3-vuotiaan jatkuva kailottaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pian kuuro ja hullu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pian kuuro ja hullu

Vieras
Kokemuksia kaipaan!
Onko muiden 3-vuotiaat olleet JATKUVASTI äänessä, aamusta iltaan?
Meillä tyttö puhuu kovaa, laulaa kovaa ja yleensä vaan pitää mekkalaa aamusta iltaan, taukoamatta. Missä vaan, milloin vaan - kotona, pihalla, autossa... jne.
Vieraiden ihmisten keskuudessa on hieman ujo ja vieraskorea, joten silloin hiljenee (ainakin hetkeksi) mutta muuten on tauotonta meteliä.
Yrittää jopa ruokapöydässä lauleskella jne. Saan jatkuvasti muistuttaa puhua hiljempaa, laulamaan hiljempaa... Jos hänellä ei muuten ole asiaa tai puhuttavaa, niin hän keksii omia sanoja ja lauluja, sanoilla ilman mitään merkitystä.
On todella uuvuttavaa olla jatkuvan hälyn keskellä. Kotona on myös vauva ja esim vauvan huutaessa tyttö vaan laulaa entistä kovempaa tai esittää mulle kysymyksiä ja vaatii keskustelemaan kesken pahimman huutokonsertin (jos vauva huutaa nälkäänsä tai mahakipuja, onneksi ei kovin usein huuda...).
Mä tuun kohta ihan hulluks tuosta jatkuvasta kailottamisesta. Ongelma vaan yltyy jos on itse puhelimessa tai yrittää keskustella jonkun kanssa. Lapsi vaan puhuu päälle ja korottaa ääntään jos hänelle ei vastaa, vaikka aina häntä oikaistu ettei saa puhua päälle tai keskeyttää muita.
Häntä kuunnellaan kyllä ja hänen kanssa vietetään aikaa, saa riittävästi huomiota mutta tuntuu ettei mikään riitä... HUOH.
Onko odotettavissa helpotusta tähän iän myötä...?
 
meidän poika alkoi pitää jatkuvaa mekkalaa noin 3-vuotiaana, kun oli päiväkodissa todella isossa ryhmässä ja ilmeisesti oppi sieltä tuon käyttäytymismallin että huomiota saa huutamalla. Sama jatkui kotonakin, vaikka ainoa lapsi on eikä tarvinnut huomiota kerjätä.
 
Meilläkin 3-vuotias kailottaa. Mä oon vaan ajatellu, että se ei vielä hahmota sitä äänen kovuutta itse. Osaa se puhua kuiskatenkin, jos joku nukkuu tms., mutta sillä ei oo volumessa oikeen muita säätöjä kuin kuiskaus, kova puhe ja huuto.
 
Samma här. Ensimmäine asia, minkä yritän aina korjata ennenku meen lapsille sanomaan yhtään mitään, tarkistaa onko oma ääni isolla :)
Meillä tokaluokkalainen on isoäänisin. Hyvänä kakkosena tulee 5v joka päiväkodissa muutaman päivän viikossa. (vaikka itse asiassa siellä ei juuri koskaan oo ees kova meteli kun sinne menee sisälle..) Ja loput matkii isompia ja kailottavat...huoh. Pitäskö hommata kuulosuojaimet?!
 
Kai ne on vaan niin innoissaan kaikesta uudesta mitä koko ajan oppii ja tajuaa ja haluaa kovaan ääneen jakaa sen muiden kanssa...meidän 3-vuotias tyttö on samanlainen ja kohta 2-vee pikkuveli tulee kovaa vauhtia perässä. Yritän olla välittämättä...kai se joskus loppuu. Nyt on molemmilla 39 kuumetta ja kailotus senkun kovenee...tunti vielä ja sit laitan ne nukkuun :).
 
Meillä oli samanlainen tilanne, kun tyttö oli 3v. mutta keskustelin asiasta neuvolassa ja sain hyviä neuvoja, esim. tämä: Tee lapselle selväksi, kuka talossa määrää ja mikä on sallittua. Yritä myös itse häiritä lasta puheella, musiikilla tms, niin lapsi alkaa ymmärtää asian rasittavuuden. Ja joka kerralla, kun vauva nukkuu, pidätte hiljaisen leikki- ja lukuhetken. Jos mikään ei auta, älä vain kiinnitä huomiota vanhemman lapsen tekoihin, vaan anna olla ja lapsi huomaa, ettei äiti enää ärsyynny asiasta ja jättää itsekin melun pois. Aina ei auta, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Myös jäähy on hyvä, jos lapsi ei usko, viet vaikka eteiseen seinää vasten istumaan ja annat sielä lapsen purkaa itseänsä niin kauan, kun on tarve.
 
"Hyvänä kakkosena tulee 5v joka päiväkodissa muutaman päivän viikossa. (vaikka itse asiassa siellä ei juuri koskaan oo ees kova meteli kun sinne menee sisälle..)"
Tuokin kannattaa katsoa, jos lapsi on päiväkodissa, että millainen melutaso sielä on.
 
Toimiskohan oikeasti, jos hommaisit semmoset isot, näkyvät kuulosuojaimet? Aina kun volyymi alkaa kohota, pistät ne korville heti. Suostut kommunikoimaan siis lapsen kanssa vaan sillon, kun hän puhuu normaalilla äänellä, eli huomiolla palkitaan toivotusta käytöksestä, ja huutamalla ei saa lisää huomiota. Sanot vaikka, että ei saa kailottaa, äitiä sattuu korviin. Kuulosuojaimet päässä oot niinkuin et olis kuulevinasikaan yhtään mitään (vaikka kyllähän niistä läpi kuuluu).

Tietty lapsen kysymyksiin täytyy vastata ennenkun hän joutuu toistamaan niitä sata kertaa ja kohottamaan äänenvoimakkuuttaan koko ajan. Mut ymmärrän kyllä hyvin, että aina ei ole kyse huomion puutteesta tai siitä, ettei lasta kuunneltaisi tuossa kailottamisessa.
 
[QUOTE="Titi";22552968]Meillä oli samanlainen tilanne, kun tyttö oli 3v. mutta keskustelin asiasta neuvolassa ja sain hyviä neuvoja, esim. tämä: Tee lapselle selväksi, kuka talossa määrää ja mikä on sallittua. Yritä myös itse häiritä lasta puheella, musiikilla tms, niin lapsi alkaa ymmärtää asian rasittavuuden. Ja joka kerralla, kun vauva nukkuu, pidätte hiljaisen leikki- ja lukuhetken. Jos mikään ei auta, älä vain kiinnitä huomiota vanhemman lapsen tekoihin, vaan anna olla ja lapsi huomaa, ettei äiti enää ärsyynny asiasta ja jättää itsekin melun pois. Aina ei auta, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Myös jäähy on hyvä, jos lapsi ei usko, viet vaikka eteiseen seinää vasten istumaan ja annat sielä lapsen purkaa itseänsä niin kauan, kun on tarve.[/QUOTE]

Mä en kyllä ihan ymmärrä, miksi pitäis jäähyllä rankaista siitä, että vaikka laulaa tai innostuneena höpöttää liian kovaa.
 

Yhteistyössä