3asteen repeämä

[myy]

mulla tuli kun esikoinen syntyi ja silloin käytettiin imukuppia.huomasin kun luin muiden saman kokeneita että monilla myös oli käyteetty imukuppia.eli te jotka revennyt "hienosti"niin onko käytetty imukuppia tai vastaavaa???mietin vaan kun kohta toinan lapsi syntyy ja sain luvan kuitenkin alakautta synnytykseen ja luultavasti väliliha leikataan sitten valmiiksi,niin että onkohan se tarpeellista.eli olikohan sen repeämän syynä vaan nopeasti ulos imukupin avulla.......vähän sekavasti mutta eiköhän ymmärrä.kiitos.ja kertokaa myös että miten olette parantuneet siitä repeämästä että oliko pitkään kipee ja jäikö jotain vaivoja????

 

[martsa80]

mulla oli toisen asteen repeämiä ja juuri tuon imukupin takia.
toisessa synnytyksessä ei tullut kun aivan jotain pientä,eikä välilihaa leikattu.
ensimmäisessä synnytyksen jälkeen alapää oli kuukausia kipeä,mutta ahkera suihkuttelu ja pieni lenkkeily auttoi.
niin ja mitään ei mulla jäänyt jälkijuttuja tuosta ekasta synnytyksestä,vaikka tikkejä oli varmaan n.50 ja repeämiä oli tosi paljon.
toisessa synnytyksessä edelliset repeämät eivät haitanneet mitenkään.

 

[Rosella -76]

Minulle tuli kolmannen asteen repeämä ensimmäisessä synnytyksessä. Ponnistusvaiheeni kesti tunnin, jonka jälkeen voimani ehtyivät ja supistuksia en enää tuntenut, joten imukuppi otettiin avuksi. Imukuppi irtosi kaksi kertaa ja kun se kolmannen kerran kiinnitettiin vauvan päähän se vasta pysyi ja vauva tuli maailmaan. Vauvalle tuli iso pahka takaraivoon eli imukupin vetovoimasta ilmestynyt pahkura. Pahkan reuna oli verinen joten siihen muodostui rupi. Kauan aikaa huolestutti pahkura ja vauvaakin näytti se häiritsevän, nukkui aina pää siihen suuntaan missä pahka ei haitannut. Ja ensimmäisenä yönä vauva kärsi ilmeisesti päänsärystä kun vain huusi eikä saanut oikeastaan ollenkaan nukutuksi.
Imukuppisynnytyksen vuoksi sain tosiaan kolmannen asteen repeämän ja sitä ommeltiin yhteensä yli tunnin, ja se oli kauhein vaihe, sillä puudutusainetta ei edes laitettu tarpeeksi / puudutusaine ilmeisesti tihkui verenvuodon mukana pois.
Paraneminen kesti todella kauan, vaikka kuinka suihkuttelin. Puoli vuotta meni ennenkuin tunsin olevani edes jotenkin parantunut synnytyksestä.
Nyt olen raskaana jälleen ja olen toivonut sektiota tuon kyseisen ensimmäisen kamalan synnytyskokemuksen takia. Minulle tuli synnytyspelko, vaikka luulin kestäväni mitä tahansa !
Minulle on nyt varattu sektioaika omasta tahdostani, vaikka minua yritettiin " käännyttää" alatie synnytykseen perusteluina että toinen synnytys tulee olemaan helpompi. Mutta kuka sen takaa ! Monilla toinen synnytys on ollut yhtä paha tai pahempi. Itse en halua kokea enää imukuppisynnytystä.
Mitä mieltä muut ovat, olenko itsekäs halutessani sektion tuon ensimmäisen kokemuksen jälkeen ?

 

[myy]

