30v ei lapsia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Manta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Manta

Vieras
Moi! Miten te uskallatte tehdä vauvoja? Oma vauva olis niin ihana, mä olen haaveillut siitä jo monta vuotta, mutta niin monta muttaa on matkassa.... Ensinnäkin taloudellinen tilanne, mulla on vakituinen työ, mutta matalapalkkainen ja miehellä ei ole vakituista työtä. Kaikilla kavereilla alkaa olla lapsia ja joillain jo kolme tenavaa, itselle tulee ihan tyhmä olo kun ei ymmärrä mitään kasvattamisesta yms. Musta ainakin tuntuu että joillain meidän kavereilla on oikein kilpailu siitä kenen lapsella on parhaimman vaunut ja kuka on ilmoitettu minnekin leikkikouluun jne. Osa kavereistani on Oikeata Äiteä kiillotellulla sädekehällä, on annettu kaikki elämä vaan lapselle... Tietysti ulkopuoleltakin on kovat paineet kummankin vanhemmilta, jatkuvasti pientä vihjailua että kuinka kivaa olisi tulla mummoksi/papaksi.. Jopa töissä yksi tyyppi tuli sanomaan, että seuraavaa että millon mulla alkaa maha kasvamaan. Ja lisäksi asutaan aika kaukana omista lähisukulaisista, joten heistä ei ole mahdollista saada lastenhoitoapua tai tukea, jos sitä joskus tarvitsisimme. Jonkun mielestä tämä on varmaan tyhmää, mutta mä koen että mua painostetaan joka puolelta kun alan olemaan ainoa kaveripiiristä jolla ei ole lasta... Toisaalta haluaisin oman lapsen ja toisaalta en ... välillä ajattelen, että ei me varmaan edes saada koskaan omaa lasta, kun tää on tällasta jahkaamista, ehkä me ei edes ansaita saada lapsia. Toisaalta taas on ihanaa kun voi töiden jälkeen mennä työkavereiden kans parille oluelle... Onkohan mulla
jakomielitauti???!!!
 
Hei,
tuo on aivan normaalia tuollainen pohdiskelu, kuuluu asiaan. Ensimmäinen lapsi muuttaa eniten elämää, niin kyllä sitä kannattaa harkita. Eikä lapsia ole pakko tehdä, jos se epäilyttää. Tunnistat kyllä, milloin vauvakuume iskee, siis jos se iskee. Ja jos ei iske, ole tyytyväinen elämääsi ja hoitele ystäviesi lapsia tai ilmoittaudu tukiperheeksi, sijaisvanhemmaksi tai muuhun vapaaehtoistyöhön. Niistä on aina pula ja me voitaisiin enemmän huolehtia yhteisesti kaikista näistä Suomen lapsista ja miksei muiden maiden.
Tarkoitan tällä sitä, että kyllä lapsista voi nauttia, vaikkei itse tekisikään.
Ja toisaalta ehdit kyllä vielä vauvojakin tekemään, jos sellainen tunne tulee.
 
Kyllä sitä tulee pakostakin asiaa pohdittua, varsinkin jos ja kun ei iske sitä kuuluisaa huumaavaa vauvakuumetta...

Itsellä ei koskaan ole ollut vauvakuumetta, mutta moninaisten pohdintojen ja ""järkeilyiden"" jälkeen ja kun ollaan ""siinä iässä"", niin nyt odotan ensimmäistäni syntyväksi vuoden lopulla.
Tunnustan, että asian miettiminen on vähän hankalaa, kun ei ole sitä vauvakuumetta ja sitä myöten tietenkin tuleva pelottaa..mutta olihan tähän ryhdyttävä, kun en ole koskaan osannut ajatella, että haluaisin kuitenkaan elää täysin lapsettomana.

Luotan siihen ""kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa"" -teoriaan ja uskon, että minusta tulee varsin hyvä äiti ja me pärjäämme perheenä :)
Nyt odotusaika on ehkä vähän leppoisampi kun niillä varsinaisilla kuumeilijoilla, kun välillä suhtaudun tähän vähän liiankin realistisesti :)

Ja mitä talouteen tulee, niin velkaa on riittävästi, minä matalapalkkaisella alalla ja miehen tuloista ei osaa vielä varmaksi sanoa... Mutta kyllä me pärjäämme kun niin haluamme!

Mieti Sinä itse mitä haluat tulevaisuudelta...perhe-elämää vai sitten ihan kaksinoloa? Suosittelen kuitenkin sitä lapsen yrittämistä...onhan se itse yrittäminen jo jännää ja sitten jos tärppää, niin onhan vanhoilla päivillä taas tekemistä kun on toivottavasti enemmän perhettä ja lapsenlapisa ympärillä!
 
No eihän sitä koskaan kai aivan varma voi olla, mutta aikaa ei ole loputtomasti, ni on pakko päättää haluaako sitä perhettä vai ei. Aina löytyy mutkia matkassa, mäkin olen nyt työtön ja asun vuokralla jne. Ikää on kuitenkin tarpeeks, eikä tämä raskautuminen niin helppoa näytä olevan. Yrityksen alussa olin tosi epävarma, mutta nyt kun mitään ei tapahdu, oon iloinen että aloitettiin jo. On aikaa niihin mahdollisiin hoitoihin sit joskus jne., jos tarvis (oon 28). Itse se päätös kuitenkin pitää tehdä, ei siihen muut saa vaikuttaa. Nainen ei ole yhtään huonompi vaikka ei haluais lasta. Ja mitä tulee siihen olueen töiden jälkeen, niin mä ainakaan en ole ajatellut luopua kaikista omista huveista lapsen jälkeenkään... viiniä juon sittenkin ja näen kavereita :)

Kaikille ei tosiaan tule mitään vauvakuumetta, ei mullekaan. Se päätös piti tehdä järjellä ja nyt sitä vauvaa jo aika paljon kaipaakin. Ajan kanssa kypsyy, vaikka järjen mukaan meniskin.
 

Yhteistyössä