3 vuotiaan uhma

[jäähyjakkara vähän auttaa]

-huutaa todella vihaisesti kaikille
-komentaa kaikkia
-haluaa itse tehdä kaiken;
*kaataa maidon lasiin
*ottaa itse astiansa kaapista
*laittaa turvavyönsä kiinni
jne jne jne
-on AINA vastaan ihan KAIKESSA
-uhkailee antaa turpiin tai pistää minut jäähyjakkaralle,
ilme tuimana ja sormi pystyssä
- nukkumaan menoa kestää tunnin kun on päättänyt että ne kymmenen omaa tavaraa pitääkin vielä laittaa just sinne ja sinne ja pitääkin juoda vielä vettä jne jne jne......................
ja siis tuo nukkumaan meno menee niin että kun hän ITSE on pukenut yöpuvun ja ITSE pessyt hampaan (aamuisin antaa minunkin pestä hampaansa) ja kun on ne monen monta unikaveria vieressä oikeilla paikoilla oikeassa asennossa ja peitto vain jalkojen päällä niin sitten vasta juodaan puoli lasillista vettä. sen jälkeen minun pitää laittaa lasi lipaston päälle (ei minnekään muualle) ja sen jäljeen HÄN antaa minulle pusun poskelle ja sanoo "kauniita unia, oman kullan kuvia" ja sitten vasta laittaa pään tyynyyn.
Jos tuosta jokin asia menee vähänkin toisin niin jumalauta mikä elämä siitä nousee. Sitä ei oikesti jaksa enää iltaisin kuunnella ja sillon ei ainakaan alle kahden tunnin päästä nukkumaan kukaan.

Muilla tällaista komentelua?

 

[ap]

nosto

 

[millipilli]

Meillä aikuinen määrää, ei lapsi. Pitäähän tuo uhmis elämää jos ei tahtoaan saa, mutta pitäkööt.

 

[3veen mamma]

Kuulostaa tutulle. Kiva että muillakin samanlaista.

 

[wb]

meillä kans kohta kolme vee,kova komentamaan. ei kannata silti antaa,esim mä sanon että äidille ei puhuta tuohon sävyyn ja äiti päättää että äiti istuu nyt tässä ja sinä teet jotain muuta tms.

nukahtaminen on kans vaikeutunut nyt lähiaikoina,kieppumista on ja ei haluis nukkua kun ei nukuta muka mut sit ku antaa ite itelleen periks ni nukahtaa hetkessä. on se rankkaa olla kolmevuotias.

mä annan 1-2x muuttaa mieltä ja sit tehdään niinkuin mä haluan,hetki saattaa olla itkua mut aika hyvin on alkanut tajuumaan ettei määrää täälllä. miehen kanssa ei ole samanlaista vääntöä kuin mun kanssa,mut on senkin kanssa alkanut koittamaan enemmän rajojaan

 

[on]

Meillä 2,5 vuotiaalla vähän samoja piirteitä. Tekee asioita siten kuten minä hänelle. Juurikin tuo komentelu ja selittely miksi asioita ei kuulu tehdä juurikaan siten miten tekee ym. Kai se kuuluu asiaan kuitenkin. Olen myös huomannut, että jos on itse ääntä korottanut tulee se kaikuna takaisin lapselta. Niin ne oppii.

 

[marsalkkamutsi]

meilläkin kovasti koittaa kumpi antaa periks.viimeks tänään istuttiin TUNTI olkkarin lattialla et herra suostu laittaan hyllystä pois ottamansa dvd kasan takasin. poika huuti ja juoks karkuun,minä hain aina takasin ja purin hammasta. sovittu oli et saa ottaa jos laittaa takasin. minä en anna periks näissä,en millään.monta kertaa saa laskee useampaan sataan et hermot kestää.mut nyt jos antaa periks,niin se on menoo sit,
nukkumaan meno on aika härdelli myös,unikaverit on tärkeet mitkä pitää olla aina samat ja tietty määrä,mut sit kerran saa vettä, ja muutoin ei saa sängystä poistua enää.huuto tulee aina,mut tulkoot,säännöistä ei poiketa.

 

[meillä ei lapset määrää]

Meidän 5 v. pyörittäisi 6-hengen perhettä aivan mennen tullen jos vain antaisi siihen vapaat kädet. Pakko pistää kapuloita rattaisiin välillä kun meno menee aivan yli.

