3-vuotiaan uhma?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijabbuli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailijabbuli

Vieras
Osaako kukaan auttaa? Alan tulemaan hulluksi tuon mun 3- vuotiaan pojan kanssa ja harkitsen vakavasti, että pyydän ulkopuolista apua. Hän kitisee ja itkee - koko ajan - kaikki leikit itkettää, mikään kirja ei ole hyvä, mikään lastenohjelma ei ole hyvä, mankuu ja vinkuu karkkia, vaikka en ikinä anna periksi, lyö ja tönii pikkuveljeä, vaatii jatkuvaa huomiota, mutta tuntuu, että koskaan ei ole mukavaa.. Päiväkodissa kuulemma häiriköi muita lapsia ja on hankala, pikkuveljellä ei saisi olla mitään leluja.. Kitisee, kitisee, kitisee ja kitisee. En enää jaksa kuunnella. Kaikki keskusteluyritykset on aivan turhia, kaikesta - aina- seuraa vaan aivan järjetön kiukkukohtaus. Lapsi myös potkii ja lyö minua pikkiveljen ohella. Onko tuo nyt mitenkään normaalia? Nukkumaan mennessäkin pitää huutaa aivan vähintään puoli tuntia, mutta eniten stressaa tuo vinkuminen ja uliseminen.
 
Osaako kukaan auttaa? Alan tulemaan hulluksi tuon mun 3- vuotiaan pojan kanssa ja harkitsen vakavasti, että pyydän ulkopuolista apua. Hän kitisee ja itkee - koko ajan - kaikki leikit itkettää, mikään kirja ei ole hyvä, mikään lastenohjelma ei ole hyvä, mankuu ja vinkuu karkkia, vaikka en ikinä anna periksi, lyö ja tönii pikkuveljeä, vaatii jatkuvaa huomiota, mutta tuntuu, että koskaan ei ole mukavaa.. Päiväkodissa kuulemma häiriköi muita lapsia ja on hankala, pikkuveljellä ei saisi olla mitään leluja.. Kitisee, kitisee, kitisee ja kitisee. En enää jaksa kuunnella. Kaikki keskusteluyritykset on aivan turhia, kaikesta - aina- seuraa vaan aivan järjetön kiukkukohtaus. Lapsi myös potkii ja lyö minua pikkiveljen ohella. Onko tuo nyt mitenkään normaalia? Nukkumaan mennessäkin pitää huutaa aivan vähintään puoli tuntia, mutta eniten stressaa tuo vinkuminen ja uliseminen.
Ei ole normaalia. Vie psykologille.
 
Meillä kuopus syntyi kun keskimmäinen.oli kolmevuotias ja se oli kyllä valtvaa se uhma minkä se laukaidi. Ja ennenkaikkea huomionkipeys. Kaikki temppunsa se teki, kävi tönimässä vaikka naapurin lapsia jos esim ulkona yritin jutella toisen äidin kanssa sen sijaan että olisin leikkinyt hänen kanssaan. Ajan kanssa meni ohi sitten mutta kovin vaikeaa oli.

Kuopus nyt 3v ja hän oli vielä puolisen vuotta sitten tuollainen ulisija ja kitisijä mitä sinä kuvaat. Nyt menee paremmin, on oppinut itsenäiseksi esim pukemisedsa ja syömisessä ja vessassa sen sijaan että jokatilanteessa kitisee ettei osaa ja ei löydä jne.

Perusasiat kannattaa miettiä kuntoon eli nälkä ja väsy kaikkea kitinää pahentaa. Jos lapsi ei nuku päiväunia niin sit pitää ymmärtää että lapsi on iltapäivisin väsynyt eikä mikään silloin onnistu.
Myös kipu voi tehdä tuollaista, onko mahdollista että lapsella on esim vatsakipuja tms taustalla?

Itse pitäisin kyllä totaalitauon tv:n katselussa jos tv-ohjelmat ei kelpaa.

Kannattaa lukea esim mll sivuilta vanhempainnettiä siellä esim tukivinkkejö uhmaikäisen kanssa ja kun perheeseen syntyy sisarus.

Korvatulpat voi olla itselle hyvät niin jaksaa kuunnella sitä lapsen harmia, olennaista kai olisi että lapsi saisi purkaa harmiaan vanhemman lähellä ilman että siihen sit kuitenkaan kiinnitetään sen suurempaa huomiota. Musiikki monesti rauhoittaa lapsia, kannattaa kokeilla pitää vaikka lasten cd:tä soimassa kun ootte kotona.
 
Muiden ohjeiden lisäksi:

Mitä jos ottaisit lapsen syliin ja istuisit hänen kanssaan hissukseen hetken, katsellen pihalle. Hiljaa juttelet taivaan sinestä ja kevään tulosta. Annat aikaa ja lapsen olessa valmis, hän saattaa kertoa mikä vaivaa. Tämä ei onnistu päivässä tai kahdessa, mutta näin lapsesi oppii luottamaan sinuun, tuntee olevansa tärkeä ja turvassa.
 
Muiden ohjeiden lisäksi:

Mitä jos ottaisit lapsen syliin ja istuisit hänen kanssaan hissukseen hetken, katsellen pihalle. Hiljaa juttelet taivaan sinestä ja kevään tulosta. Annat aikaa ja lapsen olessa valmis, hän saattaa kertoa mikä vaivaa. Tämä ei onnistu päivässä tai kahdessa, mutta näin lapsesi oppii luottamaan sinuun, tuntee olevansa tärkeä ja turvassa.
<3
 
Muiden ohjeiden lisäksi:

Mitä jos ottaisit lapsen syliin ja istuisit hänen kanssaan hissukseen hetken, katsellen pihalle. Hiljaa juttelet taivaan sinestä ja kevään tulosta. Annat aikaa ja lapsen olessa valmis, hän saattaa kertoa mikä vaivaa. Tämä ei onnistu päivässä tai kahdessa, mutta näin lapsesi oppii luottamaan sinuun, tuntee olevansa tärkeä ja turvassa.


IHANA:love:
 
Ei pelkkä rakkaus ja välittäminen riitä. Lapsi ei nimittäin käyttäydy hyvin tai ylipäätään opi olemaan ihmisiksi vain siitä syystä, että on kiitollinen vanhempiensa rakkaudesta ja välittämisestä.
Rakkaus ja välittäminen opettaa lapselle empatiakykyä. Tämän puute lisää ongelmia sosiaalisissa suhteissa ja mielestäni lisää riskiä käytöshäiriöissä. Rakkaus ja välittäminen pitää sisällään myös rajat ja kurin, joita pieni lapsi tarvitsee. Jos ei esim. välitä lapsesta, ei myöskään pidä rajoja "hyvällä tavalla". Jos lapsi ei saa rakkautta, hän yrittää hakea sitä kaikilla keinoin. Sen jälkeen kaikki huomio tuntuu välittämiseltä, äidin huutaminen voi olla ainut huomion osoitus lapselle. Kodin ulkopuolella lapsi osaa vain aiheuttaa "ongelmia" saadakseen huomiota vrt. rakkautta. Hän ei ole muuta taitoa oppinut. Kotona äiti ei muista kehua, kun asiat on hyvin ja ottaa syliin kiukun kohdatessa.
 

Similar threads

Yhteistyössä