\

Minulle tuli kolmannen asteen repeämä ensimmäisessä synnytyksessä. Ponnistusvaiheeni kesti tunnin, jonka jälkeen voimani ehtyivät ja supistuksia en enää tuntenut, joten imukuppi otettiin avuksi. Imukuppi irtosi kaksi kertaa ja kun se kolmannen kerran kiinnitettiin vauvan päähän se vasta pysyi ja vauva tuli maailmaan. Vauvalle tuli iso pahka takaraivoon eli imukupin vetovoimasta ilmestynyt pahkura. Pahkan reuna oli verinen joten siihen muodostui rupi. Kauan aikaa huolestutti pahkura ja vauvaakin näytti se häiritsevän, nukkui aina pää siihen suuntaan missä pahka ei haitannut. Ja ensimmäisenä yönä vauva kärsi ilmeisesti päänsärystä kun vain huusi eikä saanut oikeastaan ollenkaan nukutuksi.
Imukuppisynnytyksen vuoksi sain tosiaan kolmannen asteen repeämän ja sitä ommeltiin yhteensä yli tunnin, ja se oli kauhein vaihe, sillä puudutusainetta ei edes laitettu tarpeeksi / puudutusaine ilmeisesti tihkui verenvuodon mukana pois.
Paraneminen kesti todella kauan, vaikka kuinka suihkuttelin. Puoli vuotta meni ennenkuin tunsin olevani edes jotenkin parantunut synnytyksestä.
Nyt olen raskaana jälleen ja olen toivonut sektiota tuon kyseisen ensimmäisen kamalan synnytyskokemuksen takia. Minulle tuli synnytyspelko, vaikka luulin kestäväni mitä tahansa !
Minulle on nyt varattu sektioaika omasta tahdostani, vaikka minua yritettiin " käännyttää" alatie synnytykseen perusteluina että toinen synnytys tulee olemaan helpompi. Mutta kuka sen takaa ! Monilla toinen synnytys on ollut yhtä paha tai pahempi. Itse en halua kokea enää imukuppisynnytystä.
Mitä mieltä muut ovat, olenko itsekäs halutessani sektion tuon ensimmäisen kokemuksen jälkeen ?

mula siis käynnistettiin silloin synnytys raskausmyrkytyksen takia ja suht normaalisti kaikki eteni paitsi supistuksista ei tullut taukoja ollenkaan (et en halua uutta käynnistystä)ponnistus oli 20 minuuttia.ponnistusvaiheessa vauvan sydänäänet heikkeni ja otettiin käyttöön imukuppi,eka imu irtos ja vasta toisella vedolla vauva syntyi ja päähän jäi myös pahka,välilihaa ei siis keritty leikata ja sitten tuli tosissaan se kolmannenasten repeämä.verta ei kuitenkaan tullut paljoa,ja kun vauva syntyi yöllä niin piti odottaa aamuun että pääsee sinne leikkaus saliin ommeltavaksi ja se tehtiin nukutus uhkailuista huolimatta epiduraalilla missä olis täysin "halvaantuneena" ja lisänä oli vissiin jotain paikallis puudutusta ja kipuläkettä.sillon olin kyllä niin mömmöissä että kikattelin vaan enkä tuntenut yhtään mitään,se oli kyllä ihana fiilis sillon,vaikka asento oli aika irstas.sitä en muista että kauan siinä paikkailussa meni.eka vuorokausi osastolla olin katetroituna ja sängyssä kiinni täysin se oli tylsää ja se4lkä tuli kipeäksi.kolmepäivää meni antibiotit tipan kautta suoneen ja kipulääkkeitä popsin.suihkuun ,vessaan ja kävelylle pääsin henkilökunnan avustuksella vasta toisena tai kolmantena päivänä.neljäntenä päivänä uskalsin yrittää istumista,viidentenä päivänä jolloin päästiin kotiin istuin hienosti jo toisella kankulla.kipeetä oli.synnytyksen jälkeen kävin monta kertaa terveyskeskus lääkärillä kun kävely ja seisominen teki niin kamalan paineen tunteen etten voinut kävellä yhtään saati sitten käydä pissalla tai varsinkaan kakalla se oli yhtä helvettiä.vielä vuosi siitä synnytyksestä kärsin niistä vaivoista mitä tuntui tulevan myöhemmin aina uusia.sexi on ollut vieläkin niin kipeetä että sen jälkeen on paikat niin kipeetä että ei seuraavana päivänä kävellä(eikä se todellakaan ole siitä että ois ollu jotenki rajua,päinvastoin)nyt tosissaan odotan tän pikkukakkosen syntymää ja eniten pelkään sitä kipua ja jos siitä alkaa se sama helvetti mikä esikoisen kansa,no vaikka mielessä käy että voiko sitä pahempia jälki kipuja enää tulla.lupa tosissaan annettiin alatie synnytykseen ja sen mä aion kuitenkin yrittää koska sektio mua pelottaa niin valtavasti että puhuminenkin siitä ni tekis mieli yrjöö.mut musta ei ainakaan ole todellakaan itsekästä haluta sektio mä ottasin sen kans heti mut.........mä toivotan sulle kaikkea hyvää ja onnea kaikille muillekkin ettei tarttis kenenkään käydä läpi tota helvettiä,mä jään jännäämään miten tossa tulevassa käy että kuljetaanko sitä vaipoissa itekkin.tsemppiä kaikille muille saman kokeneille ja toivotaan että olo on joskus normaali tai edes inhimillinen.

 

[minni]

väliliha leikattiin ja silti tuli 2 asteen repeämät kun imukupilla otettiin,vaikka lapsi vain 3480g. huonosti paranivat ja kuurinkin söin. meni varmaan kuukausi et tohdin istua kunnolla ja toinen et tunsin olevani jotenkin parantunut.

