3-v kaksoset eivät puhu oikeastaan ollenkaan. mistä apua?

[ljdo]

Meidän nuorimmaiset kaksospojat täyttävät kk päästä 3-v ja he eivät puhu juuri laisinkaan. Päiväkodista ja neuvolasta on laitettu lähete puheterapeutille, mutta hän sanoi että menee pitkä aika koota ryhmä ammattilaisista, eikä saada aikaa ihan heti. Pari krt ollaan kuumoteltu perään ja nyt siitä mennyt kohta 6kk.
Pojat ovat ihan täysaikaiset ja heillä ei ole omaa yhteistä kieltä joka voisi olla selitys.
käy todella rankaksi, kun ainoa tapa kommunikoida on itkeä ja huutaa kuin vauva.
Osaavat sanoa tyyliin "hee hee" (hei hei), "iti" (isi) "täitä" (äiti) "nam nam" (ruokaa) "brutaa" (maito.. heheh ), "poo"(pois) "ei".
Yhtään lausetta tai sen tapaistakaan ei tule. Ainoa sana jonka sanovat oikein on ei.

Toki heidän sanavarastonsa eroavat hiukan toisistaan.

Kysymys varmaan on, että onko tässä kyse jo selvästä puheen viivästymisestä ja mistä voimme saada apua jos kunnallinen puheterapeutti ei näytä korvaansa lotkauttavankaan. :/

 

["yks"]

Ymmärtääkö lapset puhetta?

 

[halipupu harmaana]

Ovatko hoidossa jossain vai kotona? Päiväkodista voisi olla hyötyä ja siitä, että olisivat eri ryhmissä. Lapset ymmärtävät varmaan toisiaan, joten eivät välttämättä koe tarpeelliseksi opetella puhumaan muiden kanssa. Jos heidät laittaisi päiväkodissa eri ryhmiin, voisi edistystä alkaa tapahtua aika piankin, mikäli kyse ei ole mistään vakavammasta asiata esim. autismista, dysfasiasta jne...

Kurjaa, että eri puolilla maata lapset ovat niin eriarvoisessa asemassa sen suhteen kuinka helposti saavat apua ongelmaansa. Helsingissä tuollainen ei olisi mikään ongelma ja apua saisi aika nopeastikin.

 

[Blue]

Painosta painosta, soita, soita, ole perskärpänen, kysele, kysele, hermostu ja pahimmassa tapauksessa itke.

Niin homma nytkähtelee pikkuhiljaa eteenpäin. Vastuu on sulla ja sun sinnikkyydessä että homma menee eteenpäin. Jaksamisia, sinnikkyys kyllä palkitaan sitten kun vihdoin saat lapset puheterapiaan (mutta älä silloinkaan laske aseita vaan varmistele koko ajan että lapsesi saavat tarpeeksi apua).

Tähän on tultu kun valtio ja kunnat joutuvat kiristämään lompakon suuta jatkuvasti. Vain sinnikkäimmät saavat parhaimman avun lapsilleen, muut päästetään luistamaan vähän sinnepäin tuella.

 

["hmm"]

Mulla vähän päinvastaiset kokemukset. Poikani ei 3-vuotiaana puhunut vielä kauheasti mutta puhui kyllä yksittäisillä sanoilla. Lauseita vaan ei tullut ja sanavarasto oli suhteellisen suppea (useita kymmeniä sanoja kuitenkin) kahdella eri kielellä. Lapsi ei tuossa vaiheessa ollut kiinnostunut sanoista/kirjoista tms. Halusi vain juosta, kiipeillä, potkia palloa jne.

Neuvolasta sitten suositeltiin turhankin terhakasti puheterapiaa ja siellä käytiin kolme kertaa. Itse en ollut missään vaiheessa huolissaan mutta otin toki kaiken avun vastaan. Nyt poika on juuri täyttänyt neljä ja puhuu lakkaamatta. Toki vieläkin on hiukan ikätovereitaan jäljessä, mikä on käsittääkseni ihan normaalia kaksikieliselle lapselle.

