30-kriisi, burn out vai elämän loppu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen ihan loppu! Töissä on koko kesän ollut kiirettä (ihan mahdoton), kotona "perus arkea". Pitäisi muuttaa asioita, mutta en jaksa, samalla ymmärrän, ettei näinkään voi jatkua. Mikään ei kiinnosta, jos on vapaata, niin haluan olla yksin, maata sängyssä tekemättä ja ajattelematta mitään.
Haluan matkalle (lue pois kotoa), vaikka metsään telttailemaan tai jonnekin mökille tai etelään tai kaupunkilomalle. Jonnekin, ihan sama minne, yksin tai toisen aikuisen ka, ilman lapsia ja miestä. Haluan rauhaa! En oikeasti jaksa tätä enää kauan, tunnen oikein ahdistusta. En tarkalleen tiiä mikä ahdistaa, kaikki!
WTF mä teen?
 
Simppeliä jätät miehelle viestin ''otan kuukauden irtioton elämästä pysyn sinulle uskollisena älä huoli'' ja sitten häivyt raukoille rajoille ja pistät viestejä sille sitä mukaa kun tuntuu hyvältä.
 
Minkä ihmeen takia kukaan omilla aivoillaan ajatteleva mies enää haluaa lisääntyä suomalaisen naisen kanssa vuonna 2018? Moni toki päätyy tekemään niin kuten aina ennenkin, koska luonto tekee tehtävänsä ja nussiminen on kivaa, mutta luulisi itsesuojeluvaiston jo edes hieman kehittyneen Internetin lisäämän tietoisuuden myötä. Luin uudestaan tämän aloituksen ja suuhuni tuli hieman oksennusta. Saattaa toki olla provo, muttei mahdoton.
 
Kaikkien vaihtoehtojen tarkoitus on aikaansaada muutosta vallitsevaan olotilaan.
Miten ja mihin asiaan liittyen muutoksen toteutat on vain ja ainoastaan itsestäs kiinni...(tai puolisostasi joka tahollaan miettii samoja asioita..)

Mutta sanonpa vaan että, on aivan sallittua järjestää myös omaan elämään jotain sisältöä, on aivan sallittua lähteä kavereiden kanssa lomalle (vrt. jokainen ymmärtää poikien Lapin kalareissut..).

Tee nyt niitä muutoksia, niin selviät onnellisempana 40v ja 50v kriiseihin.
 

Yhteistyössä