin luontaistuote kaupasta mivitotalia(vitamiinei yms)koska olin huolissani puutostiloista.sitten jossain vaiheessa satuin lukemaan puutostilojen oireita..ja kas tiettyjen puutos saattoi aiheuttaa mm.RUOKAHALUTTOMUUTTA!! ja ilman ruokahalua tilanne ei korjaannu.me oltiin siinä noidankehässä joka alkoi siitä kun ei malttanut olla paikallaan. nykyään jos pakotan syömään se pistää vastaan vielä pahemmin.mutta syö yleensä paremmin ku ennen,joskus ei mut mä en ota stressiä parin pv.huonosti syömisestä..kun tiedän että se ei jatku nykyään sen pidempään.epäilin kyllä silloin aiemmin että aiheuttaja on joku hormoni tms..mut ei vissiin.ärsyttää vaan ku neuvolassa vaan rauhotteli eikä pistäny tutkimuksiin..kiva stressi 2v kun jatku moista... :$