33 v. enkä vieläkään halua lasta!

[Voi elämää...]

Kauhea olo, kun "pitäisi" ja haluaisikin tässä iässä jo haluta lasta! Mies on, ja hän ei laittaisi vastaan lapsen yrittämistä, mutta itse en vaan voi kuvitellakaan. Molemmilla vakkarityö, omistusasunto ja kaikki kunnossa, mutta ei vaan iske. Pelkään kyllä synnytystäkin ja sitä kaikkea kipua, mutta enimmäkseen kauhistuttaa se että se lapsi on sitten siinä koko mun lopun elämän, ja enää on turha moneen vuoteen haaveilla mistään harrastuksista ym. Lisäksi mies tekee kotona tosi vähän kotihommia, eli pelkään myös että koko taakka jäisi minulle. Kaverit ja tutut saa lapsia ja minäkin haluaisin haluta ja saada niitä mutten vaan pysty. Miten tämän saa muuttumaan?!? Kohta on jo kiire...

 

["minä"]

Mulla ei ollut mitään erityistä vauvakuumetta vaan ihan alkuun vauva oli sellainen järkiratkaisu iän ja elämäntilanteen vuoksi. Mutta tosi nopeasti jo yritysvaiheessa ja sitten raskautumisen jälkeen siihen vauvan tuloon alkoi suhtautua tosi tunteella ja äidinvaistotkin alkoivat nousta pintaan voimakkaina. Olen nykyään tosi äiti-ihminen ja ihan hullaantunut tuosta pojasta!

 

[bb]

En minäkään vielä tuossa iässä vaan 35-vuotiaana yllätti.
Nyt tulossa kolmas.
Turhaan pelkäät, elämä kyllä muuttuu mutta erilaiseksi, paremmaksi.

 

[Nou hätä,]

et ole ainoa. Mä olen 36 enkä edelleenkään halua lasta vaikka kaikki muut haluaisivat mun haluavan.

 

[ulkonainen]

Ei minullakaan varmasti viela olisi lasta jos ei olisi ns. vahinko kaynnyt, ja olen nyt 34 v. Mutta olen hirvean onnellinen etta tuo 1.5 v tytto on olemassa ja vaikka aina vannottiin etta 1 lapsi max. niin nyt on jo toinenkin tuloillaan.

Ikina minulla ei ole mitaan vauvakuumetta ollut.

Varmasti voisitte olla hyvin onnellisia kahdestaankin, mutta taytyy sanoa etta tyttaremme on tuonnut paljon sisaltoa elamaan.

Mutta ala pelkaa, harrastuksia voi edelleen jatkaa vauvan synnyttyakin. Meidan intohimona on matkustelu ja olemme matkailleetkin Aasiaa myoten tyton kanssa, itse asiassa han on istunut joka kuukausi lentokoneessa . Miehellani on paljon tyomatkoja, joten han ei voi paljoa osallistua perhe-elamaan, minulla kuitenkin kay siivousapua, joten kaikki ei jaa minulle.

Halusin vaan kertoa etta kaikki on jarjestettavissa ja omakin elama jatkuu vaikka lapsia tulisi.

 

[Voi elämää...]

Kiitos rohkaisusta, ihanaa! Juttelin parisen kuukautta sitten raskaana olevan kaverini kanssa, jonka tiesin kammoksuneen lapsen saantia myöskin pitkään. Hän sanoi että lopulta vaan alkoi haluta lasta. Itse olen iettinyt että voisiko lapsen vaan laittaa alulle (jos se nyt edes ylipäänsä onnistuu) ja muuttuisiko mieli sitten raskautumisen myötä? Kun moni sanoo että kun on jotain konkreettista mitä odottaa niin mielikin muuttuu. Entäs jos ei sitten muutukaan??

 

[Bla-bla]

Eihän kaikkien ole pakko haluta ja yrittää lasta. Elämä ilman lapsia voi olla ihan antoisaa. Mutta kun haluat haluta, niin suosittelen, että teille sattuisi "vahinko". Siitä 9kk eteenpäin kasvattaa ja muuttaa jo ajatusmaailmaa ja kun lapsi syntyy, ymmärrätkin, ettei sinun elämäsi mihinkään lopu. Se jatkuu, osittain erilaisena, mutta tuskin huonompana kuitenkaan. <3 Anna mennä vaan, et tule katumaan.

 

[ulkonainen]

Kiitos rohkaisusta, ihanaa! Juttelin parisen kuukautta sitten raskaana olevan kaverini kanssa, jonka tiesin kammoksuneen lapsen saantia myöskin pitkään. Hän sanoi että lopulta vaan alkoi haluta lasta. Itse olen iettinyt että voisiko lapsen vaan laittaa alulle (jos se nyt edes ylipäänsä onnistuu) ja muuttuisiko mieli sitten raskautumisen myötä? Kun moni sanoo että kun on jotain konkreettista mitä odottaa niin mielikin muuttuu. Entäs jos ei sitten muutukaan??

Jos yhtaan olet positiivinen lapsiasian suhteen, niin pistaisin sen vaan kylmasti alulle . Raskautumisen myota ihan takuuvarmasti tulet innolla odottamaan vauvaa, kavi minullekin vaikka yllatysraskaudesta oli kyse, ja aluksi kieltamatta en osainnut raskaudesta edes iloita.

Toki ei kaikilla tarvitse olla lapsia, joten tuo on vahan kaksipiippuinen juttu.

