3-ween raivokohtaukset! :(

[äiti pulassa]

Tätä on kestänyt vuoden, joskus on ehkä about pari kk ettei näitä satu. Ennen oli niin että tyttö sia kauheat itkupotku raivarit kun hain häntä tarhasta. Huusi kuin tapettava sika kotiin asti, häntä ei saanut mitenkään rauhoittumaan, silmät suurina vain huusi, ja kotonakin vielä noin puoli tuntia jatkoi. Sitten tuli kausi, että tyttö lähti tosi iloisena kotiin, ja halusi olla kotona. Tällä hetkellä tyttö ei nyt ole tarhassa. Nyt näitä raivokohtauksia sattuu kun pitäisi lähteä ulos. Meillä on koira ja tietenkin ulos täytyy päästä. Heitän vaatteet lattialle ja kerron ystävällisesti että nyt lähdetään käyttämään koiraa ulos. No, tyttö alkaa juosta ympäri taloa ja huutaa en pue. Sitten kun yritän auttaa, tyttö ei anna vaan haluaakin itse pukea, muttei siltikään pue vaan pelleilee. No, tunti melkein siinä taistellaan, yritän pukea väkisin, mutta tosi hankalaa kun lapsi venkoilee miten sattuu ja huutaa korvaan. Sitten jos vaatteet saadaan päälle, alkaa jo kauhea huuto, sitä ei usko kukaan, kuka ei ole kuullut, varmaan naapurit soittaa kohta lastensuojeluun. Tyttö huutaa rappukäytävässä ja seisoo paikoillaan, koira raukka vinkuu ja yrittää päästä ulos. No vedän tyttöä mukanani, ja hänen huutonsa vain yltyy. Pian pitää palata sisään, koska tyttö ei lakkaa huutamasta ja minua hävettää. Tyttöön ei aina saa kontaksia kun hän alkaa huutaa, silmät ovat isot eikä hän kuule eikä näe mitään kun huutaa. Onko tämä mitä? Mitä on tehtävissä? Onko nämä siirtymiset näin vaikeita, vai mikä on

 

[voih]

Melkein samaa kärsitty täällä, tosin meidän lapsi huutaa öisin ja kyllä, naapurit ovat tehneet jo viisi lastensuojeluilmoitusta. Joka kerta on käyty toteamassa että sellaista se on pienten kanssa, aiheeton ilmoitus.
Mitään vikaa lapsessa ei ole, normaali ajallaan kehittyvä lapsi, kaikki kunnossa niin lapsella kuin perheellä. Yöllisiksi kauhukohtauksiksi lääkäri näitä meinasi.

Aiemmin tosin sai kunnon raivareita myös päivällä kun ei saanut jotain periksi, ne ovat onneksi jo taakse jääneitä aikoja.

Kai se pitää vain jaksaa uskoa että aikansa kaikkea, ohi meneviä kausia.

 

[äiti pulassa]

Ja se jäi sanomatta, että vain minä sään kärsiä tästä, eli isälle ei tee tätä, puhumattakaan mummoista jne. Siksi en usko että kukaan uskoo minkälaista tämä on kun kukaan ei näe, mutta joskus videoin puhelimella ja näytän miehelle. Mies sanoo että otapa joskus tukasta kerran niin ei varmana enää kiukkuile. No minä olen sitä vastaan, mutta kerran jos parikin, valitettavasti, otin tyttö tukasta, en kuitenkaan kovaa, no siitähän vasta riemu syntyy, ei auta ei. Saipahan mieskin sen nyt tietää. Sitten olen yrittänyt pitää sylissä, mutta se on vaikeaa. Joskus tyttö tulee halaamaan minua tai sitten koiraa Tulee pyytämään anteeksi, tuo on muuten että kun hän halailee koiraa jatkuvasti jos on paha mieli, se auttaa vähän.

 

["vieras"]

No meillä on toimittu niin, että pyydän pukemaan max 2 kertaa ja kolmatta kertaa en enää pyydä, vaan ryhdyn itse pukemaan. Laita vaikka korvatulpat korviin ja kaikki vaatteet valmiiksi siihen viereen niin homma helpottuu. Yritä pysyä rauhallisena. Toinen mahdollisuus on sitten se, että istutat tenavan telkkarin eteen ja annat katsoa piirrettyjä samalla kun autat pukemisessa. Meillä tämä auttoi vaikeimpina aikoina ja ulos päästiin ilman huutoja.

