Kysyn teiltä hyvät äidit, että onko "normaalia", että melkein kolme vuotias poikani ei ole koko elämänsä aikana nukkunut täysiä yöunia? Muutama yö on mennyt yhdellä heräämisellä mutta keskimäärin heräilee neljä kertaa yössä. Pahimmillaan olen käynyt heräämisistä puhumattakaan hänen luonaan kahdeksan kertaa yössä. Kuusikaan kertaa ei ole todellakaan mikään harvinaisuus. Äänestä kuulen milloin täytyy mennä rauhoittelemaan/peittelemään. Joskus nukahtaa itsekseen mutta useimmiten vaatii minun käynnin huoneessa. Nukkui korvatulehduskierteen takia viitisen kuukautta vieressäni viime keväänä ja kesänä mutta lopulta homma meni ihan pelleilyksi. Sai kummallisia raivareita keskellä yötä mutta ne ovat onneksi väistyneet sen jälkeen kun siirrettiin taas omaan huoneeseen.
Alan olla aika väsynyt valvottuani kolme vuotta lapsen kanssa. Onneksi pikkusisko 1v. on nukkunut täysiä yöunia kahden kuukauden iästä lähtien paitsi millon saa hampaita tai on kipeä. Hänen yöheräilyt menevätä ohitse mutta esikoinen vain jatkaa tätä yörumbaa. Huomaan psyykkeeni muuttuvan. En enää jaksa nauttia lapsista, olen todella lyhytpinnainen ja raivoan pienimmistäkin jutuista. Onneksi saan unen päästä kiinni melko helposti heräilyjen välissä. Ehkä tilanne ei ole vielä kovin paha kuitenkaan.
Neuvolatäti vain sanoo, että toiset nukkuvat paremmin ja toiset huonommin. Eli ei mitään apua.
Onko kohtalotovereita??? Onko jotain unikoulusysteemiä enää tämän ikäisille? Tuntuu, että ei voi mennä edes töihin näillä unilla. Tai sitten pitäisi mennä jo yhdeksältä nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan. Mutta kun ei se määrä vaan laatu!!! Se on se ongelma.
Alan olla aika väsynyt valvottuani kolme vuotta lapsen kanssa. Onneksi pikkusisko 1v. on nukkunut täysiä yöunia kahden kuukauden iästä lähtien paitsi millon saa hampaita tai on kipeä. Hänen yöheräilyt menevätä ohitse mutta esikoinen vain jatkaa tätä yörumbaa. Huomaan psyykkeeni muuttuvan. En enää jaksa nauttia lapsista, olen todella lyhytpinnainen ja raivoan pienimmistäkin jutuista. Onneksi saan unen päästä kiinni melko helposti heräilyjen välissä. Ehkä tilanne ei ole vielä kovin paha kuitenkaan.
Neuvolatäti vain sanoo, että toiset nukkuvat paremmin ja toiset huonommin. Eli ei mitään apua.
Onko kohtalotovereita??? Onko jotain unikoulusysteemiä enää tämän ikäisille? Tuntuu, että ei voi mennä edes töihin näillä unilla. Tai sitten pitäisi mennä jo yhdeksältä nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan. Mutta kun ei se määrä vaan laatu!!! Se on se ongelma.