Jotenkin omituista, että meitä vähän painostettiinkin puheterapiaan, vaikka sille ei kauheasti ollut tarvetta, kun toiset eivät sinne meinaa millään päästä.

 

[ljdo]

Pojat kyllä ymmärtävät puhetta täysin. Mutta eivät edes yritä puhua. Huutavat ja kitisevät ja inisevät jotta tajuisin mitä haluavat.

ovat olleet päiväkodissa nyt vuoden verran ja ovat samassa ryhmässä. Meillä ei ole mahdollista laittaa eriryhmiin, kun ovat sellaisessa iltahoitoryhmässä (meillä joskus iltavuoroja).

Olen ihmetellyt itsekin, kuinka tämä voi olla näin erillaista eripuolilla suomea. Asuimme ennen eri kaupungissa ja siellä puhterapiaa suorastaan tyrkytettiin kaikille ja jonoja ei ollut ollenkaan. Täällä ei pääse vaikka on useamman ammattilaisen suositus ja lähetekin laitettu.

 

[Irski]

auttaisiko että yrittää olla reagoimatta kitinään, sillee, että vaikka tiedät, mitä lapsi kulloisellakin kitinällä tarkoittaa, niin sanot selvästi, että äiti ei ymmärrä, sinun pitää sanoa asiasi? kuulostaa varmaan hyyvin helpolta, mutta jos lapsi tyyliin inisee ja osoittaa maitopurkkia, niin "pakotat" sen sanomaan että maito? tällee pikkuhiljaa? en siis tosiaan oo mikään ammattilainen, toivottavasti saatte apua

 

["Moon"]

Korjaus nimimerkin hmm vastaukseen:. Tutkimuksissa ei ole pystytty osoittamaan, että monikielisyys aiheuttaisi puheenviivästymää. Kyseessä on virheellinen teoria/oletus, joka on valitettavasti jäänyt elämään. Kuitenkin kaksikielisen lapsen puheenviivästymään on syytä kiinnittää enemmän ja aiemmin huomiota. Kaksikielisyys itsessään ei kuitenkaan viivästytä puheenkehitystä, vaan viivästys olisi ilmennyt ko. lapsella yksikielisenäkin.

 

[tietoa]

Puheen hyvänlaatuinen viivästymä voi kestää no 3 vuotiaaksi asti. Jos puhe ei ala tulla siihen mennessä on syynä jokin asia, se vo olla esim kuulon ongelma tai puheen tuottamisen vaikeus ym. Lasten pitäisi päästä foniatrin tutkimuksiin. Puheterapeutti voi tutkia lapsen ja tehdä lähetteen foniatrille, ala vaatia sitä lähetettä.

 

[ljdo]

Olen toki kokeillut ja koko ajan toiminkin niin, että "vaadin" lasta sanomaan asiansa minulle, mutta se huuto mikä vaan pahenee ja pahenee kun toinen turhautuu sanojen puutteesta.

Koko ajan myös mietin onko tämä minusta kiinni, olenko liian kiireinen muiden lapsien ja työn kanssa jotta eivät siksi oppisi? Toisaalta taas luulisi, että päiväkoti ja se että talossa on paljon lapsia päinvastoin auttaisi oppimaan... huoh kun on niin avuton olo.

 

["Tuppisuu"]

Mun kummipoika ei 3v :na sanonut sanaakaan, ei edes omia sanoja.
Puheterapeutilla kävivät ja ei sekään saanu ekan 3 kerran aikana mitään ulos.
Aivan yhtäkkiä avasi sanaisen arkkunsa ja rupesi puhumaan.
Olivat tekemässä äidin kanssa ruokaa kun poika tokas kauhan pudotessa maahan "kauhu tippu, xxxxxx nostaa"
Siitä lähtien ollu papupata.
Aikasemmin oli vaan osottanu tavaroita ja "ymmymm" tai pantomiimin lailla esittäny mitä tarkottaa.
Kukaan ei vieläkään tiedä miksi ei puhunut 3,5v mennessä mitään.
Tästä nyt aikaa reilu 5v.

