3v ja isovanhemman yllättävä kuolema - mitä kertoa ja miten?

[apua]

Miten ihmeessä kerron vajaa 3-vuotiaalle isoisänsä kuolleen?
Ettei enää näe häntä ikinä?
Lapsi kuitenkin tulee kyselemään tätä, nyt kevään ja kesän aikana oikein runsaasti ollut tekemisissä isoisänsä kanssa ja kiintynyt reilusti tähän.
Nyt sitten parin päivän sairastelun päätteeksi isoisä menehtyi.
Surulliselta tuntuu mutta ennen kaikkea lapsen kannalta murehdin mitä sanoa...?

 

[S]

Voi, olen pahoillani.

Löysin tällaisen artikkelin, jossa paljon asiaa tilanteeseenne liittyen:
Lapsen suru kaipaa aikuista
http://www.verkkoklinikka.fi/?id=6024604&page=5422836

Lainaus artikkelista:
"Alle viisivuotias ei pidä kuolemaa lopullisena; hänen kuvitelmissaan kuollut voi palata takaisin. Kuuden ja kymmenen ikävuoden välillä lapsi oppii vähitellen ymmärtämään, että kuolema on peruuttamaton."

 

[osanottoni]

että misoisä tuli kovin kovin sairaaksi ja koska oli vanhempi ja tuli niin sairaaksi niin kuoli. Ja että äitiä itkettää koska äiti on niin surullinen .
Ja sitten vastaat kysymyksiin mitä lapsi esittää. Äläkä siirrä sitä kertomista koska lapsi huomaa kyllä että nyt on jotain tapahtunut.

 

[juu]

että misoisä tuli kovin kovin sairaaksi ja koska oli vanhempi ja tuli niin sairaaksi niin kuoli. Ja että äitiä itkettää koska äiti on niin surullinen .
Ja sitten vastaat kysymyksiin mitä lapsi esittää. Äläkä siirrä sitä kertomista koska lapsi huomaa kyllä että nyt on jotain tapahtunut.

Näin. Ja muista, ettet käytä tätä pehmennettyä "nukkui pois"-versiota. Lapset ymmärtävät kaiken niin konkreettisesti ja nukkumaan meno voi alkaa pelottaa. Eli mahdollisimman rehellisesti vastaat lapsen kysymyksiin.

 

[vieras]

Meillä ainakin sanottiin suoraan 5-vuotiaalle, että isoäiti on kuollut. Lapset suhtautuvat asioihin meitä aikuisia huomattavan paljon luonnollisemmin. Sai myös vielä nähdä mummon, kun hänelle käytiin jättämässä jäähyväiset. Lapsi siis konkreettisesti näki, mitä tarkoittaa kun joku on kuollut.

 

[kk]

meillä "tuntematon" isomummo kuoli ja lapsi ei oikein ymmärtänyt koko tapahtumaa. Hautajaisissa itki kun kaikki muutkin itkivät ja kunnioitti mummon muistoa haudalla äidin ja papan vierellä. Nyt myöhemmin ollaan katsottu isomummosta kuvia ja puhuttu hänestä. ei liity dramatiikkaa, mummo tosin oli hyvin etäinen..

 

[Hilpuri Tilli]

Mä kerroin 2½-vuotiaalle, että mummo on kuollut ja mennyt taivaaseen. Tuntui ymmärtävän asian, koska järkeili, että taivaassa on varmaan kauhean paljon mummoja ja paljon leluja (kun puhuttiin, että se on hyvä paikka).

 

[Vieras]

Minun 3-vuotiaani pappa eli isäni kuoli huhtikuussa täysin äkillisesti ja heti kerroin ja rehellisesti kaiken. Korjasin kaikki pilven päältä vilkuttamis-tarinat. Puhuin lopullisuudesta ja siitä, että emme pappaa enää näe. Kerroin, että pappa oli vanha (63 tosin vasta ) ja sairas ja että sydän lakkasi toimimasta. Paljon kysyi supervaikeita kysymyksiä mm. hautaamisesta ja kaikkiin vastasin. Jos en osannut vastata, sanoin, että kaikkiin kysymyksiin eivät aikuisetkaan osaa vastata. Otan osaa suruunne! Kestää kauan aikuisellekin ymmärtää rakkaan ja läheisen yllättävä ja ennenaikainen kuolema. Ainakin itse aina välillä huomaan olevani soittamassa isälleni.