 

[keiju84 harmailee]

Meidän tyttö jo neljä ja pahimmat uhman vaiheet jääneet unholaan, mutta kyllä aika paljon komenteli ja jos asiat ei menny niin kuin halusi raivostui täysin tai vaikka asiat olisi mennytkin saattoi silti suuttua. meillä ei jäähy toiminut oikeastaan ollenkaan vaan raivostui siitä entisetään ja siinä meni sitten loppuilta kun jäähylle vietiin. meillä oli käytössä tarrataulu jolla hyväkäytös ja reippaus palkittiin. auttoi aika paljon ihan arkisissa asioissa.

Toivotan sulle paljon itsehillintää teillä on totiseti päättäväinen kolmevuotias!!

 

[ninozka]

Kiva kun on muitakin joilla kolmevuotias vie hermot Tuo lista kuullostaa NIIN tutulta... Vielä kun keksisi miten saisi hommat hoitumaan ilman huutoa puolin ja toisin.

 

[wb]

tohon erityisesti puuttuisin tohon uhkailuun ettei saa antaa yhtään uhkailla itteensä,ettei kolmevuotias kuvittele oikeesti hallitsevansa sua noilla uhkauksilla. heti kielto ja uhkauksen nujerrus. mä oikeestikin viljelen nyt aika paljon täällä sitä että äiti määrää,äiti päättää, sua harmittaa nyt mutta se menee kohta ohi,aikuinen valitsee yms. tai sit just antaa 2 vaihtoehtoa ja antaa 1-2x muuttaa mieltä ja sit päättää tai jos menee venkslaamiseksi ni sanoo että nyt aikuinen päättää.

meillä vaikuttaa syömiset tosi paljon kiukkuiluun, huomaa heti jos alkaa olla liian matalilla sokerit. sekä lapsella että aikuisilla

 

[hmmm]

miten ehditte töihin kun noi pomottaa? miten ehditt kotityöt ym? vai onko ainoa?

 

[CousCous]

Meidän 2½ vuotiaskin on alkanut komentelemaan ja luettelee myös noita sääntöjä vanhemmilleen esim. sanoo kaupassa kumpi "saa työntää" ostoskärryjä missä hän istuu kyydissä, kertoo kumpi saa auttaa hänelle kengät jalkaan, sanoo että laita lasi tuohon ja huutoa seuraa jos lasi ei ole juuri siinä pistessä mitä herran sormi sattui osottamaan...
Mutta mä en ole lähtenyt yhtään tohon "leikkiin" mukaan vaan ihan periaatteestakin teen juuri toisin kun hän käskyttää.
Helpommalla pääsisin siinä tilanteessa, esim. kauppareissuilla kun antaisin vaikka miehen työntää ostoskärryjä kun poika käskee mut pois kun "ISI TYÖNTÄMÄÄN, HETI!!" mutta mä en periaatteestakaan tee niin kuin poika käskee vaan työnnän itse niitä kärryjä ja annan pikkumiehen murjottaa kun hän ei taas kerran saanutkaan tahtoaan periksi.
Joskus näitä tilanteita seuraa valtava tahtojen taisto ja poika huutaa/itkee tms. mutta useimmiten menee ohi kun poika saa hetken murjottaa ja kohta huomio siirtyy taas muualle ja unohtaa koko jutun..

 

[niin kypsä]

-huutaa todella vihaisesti kaikille
-komentaa kaikkia
-haluaa itse tehdä kaiken;
*kaataa maidon lasiin
*ottaa itse astiansa kaapista
*laittaa turvavyönsä kiinni
jne jne jne
-on AINA vastaan ihan KAIKESSA
-uhkailee antaa turpiin tai pistää minut jäähyjakkaralle,
ilme tuimana ja sormi pystyssä
- nukkumaan menoa kestää tunnin kun on päättänyt että ne kymmenen omaa tavaraa pitääkin vielä laittaa just sinne ja sinne ja pitääkin juoda vielä vettä jne jne jne......................
ja siis tuo nukkumaan meno menee niin että kun hän ITSE on pukenut yöpuvun ja ITSE pessyt hampaan (aamuisin antaa minunkin pestä hampaansa) ja kun on ne monen monta unikaveria vieressä oikeilla paikoilla oikeassa asennossa ja peitto vain jalkojen päällä niin sitten vasta juodaan puoli lasillista vettä. sen jälkeen minun pitää laittaa lasi lipaston päälle (ei minnekään muualle) ja sen jäljeen HÄN antaa minulle pusun poskelle ja sanoo "kauniita unia, oman kullan kuvia" ja sitten vasta laittaa pään tyynyyn.
Jos tuosta jokin asia menee vähänkin toisin niin jumalauta mikä elämä siitä nousee. Sitä ei oikesti jaksa enää iltaisin kuunnella ja sillon ei ainakaan alle kahden tunnin päästä nukkumaan kukaan.