 

[äiti pulassa]

[QUOTE="vieras";27637315]No meillä on toimittu niin, että pyydän pukemaan max 2 kertaa ja kolmatta kertaa en enää pyydä, vaan ryhdyn itse pukemaan. Laita vaikka korvatulpat korviin ja kaikki vaatteet valmiiksi siihen viereen niin homma helpottuu. Yritä pysyä rauhallisena. Toinen mahdollisuus on sitten se, että istutat tenavan telkkarin eteen ja annat katsoa piirrettyjä samalla kun autat pukemisessa. Meillä tämä auttoi vaikeimpina aikoina ja ulos päästiin ilman huutoja.[/QUOTE]

Tuntuu että kaikki on kokeiltu. Lapsi alkais tuolloin huutaa että haluaa katsoa lastenohjelmia ja se siitä. Ja on tosi mahdotonta alkaa väkisin pukemaan, aina siihen ei riitä voimat. Sitten olen laittanut tytön omaan huoneeseen mutta ei auta, alkaa hakkaamaan ovea kuin raivohullu, että päästä pois, pukemaan, mutta sitten kun päästän sama jatkuu, alkaa vain kieriä lattialla ja huutaa ja mikään ei kelpaa jne...

 

["vieras"]

Tuntuu että kaikki on kokeiltu. Lapsi alkais tuolloin huutaa että haluaa katsoa lastenohjelmia ja se siitä. Ja on tosi mahdotonta alkaa väkisin pukemaan, aina siihen ei riitä voimat. Sitten olen laittanut tytön omaan huoneeseen mutta ei auta, alkaa hakkaamaan ovea kuin raivohullu, että päästä pois, pukemaan, mutta sitten kun päästän sama jatkuu, alkaa vain kieriä lattialla ja huutaa ja mikään ei kelpaa jne...

No teidän ongelma on selvästi tuo, että annat tilanteen pitkittyä ja samalla lapsella kierrokset kasvaa. Mä en todellakaan laittaisi omaan huoneeseen, vaan pukisin väkisin nopeasti. Hanki vähän lihasvoimaa, hyvä nainen! Kyllä minä ainakin tuon meidän 3-vuotiaan saan vaatteisiin vaikka missä raivossa kieriskelisi.

 

[äiti pulassa]

No mutta sekin on, että en kehtaa lähteä mihinkään, kuljen rattailla tuolla ulkona ja lapsi huutaa niinkuin sille tehtäis pahaa, kaikki katsoo ja tuijottaa, lapsi voi huutaa tunninkin täytä päätä. Huutaa esim haluan kävellä, no anna kävellä, mutta tyttö ei kävele vaan jää paikoilleen eikä liiku, sitten nostan takaisin ja alkaa taas huuto haluan kävellä, tyttö ei siis tiedä mitä haluaa jne...
Huh huh, ja niin olen huomannut että tyttö pureksii kynnet ja sormensa ihan rikki ja tälläkin hetkellä itkee nyt niitä.

 

["hmm"]

Minä oon tehnyt niin, että laitan itselleni päälle ja lähden ovesta pihalle.. aika nopeeta on poika valmis siihen, että puetaan. Ja välillä puen sitten väkisin. Mutta meillä ainakin auttaa tuo kun puen itselleni ja sanon että heippa sitten niin kyllä nopeesti tulee pukemaan

 

["vieras"]

No mutta sekin on, että en kehtaa lähteä mihinkään, kuljen rattailla tuolla ulkona ja lapsi huutaa niinkuin sille tehtäis pahaa, kaikki katsoo ja tuijottaa, lapsi voi huutaa tunninkin täytä päätä. Huutaa esim haluan kävellä, no anna kävellä, mutta tyttö ei kävele vaan jää paikoilleen eikä liiku, sitten nostan takaisin ja alkaa taas huuto haluan kävellä, tyttö ei siis tiedä mitä haluaa jne...
Huh huh, ja niin olen huomannut että tyttö pureksii kynnet ja sormensa ihan rikki ja tälläkin hetkellä itkee nyt niitä.

Kynsiin saa apteekista kynneliä!!

Meillä on tehty niin, että ulkonakaan ei lapsi pompottele, vaan minä päätän, käveleekö lapsi vai istuuko rattaissa. 3-vuotias on kyllä jo niin iso, että ihan hyvin voisitte vähitellen totutella liikkumaan kokonaan ilman rattaita. Kun niitä ei ole, ei tarvitse tapella kävelläänkö vai istutaanko.

Laita lapsi kävelemään, jos ei kävele, sanot että nyt joko kävelee tai menee rattaisiin, joissa sitten istuu koko loppumatkan. Ja todella pidät sanasi! Ja annat vieraiden ihmisten tuijottaa jos kerran eivät ennen ole nähneet itkevää lasta. Lapsi voi aistia nolostumisesi ja tietää, että kun tarpeeksi huutaa, lopulta annat periksi kuitenkin. Ja niinhän olet ilmeisesti tehnyt.