 

[Tuttujuttuxx]

Kaksostytöt kilpailivat alusta asti huomiosta ja tuo kiljuminen tuli tutuksi. He myös tuntuivat ilman yhteistä kieltäkin ymmärtävänsä toisiaan, ja oikea puhuminen jäi vähemmälle.

Meillä toisella ekat sanat (ei, äiti, anna) tulivat jo 1v2kk iässä, toisella 2v 11kk iässä kaks ekaa (anna, ei). Kuitenkin molemmilla tilanne 3-vuotis neuvolassa oli sama; heillä oli n. 15 sanan sanavarasto selketä sanoja, loput oli sellaisia, jotka ei ollu sinne päinkään, mutta olin oppinut ymmärtämään mitä ne tarkoittivat.

Saimme lähetteen puh.terapiaan, johon pääsimme tyttöjen ollessa 3v 10kk. Tuolloin puhetta tuli jo paljon, mutta se oli hyvin epäselvää. Toisiaan ymmärsivät, ja minä yleensä ymmärsin, mutta vieraammat ei saanu mitään selvää.

Saatiin puh.terapiasta ohjeet (korjataan aina sana oikeaksi, tukikuvat käyttöön ja vaaditaan rauhallista puhetta, jos menee nopeeksi höpinäksi).

Nyt tytöt ovat pian 5v ja toinen sanoo jo kaikki äänteet oikein. Mutta kun puhetta tulee nopeasti, niin puhe puuroutuu ja "oikoo" sanoja, eli ei muista ääntää kaikkia äänteitä. Toisella taas puhetapa on rauhoittunu tosi paljon, mutta vielä R ja "äng-äänne" puuttuu, K oli kauan hukassa, mutta sen oppi viime keväänä.

Meille on koko ajan painotettu, että huomattavasti tärkeämpää on, että ymmärtää puhetta, ääntämisharjoituksia kerkeää kyllä.

 

[juu4nn4]

Meillä myös kaksoset jotka alkoivat kunnolla puhumaan ja muodostamaan ymmärrettäviä sanoja vasta 3,5-4v:nä. Syyksi arvioitiin ihan vain kaksosten "normaali" puheen kehityksen hitaus. Nykyään toinen kaksosista puhuu selkeästi. mutta toisella edelleen ääntämisongelmiä sekä sanoja hukassa vaikka puheterapiassakin käytiin kaksi vuotta. Nyt kaksoset siis 9v.

 

["pipari"]

Toimisiko jonkunlainen kilpailu/pelailu kaksosten tapauksessa motivaattorina? 3-vuotiashan ymmärtää jo hyvinkin paljon ja useat tuntevat tuossa iässä jo kirjaimia, numeroita, automerkkejä tai muita symboleja. Varmasti jos saat toisen kaksosista motivoitua, toinen oppii siinä sivussa.

 

["vieraana"]

auttaisiko että yrittää olla reagoimatta kitinään, sillee, että vaikka tiedät, mitä lapsi kulloisellakin kitinällä tarkoittaa, niin sanot selvästi, että äiti ei ymmärrä, sinun pitää sanoa asiasi? kuulostaa varmaan hyyvin helpolta, mutta jos lapsi tyyliin inisee ja osoittaa maitopurkkia, niin "pakotat" sen sanomaan että maito? tällee pikkuhiljaa? en siis tosiaan oo mikään ammattilainen, toivottavasti saatte apua

Tätä ei nimenomaan suositella, kommunikaatio voi vähentyä entisestään. Se mitä meille on jokapaikassa neuvottu on asioiden sanoittaminen. Kun lapsi sanoo sanan, itse toistat sen perässä niin kuin se oikein sanotaan. Eli kun lapsi inisee sitä maito purkkia osoittaen, sanot et " haluat maitoa, äiti antaa maitoa, tässä sinulle maitoa"