Muilla tällaista komentelua?

Ihan kun puhuisit meidän 3 veestä... tosin tuo sentään käy nukkumaan mutta muuten komentelee ja uhkailee KOKOAJAN (huoh)

 

[Liisa-L]

Annat lapsen ottaa äidin roolin. Miksi? Sinähän sallit lapsen käyttäytyä 'kuin aikuinen', vaikka lapsi käyttäytyy kuin paholainen. Siis käytännössä mahdollistat tuon kaiken. Annat lapsen olla se, joka antaa pusun ja määrää milloin joku muu saa pestä hampaansa ym., vaikka lapsi vain HARJOITTELEE millaista OLISI olla aikuinen.

Pojallani on ollut uhma vajaan 2v. ikäisestä tähän 3,5v. ikään ja vasta nyt näkyy hoksanneen tiettyjä perusjuttuja, kuten sen, ettei äiti luovu vallastaan. Kun poika huutaa ja räyhää, totean, että "kyllä saa huutaa ja räyhätä niin paljon kuin huvittaa, se on pienen miehen oikeus", mutta äidin sana on se, mitä totellaan. Ja jos poika ei ole totellut, olen laittanut arestiin ja arestin jälkeen asia on puitu läpi. Viimeisen puolen vuoden aikana arestia ei ole (yleensä) edes tarvittu, koska huudosta ja vastaväitteistä huolimatta poika on tajunnut, etten anna periksi ja on (räyhäten) tehnyt tasan niin kuin on sanottu.

Pese siis sinä hampaat. Kerro vaihtoehdot, älä vaihtele vaihtoehtoja. Luo lapselle selvä käsitys siitä, millaiset säännöt elämässä pätevät. Kerro miksi on tärkeää pestä hampaat ja näytä vaikka kuvia hammaspeikon tuotoksista. Googleta, tee asiat selviksi. Käytä luovuutta, keskustele, mutta älä anna keskustelun jatkua liian kauan, koska se helposti lipsuu siihen, että lapsi manipuloi sinua ja saa vallan. Lapsi tahtoo leikkiä aikuista ja yrittää ottaa vallan, mutta ei todellakaan halua saada sitä, vaikka sitä näennäisesti yrittääkin.

Lyhyesti siis neuvoni on:

anna lapsen leikkiä aikuista, älä anna lapsen olla aikuinen. Pidä s-i-n-n-i-k-k-ä-ä-s-t-i kiinni omasta asemastasi äitinä.

Kun tuntuu, ettei millään mene perille, voin lohduttaa: ei tuntunut menevän täälläkään. Ei mennyt puoleentoista vuoteen hitustakaan - tai niin luulin. Ja tuo poika tosiaan osaa sohia sormella ja komentaa, huutaa ja räyhätä ja yrittää aivan uskomattomalla sinnikkyydellä. Nyt on 3,5v. ja vähitellen näkyy merkkejä terveestä järjestä. Edelleen väitellään. Aina varmasti väitellään. Näin se menee. Kavereita ollaan vasta, kun muutetaan pois kotoa ja äiti on se, joka auttaa vuokran maksussa.

 

[Liisa-L]

Huom. En tarkoittanut, että pitää pelotella lasta näyttämällä hammaspeikon kuvia. Tarkoitan, että asiasta keskustellessa voit tarjoutua näyttämään mistä on kyse. Kamalalta tuntui, kun luin uudestaan tekstini. Älä missään nimessä tempaise taskusta mitään hirviötä

 

[Ursus maritimus]

miten ehditte töihin kun noi pomottaa? miten ehditt kotityöt ym? vai onko ainoa?

Meillä viides nyt vajaa 4v (elokuun lopulla täyttää) ja ihan mahdoton tempperamentti pojalla. Kovin on itsetietoinen tapaus.
Luulee olevansa oikea kuningas tässä mökissä mutta niin vaan saa yksinään jäädä komentamaan ja käskemään, en jää pitkäksi aikaa kuuntelemaan.
Onhan ne kotityöt pakko tehdä. Monta kertaa tulee sanottuakin että "äidin pitää nyt tehdä nämä hommat, sinä osaat jo odottaa". Samalla rauhoittuu ja voipi olla että unohtaa kokonaan mistä juuri oli vetänyt herneet nenuun
Tuohon huutamiseen me puututaan niin ettei muka kuulla sellaista huutoa ollenkaan. Sanotaan että "en kuule kun huudat niin kovaa" ja sitten poika puhuu ihan normaalilla äänellä. Ei ole vielä hoksannut että kuuleehan se itsekin jos vaikka minä sille ääntäni kovennan