3 vuotiaan puheesta

["Minttu"]

3 vuotias poikamme aloittaa puheterapian parin viikon päästä. Puheenkehityksen viivästymään syy todennäköisesti on epilepsia, joka tuli helmikuussa, mutta diagnosoitiin lokakuussa.

Mitä tuon ikäiselle tehdään siellä? Puheterapeutin pitää kuulemma tehdä oma arvio onko epilepsia vaikuttanut hänen mielestään puheenkehitykseen.

Poika sanoo erittäin harvoin monta sanaa peräkkäin, enimmäkseen yksittäisiä sanoja ja niistäkin todella harva selkeitä.

purkka = nuhna
kuumaa=maamaa
mehu=ihu
tarktori=akkolo
mummo=ammo

täysin selviä sanoja on isi, auto, kyytiin, ei, anna, lintu. nuo ainankin.

Ulkopuoliset eivät saa selvää pojan puheesta, enkä aina minäkään. Uusissa tilanteissa poika puhuu siansaksaa, esim. jos hänelle juttelee vieraampi ihminen.

 

["minttu"]

eikä näköjään osaa äiti kirjoittaa Traktori on siis tuo akkolo

 

["hmm"]

Ne taitaa vaan seurata vielä.. sit käytte tietyn ajan päästä uudestaan ja sit kun poika vähän vanhempi aletaan harjoittelemaan ymmärtääkö kuitenkin puhetta ja ohjeita ?

 

["mhm"]

Meillä on 2 v 10 kk ikäinen tyttö jolla kanssa vähän puhe välillä epäselvää.
Kääntelee joitain sanoja sanoja pikkumyy=mykkymii.
Mutta osaa kyllä sanoa selkeitä lauseita, mutta innostuessaan varsinkin on vähän vaikea saada osasta sanoista selvää.

Minusta nämä kolmevuotiaat on vielä aika yksilöitä. muistaakseni kaverin lasta seurattiin 3,5 vuotiaaksi jolloin puhe oli jo kovasti kehittynyt.

Meillä tyttö oppi kovin aikaisin motorisesti taitavasti ja on todella varovainen, ei satu tapaturmia esim lainkaan.
Saa nähdä mitä meille neuvolassa sanotaan..



Ymmärtää puhetta hyvin, kaiken oikeastaan.

 

["Minttu"]

ymmärtää puhetta ja ohjeita, mutta esimerkiksi neuvolassa ei ole suostunut tekemään mitään tehtäviä. Hän on lääkärissä/neuvolassa aina hirveän varuillaan ja tutkii ympäristöä, pysyy kaukana hoitajasta. Pelkää todennäköisesti että ne tekee jotain mikä sattuu. Tuon epilepsian takia kun on ollut kaikkia tutkimuksia ja ne ei ole olleet mitään mukavia lapselle.

Itseäni hirvittää että poika "sulkeutuu" puheterapeutilla, eikä siitä tule mitään. Mietin että voisinko ottaa hänelle vaikka oman lelun mukaan, jos se toisi hieman turvaa?

 

["hmm"]

voi sinne lelunkin viedä uskoisin. Onko hoidossa lapsi ?

 

["vieras"]

Meidän puhumattoman 3 vuotiaan käydessä puheterapeutti jutteli hänen kanssaan ja seuraili nukkekodilla leikkimistä eli testasi siinä kommunikointia leikkiessä. Sen lisäksi teetti kaikenlaisia tehtäviä, pyysi toistelemaan erilaisia ääniä ja äänteitä, antoi ohjeita tehdä kaikenlaisia juttuja (pane vihreä kynä purkkiin, laita nalle istumaan sängyn viereen jne). Tuon ikäiselle tutkimukset on pitkälle leikinomaisia juttuja. Noita diagnostiikka käyntejä oli useampia, enkä muista mitä kaikkea niissä olikaan.

Varsinaisessa puheterapiassa sitten oli paljon leikkimistä, harjoitukset ovat usein pelinomaisia. Eli hyvitään ruudusta toiseen (joskus voidaan mennä nopan kanssakin) ja toistetaan siinä oleva juttu, joskus montakin kertaa peräperää. Meillä opeteltiin alkuun myös paljon tukiviittomia, tosin niitä varten järjestettiin erillinen kurssikin, mutta ne olivat puheterapeutilla koko ajan käytössä puheen lisäksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="Minttu";27486641]
Itseäni hirvittää että poika "sulkeutuu" puheterapeutilla, eikä siitä tule mitään. Mietin että voisinko ottaa hänelle vaikka oman lelun mukaan, jos se toisi hieman turvaa?[/QUOTE]

Voit ottaa sen varalle mukaan, mutta mitä olemme olleet puheterapeuteilla monessa eri paikassa, niin kaikissa on ollut mielenkiintoisia leluja niin odotushuoneessa kuin itse puheterapeutin huoneessakin. Puheterapeutit käyttävät paljon leluja etenkin pienten kanssa harjoitellessa ja tutkiessa.

 

["Minttu"]

Ei ole hoidossa, kotihoidossa ollut.

 

["Minttu"]

[QUOTE="vieras";27486674]Meidän puhumattoman 3 vuotiaan käydessä puheterapeutti jutteli hänen kanssaan ja seuraili nukkekodilla leikkimistä eli testasi siinä kommunikointia leikkiessä. Sen lisäksi teetti kaikenlaisia tehtäviä, pyysi toistelemaan erilaisia ääniä ja äänteitä, antoi ohjeita tehdä kaikenlaisia juttuja (pane vihreä kynä purkkiin, laita nalle istumaan sängyn viereen jne). Tuon ikäiselle tutkimukset on pitkälle leikinomaisia juttuja. Noita diagnostiikka käyntejä oli useampia, enkä muista mitä kaikkea niissä olikaan.

Varsinaisessa puheterapiassa sitten oli paljon leikkimistä, harjoitukset ovat usein pelinomaisia. Eli hyvitään ruudusta toiseen (joskus voidaan mennä nopan kanssakin) ja toistetaan siinä oleva juttu, joskus montakin kertaa peräperää. Meillä opeteltiin alkuun myös paljon tukiviittomia, tosin niitä varten järjestettiin erillinen kurssikin, mutta ne olivat puheterapeutilla koko ajan käytössä puheen lisäksi.[/QUOTE]

Kiitos näistä tiedoista