Tiedän tuon tunteen. Me saatiin viimein 3v neuvolasta lähete puheterapiaan, meni 8kk kun pääsimme puheterapeutille toukokuun lopussa, joka sanoi että aloitetaan sitten lomien jälkeen elokuussa. eli 10kk meni ennenkuin puheterapia alkoi. Muutaman kerran jälkeen laittoi lähetteen neurologille, kun totesi ettei kyse ole pelkästä puheenkehityksen viiveestä (jonka itse kyllä tiesimme) ja neurologi laittoi sitten lähetteen lastenlinnaan. 1v4kk meni niin lapsi sai diagnoosin, sitten vielä 3kk kelan tukien kanssa painiessa niin puheterapia pääsi alkamaan. Monesti mietin missä oltaisiin nyt jos meitä vanhempia olisi kuunneltu jossain vähän aiemmin ja kaikki kuntoutus aloitettu vähän aiemmin kuin vähän vajaa 5v iässä...

Nämä terapiat ei valitettavasti kuulu hoitotakuun piiriin, joten kunnilla ei ole mitään kiirettä toteuttaa niitä. Meidän kunnassa ollut useiden kuukausien jaksoja niin ettei puheterapeuttia ole ollenkaan :/

Tsemppiä taisteluun tuulimyllyjä vastaan ja kun tarpeeksi kyselee perään niin jonain päivänä jotain tapahtuukin. Kannattaa itse tutustua kaikkiin puheenkehitystä tukeviin juttuihin, kuten tukiviittomiin ja kuvien käyttöön. Niistä on oikeasti monelle todella apua ja kyse ei ole puhetta korvaavista menetelmistä, vaan ne tukee puheen kehitystä.

 

["vieraana"]

Olen toki kokeillut ja koko ajan toiminkin niin, että "vaadin" lasta sanomaan asiansa minulle, mutta se huuto mikä vaan pahenee ja pahenee kun toinen turhautuu sanojen puutteesta.

Koko ajan myös mietin onko tämä minusta kiinni, olenko liian kiireinen muiden lapsien ja työn kanssa jotta eivät siksi oppisi? Toisaalta taas luulisi, että päiväkoti ja se että talossa on paljon lapsia päinvastoin auttaisi oppimaan... huoh kun on niin avuton olo.

Lapselle on kaikkein tärkeintä kokea tulevansa ymmärretyksi vaikkei sanoja olekaan, se kannustaa opettelemaan kommunikaatiota paremmin eli puhumaan. Ymmärrä lasta ja toita vaan itse ääneen se mitä lapsi haluaa niin turhautuminen ja huuto vähenee (ainakin meillä, aikaa se on tosin ottanut)

 

[akava]

Soitat neuvolaan ja puheterapeutille ja kysyt ja hoputat ja vaadit!! Puheterapeutti kuuntelee yksin ne lapset aluksi, valehtelee jos väittää kokoavansa jotain mon.am.ryhmää! Pah sanon minä. Se on hänen työtään tutkia ne lapset, ei muiden. Lähetettä pk ei voi antaa mutta ovat toki toivoneet/suositelleet puh.terapiaa. Täällä 3 vuotiaat otetaan mahd nopsasti syyniin, on tärkeä ikä tuossa puheasiassa, sanoi vasta tämän kaupungin p.terapeutti.

 

[Toinen kaksosten äiti]

Nimimerkki Blue kiteytti asian hyvin. Tein tuon kaiken saadakseni erittäin epäselvästi puhuvat kaksoseni puheterapiaan 4-vuotiaina (taistelun terapiaan pääsystä aloitin jo heidän ollessa 3-vuotiaita). Vuoden terapian ja sinnikkään kotiharjoittelun myötä he ovat tavoittaneet ikätoverinsa myös puheentuotossa. Puheenymmärryksessä heillä ei ole ollut ongelmaa. Tsemppiä taistoon!

 

[kettari]

Soita, soita ja soita. Meillä ainakin menee niin, että ensin puheterapeutti tapaa lasta muutaman kerran ja tekee testejä ja sen jälkeen kutsutaan koolle vanhemmat, pk:sta joku, jos lapsi pk:ssa, kenties KELTO ja pidetään palaveri mitä kukakiin on huomannut ja mikä olisi jatkotoimenpiteet.