 

[bb]

Kiitos rohkaisusta, ihanaa! Juttelin parisen kuukautta sitten raskaana olevan kaverini kanssa, jonka tiesin kammoksuneen lapsen saantia myöskin pitkään. Hän sanoi että lopulta vaan alkoi haluta lasta. Itse olen iettinyt että voisiko lapsen vaan laittaa alulle (jos se nyt edes ylipäänsä onnistuu) ja muuttuisiko mieli sitten raskautumisen myötä? Kun moni sanoo että kun on jotain konkreettista mitä odottaa niin mielikin muuttuu. Entäs jos ei sitten muutukaan??

Kuulostaa kyllä että jossakin takaraivossa taidat haluta mutta pelottaa.
Vaikea kenenkään on sanoa mikä mieli tulee olemaan mutta rivien välistä luettuna haluat mutta pelkäät muutosta. Ehkä vaan alulle ja siitä sitten..

 

["Eela"]

Haluaisin lapsen mutta en kerta kaikkiaan pysty edes ajattelemaan synnytystä omalle kohdalleni. Olen kuullut niin monen kaverin jutut siitä miten ensinnäkin jo odotusaika on yhtä helvettiä pahoine oloineen ja peräpukamineen ja sitten synnytys on kuulemma yhtä verta, paskaa ja kusta ja kahtia repeäminen ei sekään kuulemma ole maailma paras kokemus. Haluaisin tietää, onko se ihan oikeasti niin kamalaa, ja selviääkö siitä täysissä järjissä (vaikka näen että käytännössä kaikki on selvinneet ni kysyn silti)? Pitääkö siinä kestää yli-inhimillistä kipua, ja mihin sitä kipua voisi verrata? Saako synnärillä apua, ja mitä jos siihen meinaa kuolla? Yksi kaveri just sai lapsen ja kun kysyin miten meni, se sanoi että just ja just molemmat selvisi hengissä... En vaan uskalla!!!

 

[Voi elämää...]

Eela, ehkä tuo viesti tuli väärään paikkaan (??) mutta vastaanpa silti: nuokin asiat on mielessä pyörineet, mutta siihen sentään jaksan luottaa että vaikka synnytystä pelkään, sen voisin kestää kun niin moni muukin on kestänyt. Itseä mietityttää kuitenkin enemmän se synnytyksen jälkeinen elämä. Ehkä synnytyspelkoon on saatavissa apua esim. neuvolasta?

 

[ulkonainen]

Eela, ehkä tuo viesti tuli väärään paikkaan (??) mutta vastaanpa silti: nuokin asiat on mielessä pyörineet, mutta siihen sentään jaksan luottaa että vaikka synnytystä pelkään, sen voisin kestää kun niin moni muukin on kestänyt. Itseä mietityttää kuitenkin enemmän se synnytyksen jälkeinen elämä. Ehkä synnytyspelkoon on saatavissa apua esim. neuvolasta?

Minua mietitytti myos kauheasti se synnytyksen jalkeinen elama, siis koko loppuelama... Meilla oli hyva elama jo miehen kanssa ja muutenkin olen vapauden- seka mukavuudenhaluinen. En tietenkaan halunnut minkaan muuttuvan.

Kertaakaan ei ole kaduttanut, lapsi on antanut paljon iloa elamaan. Myos paljon tyota, mutta aina helpottaa kun lapsi kasvaa. Ja te voitte jarjestaa elamanne sellaiseksi kuin haluatte, ei se lapsi ole oikeastaan millekaan esteena.

 

["..."]

Ei todellakaan kannata tehän lasta sen takia, että on "pakko"!

 

[rv15]

Synnytyskipu on kipu jota on vaikea kuvailla. JA kyllä on tarjolla vaikka mitä apua siihen kipuun. Jo odotusaikana voit käydä pelkopolilla ja siellä keskustellaan mm. kivunlievityksestä ja saat esittää toiveita.

Itseasiassa mua "pelottaa" enemmän synnytys kun olen jo kolme synnyttänyt ja neljäs vuorossaan. Tiedän mitä odottaa, mutta toisaaltaan luotto siihen että synnytys sujuu omalla tahdillaan ja rauhoittaa mielensä auttaa paljon. Kaksi synnytystä on ollut ns.helppoja ja yksi ihan kamala. Mutta kummasti se unohtuu ja taas mennään.


Muutama kaveri on hankkinut juuri 30 kynnyksellä sen lapsen kun se vaan kuuluu ja ei mitään kummempia vauvakuumeita ole ilmassa. Eräs on tehnyt miehelleen kolme lasta vaikka olisi itse voinut elää lapsettomana. Toki kaikki lapsiaan rakastaa ja ei niitä pois antaisi. Mutta ei sun tarvitse odottaa vauvakuumetta , ei kaikille tule koskaan ja joillakin se on krooninen

 

["xxx"]

Pelkopoli on olemassa kyllä.
Suhtautuu vaan ajatuksella että nyt loppui nukkuminen ja elämä, niin tulee yllättävän helppo vauva.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="...";24393875]Ei todellakaan kannata tehän lasta sen takia, että on "pakko"![/QUOTE]

En minakaan pakkoon usko, mutta ap:lla selvasti kytee ainakin idea lapsesta paassa.

Uskon kylla taysin etta lapsettomilla ihmisilla voi olla aivan yhta hyva elama, jossain tapauksissa jopa parempi.

 

[PölyEsteri]

Älä hanki jos et halua. Ei ole pakko.

 

["zzz"]

Älä hanki jos et halua. Ei ole pakko.

Outoa jos joku tänä päivänä "tekee" lapsen kun on "pakko".
Itselläni ei ollut myöskään vauvakuumetta kunnes yllätys kävi ja loppujen lopuksi oli todella odotettu mutta mielestäni ap:lla on jonkin sortin vauvakuume jota ei ole vielä itsekään käsittänyt.
Itse en uhrannut asialle juuri edes ajatusta / käynyt näillä sivuilla ennen raskautumista.