30 kriisikö??? (mieltäni puran, ajatuksia ja kokemuksia haeskelen..)

[harmaana 5 lapsen äiti]

Minä olen 30v kotiäiti, ollut kohta 12v.
Jotenkin koskaan ei mikään ole ollut hyvin.
asunto, auto,paikkakunta, miehen työajat, kotiäidin
työt siis kaikki mitä kuuluu on ollut mun
vastuulla, mies on ihanasti auttanut ja toisinaan
pysynyt asioiden hoidosta loitolla.
Hän on kiltti työtä rakastava mies, luotettavampaa
ja ihanampaa saa hakea.

Nyt iski semmoinen henkinen remontti.
Mä tajusin, että kaikki mikä on huonosti ei ole
kuin minun vikani, minun ajatusmaailmani.
Olen ehkä tiedostamattani paennut kotitöiden, lasten hoidon
ja lajittelun oravan pyörään.

Naapuri kävi meillä kylässä ja sanoin hänelle, että
mieskin on taas onnellinen kun pääsi takaisin töihin
(hän nyt vaan on semmonen työmies joka ei osaa
olla jouten vaan ahdistuu siitä).
Johon naapuri tuumasi, että niin hänkin oli paljon
mielummin töissä kuin kotona.
Suuni loksahti auki, kuinka työ on perhettä
tärkeämpi, minä ainakin hoidan omat lapseni
mielummin itse kuin lykkään toisille.
Naapuri lähti, arki jatkui.

Mennessäni suihkuun jotain kolahti,
Ehkä se mikä minulta puuttuu löytyykin kodin ulkopuolelta.
Ehkä minua risoisi vähemmän puuttuva makuuhuone,
puuttuva varasto, ajan puute, kulkeminen, yksinäisyys,
miehen pitkät työpäivät, jne.

No eihän tuossa ole mitään kummempaa,
mutta kun käyttää kaiken mahdollisen ajan sitku elämään
niin huomaa kohta ajan menneen menojaan.

No miten murtaa päästä myytti, että lapsen paras paikka alle 3v on
kotona ja miten ihmeessä sujuu arki kun laittaa 3 lasta tarhaan???
vanhin menee eskariin ja nuorin olisi syksyllä 1v.
Meillä on kyllä aivan ihana tarha tuossa kodin vieressä..

eli sitku olis vaihtoehtona jatkaa kotonaoloa tai mennä opiskelemma koulunavujaksi tai lähihoitajaksi jos mä nyt enää osaan opiskellakkaan enää..

 

[jemme]

Säkin olet ihminen etkä vaan äiti. Ja sullakin saa olla OMIA haaveita ja mahdollisuus niitä toteuttaa. Luopuminen kaikesta lasten vuoksi on hienoa - mutta ei aina kuitenkaan tarpeellista. Mä uskon että lasten hyvinvointi lähtee siitä että vahemmilla on asiat hyvin ja että hekin voivat toteuttaa toiveitaan. Ei voi ajatella niin mustavalkoisesti että on vain yksi, oikea tapa edetä. Uskotko että se mikä on hyväksi sinulle, voi olla parasta mitä voit tarjota lapselle.

Mä suosittelisin lämpimästi sinulle opiskelua. Voisit ehkä tehdä sitä niin että päivät pienimmällä ei hoidossa mene niin pitkiksi. Varmasti arjesta tulee haatavampaa - mun mieheni aina sanoo aamuin kun lasten kanssa tulee hieman kiirus että tää se vasta maistuu elämältä. Niinpä. Elämän kuuluukin olla hieman haasteellista. Muutoihan ei osaisi nauttia niistä rauhallisimmista hetkistä.

 

["molli"]

Lost in motherhood?