 

[Mari]

Tämä on nyt ihan mutu-tuntumaa kun omakohtaista kokemusta ei ole, ainoastaan iso kasa luettua tietoa, mulla kun oli hetken pelko että tulee eteen perätilasynnytys. Mutta sekä englannissa että suomessakin joissain synnytyssairaaloissa, joissa asiaa on tutkattu tarkemmin, on huomattu että välilihan leikkaaminen lisää riskiä pahempii repeämiin. Ihan niin ehjä kangas kestää paljon paremmin venytystä, myös ehjä kudos, kun siihen pienen kolon tekee, repeää paljon herkemmin. Eli ilman todellista syytä, varmuuden varoiksi ei ikinä kannattaisi suostua siihen välilihan leikkaamiseen. Joissain sairaaloissa kun se tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus. Toki jos sitten joudutaan turvautumaan imukuppiin yms, on hyvä syykin jo mutta se että edellisellä kerralla on leikattu, ei välttämättä tarkoita että seuraavallakin kerralla pitää.

 

[tanja]

Mulla tuli kolmannen asteen repeämä, ponnistus kesti 7min, eikä välilihaa leikattu eikä käytetty imukuppeja tms. repeämä ei sinänsä ollut kovin kipeä, istuin jo suraavana päivänä normaalisti. oli niin syvällä ettei istuminen painanut sitä. ommeltiin nukutuksessa, ja ompelu oli onnistunut hyvin vaikka todella vaikea ommeltava olikin.

 

[taustalla]

Edellä mainituissa 3. asteen repeämissä, ei oolut mainittu sulkijalihasta. Repeämä ylettyy peräsuoleen asti ja yleensä vahingoittaa sulkijalihasta. Leikkaus on erittäin vaativa. Itselläni leikattiin synnytyksesä välilihaa (7tikkiä), ponnistusvaihe kesti 10 min ja tuli kolmannen asteen repeämä, jota ei heti huomattu niin laajaksi. Kätilö ompeli (puudutteen avulla, joka ei juurikaan joka kohtaan auttanut) ja kun homma oli valmis huomasi ettei kaikki ollutkaan ihan kohdallaa. Sittenpä ei muuta kun luomusynnytyksen jälkeen leikkuriin, missä sain kunnon epiduraalin ja muut mössöt, vai mitkä lie. Jälkitarkastuksessa huomattiin, että sulkijalihas oli myös vaurioitunut ja pääsin uudelleen leikkaukseen vuoden ja 45min päästä lapsen syntymästä...
Nyt odotan toista lastani ja kaikilta lääkäreiltä on tullut sama arvio, ettei kudokset kestä uutta repeämistä, joten toivottavasti sektiosta ei tarvitse tapella. En nimittäin haluaisi menettää pidätyskykyäni loppuelämäkseni mahdollisesti vain yhden lääkärin takia.

 

[taustalla]

Hei äipät, pyytäkääpä kätilöä avittamaan sänkyyn konttausasentoon kun työntösupistukset alkaa, kolmen repeytymisen ja leikkelyn jälkeen sanoisin, että konttausasento oli taivas. Ei edes repeämiä ja muutaman tunnin päästä istuin jo ruokapöydässä. Asento ei aiheuta vääränlaista "venymistä" ja vetovoima avitta oikeaan suuntaan.

 

[Hilma]

Tajuttomat jälkikivut oli mullakin,6 viikkoa meni ennenkuin pystyin kävelemään ilman kipua,paikallaan seisominen vei vielä muutaman viikon lisää.
Väliliha leikattiin ja imukuppia käytettiin,lisäksi repeämää,asteetta en tiedä.Tunti ommeltiin paikkoja leikkurissa spinaali puudutuksessa,luojan kiitos!
Ilmeisesti puudutusten takia pissani oli jumissa monta päivää,ei tullut kuin lääkkeillä.En uskaltanut lähteä kotiinkaan kun ei pissaa tullut omin avuin ja kivutkin oli niin tajuttomat ylhäällä ollessa.Pari viikkoa olinkin ihan sänky potilaana.Vauvan hoito oli ensimmäiset viikot tuskaa kun en meinannut pystyä olemaan seisaalleni niin kauaa,että olis saanut vaipan vaihdettua.Omat ilta pesut sai tehdä osissa,että pääsi välillä pitkäkseen,jolloin kipu helpotti.Jos oli pakko lähteä asioille,istumarengas kulki mukana pitkään.
En osannut kuvitellakkaa ennen synnytystä,että tommosia jälkikipuja vois tulla.hirvittää jo etukäteen seuraava synnytys,kun epäilen että välilihaa jouduttais taas leikkaamaan.Toisaalata, jos sektion jälkeen olis vastaavat kivut vatsassa,niin aika heikkoa olis silloinkin vauvan hoito ja liikkuminen silloinkin.