3-vuotiaiden vanhemmat!

Onkohan ihan normaalia että meijän 3-vuotias on hirmu kiinni minussa, äidissään. Välillä en meinaa edes vessaan päästä ilman että tulee mukana. Joskus käy itekin samalla potalla mut välillä pitää vaan päästä vahtimaan ettei äiti vaan häviä.
Kotihoidossa on ollut koko ajan, nyt on pikkusisko 8kk, joten jokun aikaa tulee vielä olemaankin. Kerhoa tms. ollaan ajateltu aloittaa syksymmällä.

Tänään viimeks kun lähdin käymään asioilla yksin, tyttö itki varmaan tunnin verran. Isänsä kans oli kotona sen pari tuntia mitä olin poissa.
Sama homma on ollut jo jonkin aikaa, en kovin usein kylläkään ole yksinäni missään käynyt. Isänsä perään ei samalla tavalla kaipaa, halin haluaa vaan antaa.

Parin viikon päästä olis juhlat,kaverin synttärit, joihin olis kiva päästä, mutta lapsia tuonne ei voi ottaa mukaan.

Kuuluuko tuo roikkuminen ikään vai mikä on vikana?

 

Meil tuo oli tuttua tossa vähän ennen 3-veetä. Neuvolassa sanottiin et on normaali kehitysvaihe...
Poika oli tosi riippuvainen minusta, äitin piti tehä kaikki. Neuvolassa kehotettiin pistämään isä asialle vaikka tulis millainen taistelu aikaseksi. Perisksi ei saanut antaa.
Isi kun meni laittamaan poitsun nukkumaan Niin poika saattoi huutaa reilun tunninkin äitiä. Tosi raskasta aikaa henkisesti kun ei saanut ollenkaan "tilaa", kun toinen oli koko ajan vierellä.. Vessaan juostiin mukaan, yöllä hiivittiin äitin kainaloon..
Meillä oli nuorempi neiti silloin n.10kk-1vee, tiedä siitä sitten jos on jonkin sortin mustasukkaisuutta ollut tai pelkoa että äiti hylkää nuoremman vuoksi :/

Mut isi vaan sitkeesti asialle, kyllä se helpottaa... jossain vaiheessa

 

Meidän neiti on kanssa mahdoton vahtimaan,ei nyt koko ajan seuraa mutta tivaa joka askeleesta minne menossa.On niitäkin päiviä kyllä kun kulkee kuin varjo mukana,mutta neuvolassa sanottiin meillekkin että kuuluu tähän vaiheeseen.

 

Meillä tätä on ollut ehkä noin kuukauden verran. Itkun kanssa jää isänsä kanssa, vaikka heillä on todella mukavaa. Edes vauvaa en saa viedä ulos nukkumaan yksin (menisi vain hetken ja hän näkisi minut koko ajan), ja vessassa käyminenkin on niin ja näin. Kuuluu ikään, haluaa olla jo niin iso, mutta toisaalta ei uskalla vielä irtautua äidistä. (ristiriita lapsen mielessä tms.)

 

Meilläkin ollaan hieman äidissä kiinni,mutta eniten olen ihmetellyt,kun meidän poika ei enään halua isovanhemmille yökylään,kun taas ennen meni molempien vanhemmille riemusta kiljuen. Minun äidilleni joten kuten menee,kun saa pikkusiskon mukaan kaveriksi,mutta miehen vanhemmille ei halua jäädä. Äidin pitäisi jäädä myöskin joten jonkinlaista riippuvuutta tuokin. Olenkin ajatellut että kuuluu varmaan jonkinlaiseen kehitysvaiheeseen.

 

Lisään tuohon edelliseen kirjoitukseeni että meillä poika ikävöi myös pikkusiskoaan eli ei halua että pikkusiskokaan menee isovanhemmille yöksi...eli ei ole pelkästään minusta riippuvainen.

 

meillä tyttö on isin tyttö.ikää 3 ja puoli ja äidistä ei juuri perusta :/
meillä on myös 6kk tyttö.
mä olen ollut ihmeissäni kun tyttö niin kovasti isässään kiinni mutta toisaalta niinhän se on ollut viimeiset 1.6 vuotta

 

meijän 3v ei nuku päivä unia ellei autoon satu nukahtaa muuten ei sitten nukuta...ja 5v ei myöskään nuku enään päivällä

 

Vähän samanlaista täälläkin ei ehkä ihan noin vakavasti mutta kuitenkin...poika nyt 3,5v. ja kyllä aina ollut enempi "äidinpoika"...kuitenkin aina ollut helppo sopeutuja paitsi kun keväällä uhman mukana tuli se että on enempi kiinni yht äkkiä ja kysyy aina missä oon ja minne meen ja miksei voi tulla mun mukaan jos lähen jonnekki...ja haluu kans halia enempi nykyään...kuitenki olevinaan nii itsenäinen ja omatoiminen.Kuuluu ikävaiheeseen.ts.normaalia.Mutta varmasti viimeistään nyt korkea aika alkaa "irrottautua" äidistä ja viettää aikaa myös pelkästään esim.isovanhempien kanssa tai siellä kerhossa ym. muitten lasten kanssa.