 

["vieras"]

Vaikuttaa siltä että lapsi pompottelee äitiään. Kolmevuotiaalle ei pidä antaa missään periksi, ei edes pikkuasioissa. Tiukat säännöt, ja rangaistukset käyttöön, ja TOTEUTAT jokaisen rangaistuksen jonka uhkaat!. Raivota saa, ja huutaa jos on paha mieli, sitähän kolmevuotias juuri testaa että kuinka hurja hän saa olla. Mutta johonkin on pistettävä rajat, ja sanottava että NYT riittää. Jos huutaa ulkona tunnin, niin laittaisin kyllä jäähylle miettimään että miksi huutaa.
Hyvästä käytöksestä palkitseminen voi myös auttaa, eli joka kerta kun pukee iloisesti ulkovaatteet, annat vaikka tarran, ja kymmenestä tai 20 tarrasta joku lelu palkkioksi kaupasta. Jotkut lapset todella osaavat tsempata JOS haluavat.

 

["vieras"]

Kuulostaa kauhealta, miten ihmeessä jaksat? Onhan 3-vuotiailla uhma, kyllähän se on totta. Mutta että huutaa suoraa huutoa tunninkin, huh!
Luulen että tyttö tarvitsee selkeät rajat, olet ehkä liian helposti periksi antava. Jos kävelylläkin tyttö pompottelee sinua, sinun ei kannattaisi antaa hänelle periksi, hän oppii joka kerrasta kun luovutat, ja iän myötä tahto vaan kasvaa, joten suurempia ongelmia tulossa jos tässä vaiheessa luovutat ja annat tytölle periksi.
Ulosmenossa laittaisin munakellon viereen, ja tietyn ajan sisällä on vaan PAKKO pukea, jos ei pue itse, niin puet hänet vaikka väkisin.
Ja jos huutaa noinkin kovaa "kuin tapettu sika", niin mä kokeilisin joskus että huudat itse yhtä kovaa ja katso miten lapsi reagoi. Ei pidä olla liian nössö ja antaa lapsen hallita jokaista tilannetta. Ellei hänellä sitten ole joku "häiriö", joka vaikeuttaa noita siirtymistilanteita? Oletko puhunut asiasta neuvolassa?
Kova tahto hänellä ainakin on, ja tunnetila jää selvästi päälle. Aika moni lapsi lopettaa huudon viimeistään vartin kuluessa, kun ei saa huudollaan sitä mitä haluaa. Onko tyttö tottunut siihen, että saa huudollaan aikaiseksi jotain? Miten itse reagoit siihen? Onko se hänen tapa saada huomiota sinulta?
Selvitättekö tilanteet huutamisen jälkeen? Minä ainakin laittaisin lapsen pyytämään anteeksi jokaisen kohtauksen jälkeen, ja voit selittää että saa olla vihainen, mutta silti pitää tehdä niin kuin äiti sanoo, äiti on se joka määrää, ei lapsi. Ja lapsen on erittäin hyvä kuulla se myös sanallisesti, jos tilanne on päässyt lipsumaan.

 

[kaffetauko]

jos yrität pukea väkisin, niin siinä pitää sitten myös onnistua. Ei voi olla niin, että välillä äiti vähän yrittää ja laps kiukuttelullaan voittaa taas. Jos et ihan oikeasti niitä vaatteita saa lapsen päälle, niin älä sitten siihen taisteluun lähde vaan keksi asialle joku muu seuraus (jos mahiksia (=toinen aikuinen kaverina) niin vaikka uloslähtijät hakevat lähikaupasta itselleen jälkkärit, kotiin jäävät kiukuttelijat eivät niitä saa jne.)

Jos ulkona ei laps tiedä tahtooko istua vai kävellä, niin se on sitten äidin päätettävä ja siinä päätöksessä pysyttävä. Jos et tähän pysty kun kaikki kadulla tuijottaa, niin menkää harjoittelemaan jonnekin missä muita ei ole. Vielä parempi toki, jos otat sen asenteen, että katsokoot ketä kiinnostaa.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tyttö ei tiedä mitä tahtoo. Sehän on se uhman juttu monesti, että mikään ei kuitenkaan kelpaa ja kohta laps on niin tolaltaan, että itse itsensä rauhoittaminen on tosi hankalaa. Silloin on aikuinen sitä varten, että tilanteesta pääsee yli ja eteenpäin ja elämä jatkuu taas.